Miten voin kehittää puheviestintätaitojani sekä vuorovaikutusosaamistani?

Tämä tehtävä liittyy kurssiin Opettajan puheviestintävalmiudet. 

 

Tässä tehtävässä pohdin, miten voin kehittää puheviestintätaitojani ja vuorovaikutusosaamistani? 

Miten voin esimerkiksi kehittää nonverbaalista viestintääni, luotettavuutta ja vaikuttamisen keinoja? Mietin, miten voisin edes vaikuttaa nonverbaaliseen viestintään, kun se usein on tahatonta. Uskoakseni oman viestijäkuvani vahvistaminen voi edesauttaa omaan viestintävarmuuteeni. Voin myös kehittyä puheiden rakentajana, kehittää perustelutaitojani, oman kannan puolustamista ja tehokasta äänenkäyttöä.  Tämän kurssin aikana olen saanut tutustua puheviestintään hyvin monipuolisesti ja olen saanut pohtia omia valmiuksiani. Tämä kurssi on osaltaan kehittänyt taitojani, vaikka tehtävät ovat olleet kirjallisia pohdintatehtäviä.

 

Ammatillisen opettajan vuorovaikutusosaaminen puheviestinnän tasojen näkökulmasta

Ammatillinen opettaja tarvitsee vuorovaikutusosaamista. Hänen pitää osata tuottaa viestiä ja kuunnella palautetta. Jokaisen opettajan pitäisi osata kuunnella. Sehän on yhtä tärkeää ellei tärkeämpää kuin puhuminen. Opettajan olisi hyvä tuntea oma viestijäkuvansa ja omata muutenkin hyvä itsetuntemus. Opettajan olisi hyvä osata kohdentaa viestintäänsä kuulijoiden mukaan. Opettajan olisi myös hyvä osata otta kontaktia yleisöönsä ja tulkita opiskelijoiden verbaalista ja nonverbaalista viestintää. Opettajan olisi kiva osata havainnollistaa ja perustella viestinsä. Opettajan olisi kiva osata myös erilaisia viestintätyylejä. 

Opettajan pitää osata erottaa toisistaan eri viestintätilanteet, kuten esiintyminen tai ryhmätyöskentely. Opettajan pitää myös osata erottaa eri viestintäkontekstit. Ammatillisen opettajan vuorovaikutusosaaminen on sitä, että hän osaa vuorovaikuttaa myös opetustilanteessa tarvittavalla tavalla. Opetusviestintä on erilaista kuin esimerkiksi perhe- tai parisuhdeviestintä. Opettajan on kiva osata erottaa asioita, jotka liittyvät suomalaiseen puhekulttuuriin. Mikäli ammatillinen opettaja opettaa myös muiden kulttuurien edustajia, on opettajan kiva ymmärtää myös näiden kulttuurien puhekulttuureja. Ammatillisen opettajan pitää opettaa omalla esimerkillään myös työelämän vuorovaikutustaitoja. Niitä ovat tiimityöskentely, erilaiset palaverit ja kokoukset sekä asiakasrajapinnassa tapahtuva vuorovaikutus.

Puheviestintä opetustilanteessa

Tämä tehtävä liittyy kurssiin Opettajan puheviestintävalmiudet. 

Ensimmäisessä tehtävässä käsiteltiin puheviestäprosessin elementtejä. Jatkona tälle tarkastellaan tarkemmin puheviestinnän havainnointia, analysointia ja tulkintaa.

Valitsin opetustilanteen omalta lähipäivältäni, johon liittyi toiminta ryhmässä. Tilanteessa käsiteltiin opintopiireittäin toistemme portfoliopysäkkikirjoitelmia. En saanut videoitua , mutta koitan nyt mahdollisimman monipuolisesti käsitellä tähän puheviestintätilanteeseen vaikuttavia tekijöitä muistinvaraisesti.

Puheviestinnän tasot

Puheviestinnän tasoja ovat merkkijärjestelmän taso,  interpersonaalisen viestinnän taso, intrapersonaalisen viestinnän taso, viestintätilanteen taso, viestintäkontekstin ja -yhteisön taso sekä puhekultturiin taso. Valitsemaani tilannetta voi tarkastella jokaiselta tasolta.

Intrapersonaalinen eli yksilön sisäinen taso analysoi tilannetta yksilön näkökulmasta. Kukin viestintätilanteeseen osallistunut tuo mukanaan oman persoonansa, asenteensa ja taustansa. Ulospäinsuuntautunut persoona, joka päällepäsmäröi, ei ole hyvä puheviestijä. Meidän ryhmässämme ei ollut ketään päällepäsmäriä. Kaikki ryhmän jäsenet olivat naisia ja iältään 27-38 vuotiaita. Kaikki ovat ulospäinsuuntautuneita ja tolkkuja.

Interpersonaalista eli yksilöiden välistä viestintätasoa tarkastellessa on erilaiset viestintätyylit ja miten kukin käyttäytyy tilanteessa ja miten kukin mukautuu tilanteeseen. Tilanteessa olil nähtävissä se, mikä on viestinnän tarkoitus. Yksilöiden välinen viestintä toimii ryhmässämme hyvin. Vuorovaikutus on helppoa, kun toisille annetaan tilaa puhua ja muita kuunnellaan. Nonverbaalisesta viestinnästä käy ilmi toisten hyväksyminen. Nyökyttely, silmiin katsominen, hymyily ovat esimerkkejä tästä. Ryhmä työskenteli kumartuneena yhteen lähelle toisiaan.

Viestintätilanteen tasoa tarkastellessa tämä kyseinen tilanne sijoittuu tiettyyn paikkaan tiettynä aikana. Tässä tilanteessa ollaan koolla ryhmätyöskentelyn takia, tilanne ei ole esiintymistilanne. Tilanne oli kaikille selvää, olimme tulleet paikalle opintoihin liittyen ja olimme tasavertaisina opiskelijoina paikalla.

Viestintäkonteksi eli tilanneyhteys liittyy jokaiseen viestintätilanteeseen. Opetus ja oppimistilanteessa on kontekstina opettaminen ja oppiminen. Tässä tilanteessa kontekstina on myös ryhmänä toimiminen ja yhteisistä asioista päättäminen. Tavoitteemme oli saada käsiteltyä toistemme kirjoitelmat ja antaa siitä palautetta.

Puhekulttuurin taso on oma tarkastelualueensa. Mikä tilanteessa on kulttuurisidonnaista? Suomalainen puhekulttuuri on rehellistä, puhuja tarkoittaa mitä sanoo. Suomalaiselle puhekulttuurille on myös tyypillistä, että kun yksi puhuu, niin muut kuuntelevat. Suomalainen puhekultuuri on hyvin kohteliasta. Kuten aiemmin kirjoitin, tilanteessa annettiin toiselle tilaisuus puhua ja käyttäydyttiin kohteliaasti, kuten suomalaiseen puhekulttuuriin kuuluu.

Puheviestinnän merkkijärjestelmät

Puheviestinnässä on käytössä kaksi merkkijärjestelmää, verbaalinen eli sanallinen ja nonverbaalinen eli sanaton merkkijärjestelmä. Verbaalinen merkkijärjestelmä koostuu kielestä. Kielen tuottamisessa on aina mukana ääni, joten puhumisessa on aina mukana myös nonverbaalista viestintää. Nonverbaaliseen merkkijärjestelmään kuuluvia koodeja ovat ääni, ilmeet, katse, eleet, liikkeet, asennot, tilankäyttö ja välimatka. Nonverbaalinen viestintä on monitulkintaista, moniselitteistä ja sitä käytetään esimerkiksi tunteiden ilmaisemiseen. Merkit voidaan jakaa pääpiirteittäin kahteen eri luokkaan: luonnollisiin merkkeihin eli signaaleihin ja keinotekoisiin merkkeihin eli symboleihin. Luonnollinen merkki on esimerkiksi väsymystä merkitsevä haukotteleminen. Keinotekoiset merkit ovat kulttuurisidonnaisia ja tulkinnanvaraisia. Ihmisten erilainen tapa tulkita merkkejä voi aiheuttaa ongelmia vuorovaikutustilanteessa.

Viestintätilanteen muuttujat eri tasoilla

Merkkijärjestelmien tasolla on paljon muuttujia. Ääni, äänenpaino, ilmeet, katseet, eleet, liikkeet, asennot. Verbaalinen ja nonverbaalinen. Intrapersonaalisella tasolla muuttujia ovat yksilön oma viestijäkuva, yksilön temperamentti, sosiaaliset taidot, motivaatio, asenne, ikä, sukupuoli ja muut taustat. Interpersoonalisella tasolla muuttujia ovat viestijien välinen suhde, viestittävä asia, vuorovaikutus ja viestijätyylien kohtaaminen. Viestintätilanteen muuttujia ovat paikka, aika, muut tilannetekijät kuten syy kokoontumiseen, tilanteesta käytettävä nimity, ympäristötekijät, onko kyseessä esiintyminen vai ryhmätilanne. Kontekstiin liittyvät muuttujat ovat viestintätilanteeseen liittyvät erityispiirteet kuten onko kyseessä yksityiselämään liittyvä konteksti (perhe- tai parisuhdeviestintä) vai organisaatioviestintä vai harrastukseen liittyvä viestintä vai onko kyseessä opetus- tai oppimistilanne. Puhekulttuurin tasoon liittyviä muuttujia on, ovatko viestijät samasta kulttuurista vai eri kulttuureista, liittyykö kulttuuriin yhteiskunnallisia asioita kuten lakeja.

Viestintätilanteessa on siis paljon muuttujia ja jokainen viestintätilanne on aina oma. Kun havannoidaan viestintätilannetta, saa kokonaiskuvan selville vasta arvioimalla kaikkia viestintään liittyviä tasoja.

---

Kestävä Kehitys - osa 1

Kestävän kehityksen ryhmän ensimmäinen tehtäväanto näkyy Joukon blogissa.

Tehtävässä piti vastata muutamaan kysymykseen padletille

Kysymykset:

1. Kestävää kehitystä käsiteltiin ensimmäisen kerran Yhdistyneiden kansakuntien Brundtlandin komissiossa 1987. Puheenjohtaja Gro Harlem Brundtland totesi vuonna 1987 seuraavanlaisesti:  ”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.”  Onko edellä oleva alkuperäinen kestävän kehityksen määritelmä?

2. Mitkä ovat määrittelytavasta riippuen 3 ja 4 kestävän kehityksen aluetta eli mitkä ovat kaksi määritelmää kestävän kehityksen alueista

3. Mitkä neljä tekijää ovat mukana YK:n kestävän kehityksen määritelmässä The Circles of Sustainability?

4.  kuinka monta kestävän kehityksen päämäärää (sdgs = sustainable development goals) on määritelty? Kirjaa yhden jonkin kuvatun päämäärän välitavoitteet (targets)  lyhennettyinä ja pelkistettyinä vain muutamalla lauseella

5. Paljonko on Sammaltunturilla C02-pitoisuus tällä hetkellä? Kerro lisäksi lyhyesti max. kahdella lauseella millainen syy-yhteys ilmakehän C02:lla ja ilmaston lämpenemisellä on

Minun vastaukset:

 Linkit:

 https://www.google.fi/search?q=sustainable+development&biw=1093&bih=452&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&sqi=2&ved=0ahUKEwiBo8r3sLvKAhWBrSwKHWnpBrsQsAQIKA

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kest%C3%A4v%C3%A4_kehitys

https://en.wikipedia.org/wiki/Sustainable_development

https://sustainabledevelopment.un.org/sdgs

http://fmigaw.fmi.fi/

Erityiskasvatus-teeman pohdintaa

Anun ja Leenan erityiskasvatustehtävän tehtäväanto löytyy Anun blogista.


Erityiskasvatus on erityispedagogiikan, erityisopetuksen ja erityishuollon asiakokonaisuudet yhdistävä yläkäsite. Erityispedagogiikka on soveltava tieteenala, jonka perustieteenaloja ovat muun muassa kasvatustiede, psykologia, lääketiede ja yhteiskuntatieteet. Erityisopetus on erityistä tukea tarvitsevien oppijoiden opetusta. Erityishuolto sisältää kehitysvammaisen hoito- ja kuntoutuspalvelut (Erityiskasvatus-nettisivu).

Inkluusiolla tarkoitetaan vammaisten ja syrjäytyneiden oppilaiden mukaan ottamista normaaliin opetukseen tarpeittensa mukaan tuettuna.

Esteettömyys merkitsee palvelujen saatavuutta, välineiden käytettävyyttä, tiedon ymmärrettävyyttä ja mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Esteettömyys on yhdenvertaisuutta ja osa kestävää kehitystä.

Erityiskasvatus tietoteknisellä alalla on varmaan yleisesti melko selkeää, sillä nimenomaan tietoteknisiä apuvälineitä käytetään paljonkin hyödyksi erityiskasvatuksessa ylipäänsä.

Aspergerin oireyhtymä

Valitsin erityiskasvatusryhmän rajaamista oppimisvaikeukista aspergerin oireyhtymän.

Aspergerin oireyhtymän omaavan opiskelijan oppimista tukee opetusmenetelmät, joissa keskitytään konkretiaan eivätkä vaadi sosiaalista kanssakäymistä. Hänelle on syytä perustella, miksi jotain tehdään. Tehtävänannot on syytä antaa mahdollisimman konkreettisesti, yksinkertaisesti ja selkeästi. Aspergerin oireyhtymän omaava opiskelija on yleensä hyvin syvällisesti kiinnostunut jostain kapea-alaisesta tieteenalasta ja suorittaa kurinalaisesti rutiineja. Näitä ominaisuuksia voi nostaa esiin, sillä ne voivat helpottaa oppimista. 

Mielestäni aspergerin oireyhtymän omaavalle henkilölle sopii varmasti hyvin tietoteknisen alan tehtävät. Tietoteknisellä alalla on eduksi, jos on hyvin rutiininomainen, varmistaa virheettömyytensä, tarkistaa ja varmistaa vielä kerran. Kyky kuvalliseen ajatteluun on eduksi suunnittelutyössä, uupumattomuudesta rutiinitehtävissä on etua tietotekniikan alalla, ja taipumusta perusteellisuuteen voisi hyödyntää esimerkiksi tiedon keruussa.

Lukivaikeuden tukeminen
Lukivaikeudet on yleisimpiä oppimisen vaikeuksia. Usein lukivaikeuteen sisältyy hahmottamisen ja muistamisen vaikeus. Työmuistia tarvitaan esim äänteiden erottelussa ja yhdistelyssä tai sanan ja lauseen muodostamisessa. On tärkeää muistaa, että jokaisella lukivaikeudesta kärsivällä on oma malli oppimisen tueksi. Opettajana voin auttaa opiskelijaa löytämään oman mallinsa rohkaisemalla ja kannustamalla sekä antamalla aikaa. Opettajana minun täytyy muistaa, että lukivaikeuksista kärsivä tarvitsee ehkä kolminkertaisen ajan tehtävien oppimiseen.


HOJKS tulee sanoista eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. HOJKS on erityisopiskelijan oikeus, joka tulee lainsäädännöstä. HOJKSin kautta opiskelujärjestelyt tehdään henkilökohtaisesti opiskelijalle ja sitä kautta tulevat lakisääteisesti järjestettyä. HOJKSin laadinta lähtee opiskelijan esilletuomasta tarpeesta ja lähtötiedosta mitä on opiskelijasta. Kun suunnitellaan opetusjärjestelyitä, tulee ottaa huomioon millä tavalla opiskelija oppii ja mitä tukitarpeita hänellä on ehkä ollut jo aiemmin esim perusopetuksessa. Opintojen toteuttamiseen haetaan hyvin yksilöllisiä ratkaisuja, joissa auttaa esimerkiksi koulun kuraattori ja opinto-ohjaaja.

Hyviä linkkejä:
http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikoulutus/ammatilliset_perustutkinnot/ammatillinen_erityisopetus
http://www.oph.fi/download/140544_Selvitys_ammatillisesta_erityisopetuksesta.pdf
https://erityiskasvatus.wordpress.com/
http://ameo.fi/erityisopetuksen-asiantuntijapalvelut/palvelut/
http://www.esteeton.fi/portal/fi/esteettomyys/
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html
publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/40325/HAMK_AmmatillisenOpettajanKasikirja.pdf?sequence=1
http://www.validia-ammattiopisto.fi/wp-content/uploads/2014/04/esteettomyys_toinen_painos_2008.pdf
https://www.youtube.com/watch?v=VUvqBVRFLag
https://www.youtube.com/watch?v=klFXawLBOmM
Sosiaali- ja terveydenhuoltolainsäädäntö. (www.finlex.fi)

Yrittäjyyskasvatus, ensimmäinen tehtävä

Yrittäjyyskasvatustyöryhmän ensimmäisenä tehtävänä oli etsiä netistä sisäistä yrittäjyyttä kuvaavia adjektiiveja 5kpl sekä kirjoittaa pohdinta, millä tavoin voisin opettajana edistää näitä ominaisuuksia opiskelijoilla? 

Eri lähteistä googlettamalla löysin sisäiselle yrittäjyydelle seuraavia adjektiiveja: luovuus, itseohjautuvuus, aloitekyvykkyys, kunnianhimo, innovatiivisuus. Nämä ominaisuudet ovat sellaisia, ettei niitä mielestäni voi pakottaa oppimaan. Mutta toki niiden kehittymistä voi edistää.

Yrittäjämäistä oppimista on muun muassa tekeminen, löytäminen, keskusteleminen, ongelmien ratkominen ja virheistä oppiminen. Opettajana voisin auttaa opiskelijota luovuuteen, innovatiivisuuteen, itseohjautuvuuteen, aloitekyvykkyyteen ja kunninanhimoon esimerkiksi erilaisten oppimistehtävien ja projektien avulla.  Eri tehtävissä jättäisin tilaa opiskelijoiden omalle ajattelulle, luovuudelle ja oma-aloitteisuudelle siten, että en rajaisi tehtävää ja ohjeistusta liian tarkasti ja antaisin opiskelijoille päätösvaltaa esimerkiksi työskentelyn aikataulutuksessa. Tällä tavalla tukisin opiskelijoiden vastuuntunnon, opiskelumotivaation ja itseohjautuvuuden kehittymistä. 

Tarjoamalla itsenäisyyttä, vapautta, vastuuta, joustavuutta tarjoan samalla kokemuksen kokonaisvaltaisesta ja luovasta työskentelystä. Uskon, että kannustava ja positiivinen palaute edistää oppimista. Tämä antaa opiskelijalle vapaat kädet toteutukseen, mutta pitää sisällään myös avun ja ohjauksen tarvittaessa.

Yhtä draamaa, osa neljä: Draaman käsitteet

Tämä kirjoitus on osa kurssia Draamapedagogiikka.

Tässä tehtävässä pohdin draaman eri käsitteitä ja sitä, millaisessa tilanteessa olen niihin törmännyt.

Esteettinen kahdentuminen

Esteettinen kahdentuminen tarkoittaa Heikkisen (2004) mukaan kahden todellisuuden, realistisen ja fiktiivisen maailman, yhtäaikaista läsnäoloa. Se on tilanne, jossa toimimme kuvitteellisessa tilanteessa tai seuraamme fiktiivistä todellisuutta. Olen kokenut esteettisen kahdentumisen esimerkiksi jossain harjoituksissa, joissa opetusmenetelmänä on käytetty väittelyä. Olen esimerkiksi ottanut jonkun roolin, joka on väittelee asiasta vaikka en itse olisi sitä mieltä kyseisestä asiasta.

Katarsis

Katasris tarkoittaa jännityksen ja ahdistuneisuuden laukeamista tai tragedian puhdistavaa, vapauttavaa vaikutusta katsojaan (Sivistyssanakirja). Katarsiksen olen kokenut usein esimerkiksi nauramalla vakavalle asialle. Tai esimerkiksi silloin, kun olen pelännyt jotain kamalaa tapahtuvaksi ja sitten helpottunut, kun se ei ollutkaan totta vaan kyseessä oli erehdys. Tämän tarkemmin en osaa määritellä, milloin olisin kohdannut katarsiksen.

Tarina

Olipa kerran Riitta, joka oli tavallinen insinööri. Joka päivä Riitta mietti, että olisipa hän parempi tarinankertoja. Eräänä päivänä Riitta osallistui draaman kurssille, jossa hän pääsi harjoittelemaan erilaisia draaman menetelmiä. Riitta oppi itsestäänkin jotain. Siitä johtuen Riitan kiinnostus draaman tekemiseen ja draaman käyttämiseen opetustyössä kasvoi. Siitä päivästä lähtien Riitta pyrki oppimaan draamakasvatuksesta lisää, jotta pystyisi hyödyntämään draamaa opetustyössä.

Edellä oleva tarina sisältää perinteisen saturakenteen, johon kuuluu alustus (Olipa kerran..), rutiini (Joka päivä...), Rutiinin rikkominen (Kunnes eräänä päivänä...), Reagointi (Siitä seurasi, että..), ja lopetus (Siitä päivästä lähtien...).

Fiktiivinen rooli

Fiktiivinen rooli on todellisen minän vastakohta. Fiktiivisen roolin olen ottanut monesti. Esimerkiksi edella esteettisen kahdentumisen esimerkissä, kun otin tietyn roolin väittelytilanteessa. Tai draaman kurssilla erilaisissa harjoituksissa. Tai harrastajateatterissa. Tai lapseni kanssa leikkiessä.

Vakava leikillisyys

Leikki on usein kuvattu yhdeksi draamakasvatuksen lähtökohdaksi. Leikissä luodaan kuvitteellinen tilanne ja muokataan toimintoja, leikissä luodaan uusia merkityksiä. Leikin esteettinen muoto syntyy, kun sisäinen (tunteet ja ajatukset) ja ulkoinen toddellisuus kohtaavat. Leikin avulla kerromme tarinoita itsestämme, toisista ja maailmasta, jossa elämme. Kun leikimme, tiedämme leikkivämme. Vakavaa leikillisyyttä on se, että leikkii tietoisesti mutta vapautuneesti. Draamakasvatuksessa vakavia asioita voi käsitellä leikin avulla. Kun raskaita tai hankalia asioita käsitellään roolin kautta, voi tapahtua oppimista.

Katsojien draama, osallistujien draama ja soveltava draama

Katsojien draama, osallistujien draama ja soveltavaan draama ovat Heikkisen (2004) mukaan draamakasvatuksen eri osa-alueita.

Katsojien draamassa luodaan fiktiivinen maailma, jonka todellisuus perustuu siihen, että katsojat ryhtyvät leikkiin mukaan ja katsoessaan uskovat näyttämön todellisuuden. Katsojien draama ei vielä varmista oppimista. Olen osallistunut katsojien draamaan katsojana ja näytelmän näyttelijänä.  Osallistujien draamassa luodaan fiktiivinen maailma ja työskennellään aktiivisesti yhdesä osallistujien kanssa. Tällainen on esimerkiksi forum-teatteri. Forum-teatteriin tutustuin ja osallistuin syksyllä 2015 draaman kurssilla.

Soveltava draama on kahden edellisen yhdistelyä. Soveltavaa draamaa ovat esimerkiksi improvisaatioteatteri ja tarinankerronta. Tarinankerronta ryhmässä on varsin hauskaa, herkkää ja opettaa esimerkiksi ryhmätyötaitoja. Soveltavaan draamaan olen osallistunut syksyllä 2015 draaman kurssilla.

Lähteet:

Heikkinen, H. Vakava Leikillisyys. 2004.

---

Viestijäkuva opettajan vuorovaikutusosaamisessa

Tämä tehtävä liittyy kurssiin Opettajan puheviestintävalmiudet.

Mikä on viestijäkuva? Valon ja Almonkarin (1995) mukaan oma viestijäkuva on se millaisena puheviestijänä pidän itseäni nyt. Viestijäkuva on rakentunut minulle vähitellen sen mukaan, minkälaisiin tilanteisiin olen päässyt viestintää harjoittamaan. Lisäksi tähän kuvaan liittyy vahvasti perinteet, mitä meille on esimerkiksi opetettu suomalaisten yleisestä viestinnästä tai suomalaisesta viestintäkulttuurista. "Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen on kultaa" - esimerkiksi vanhat suomalaiset sananlaskut pitävät hiljaisuutta ja kuuntelua arvossa. Tästä syystä suomalaisilla on itsestään vähäpuheisen viestijän kuva.

Itse en pidä huomion keskipisteenä olemisesta. Se ehkä johtuu siitä, että olen luonnostaan enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Olen usein taipuvainen sanomaan, että olen arka viestimään. Miten paljon viestintäarkuuteni on pelkästään olettamusta ja miten paljon olen oikeasti arka? Olenko siis aina vain uskotellut itselleni, että olen arka esiintymään? Jännitän esiintymistilannetta, mutta en niin paljoa että se haittaisi puhumistani. Yleensä minun on helpompi puhua tutusta aiheesta, ja kun kerron tai opetan itselle tuttua aihetta, on esiintymisjännitys huomattavasti helpompi purkaa. Myös kokouksissa, neuvotteluissa ja keskusteluissa ilmaisen rohkeasti oman mielipiteeni. Ex tempore tilanteissa tuntemattomien seurassa yleensä keksin jotain sanottavaa ja osaan pitää  yllä keskustelua. Tältä kannalta ajateltuna viestijäkuvani onkin positiivinen. Tätä ajatusta vahvistamalla voisin kuvitella, että viestintäkuvastani voisi ajanmittaan tulla realistinen, eli oma viestintäkuvani olisi lähempänä sitä, millainen viestijä olen oikeasti toistenkin mielestä, enkä olisi joidenkin uskomusteni orja.

Viestijäkuvalla on tietenkin merkitystä opettajan työssä. Se, että ymmärrän millainen viestijäkuvani on, auttaa minua hyödyntämään vuorovaikutustaitojan opetustyössä. Olen vielä noviisi opetustyössä, sillä minulla ei ole käytännön kokemusta siitä. En siis tiedä, millainen esiintymisjännitys tai -arkuus minulle kehittyy "tosi paikan tullen". Positiivista viestijäkuvaani vahvistamalla uskon, että selviän myös opetustehtävistä.