Viestijäkuva opettajan vuorovaikutusosaamisessa

Tämä tehtävä liittyy kurssiin Opettajan puheviestintävalmiudet.

Mikä on viestijäkuva? Valon ja Almonkarin (1995) mukaan oma viestijäkuva on se millaisena puheviestijänä pidän itseäni nyt. Viestijäkuva on rakentunut minulle vähitellen sen mukaan, minkälaisiin tilanteisiin olen päässyt viestintää harjoittamaan. Lisäksi tähän kuvaan liittyy vahvasti perinteet, mitä meille on esimerkiksi opetettu suomalaisten yleisestä viestinnästä tai suomalaisesta viestintäkulttuurista. "Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen on kultaa" - esimerkiksi vanhat suomalaiset sananlaskut pitävät hiljaisuutta ja kuuntelua arvossa. Tästä syystä suomalaisilla on itsestään vähäpuheisen viestijän kuva.

Itse en pidä huomion keskipisteenä olemisesta. Se ehkä johtuu siitä, että olen luonnostaan enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Olen usein taipuvainen sanomaan, että olen arka viestimään. Miten paljon viestintäarkuuteni on pelkästään olettamusta ja miten paljon olen oikeasti arka? Olenko siis aina vain uskotellut itselleni, että olen arka esiintymään? Jännitän esiintymistilannetta, mutta en niin paljoa että se haittaisi puhumistani. Yleensä minun on helpompi puhua tutusta aiheesta, ja kun kerron tai opetan itselle tuttua aihetta, on esiintymisjännitys huomattavasti helpompi purkaa. Myös kokouksissa, neuvotteluissa ja keskusteluissa ilmaisen rohkeasti oman mielipiteeni. Ex tempore tilanteissa tuntemattomien seurassa yleensä keksin jotain sanottavaa ja osaan pitää  yllä keskustelua. Tältä kannalta ajateltuna viestijäkuvani onkin positiivinen. Tätä ajatusta vahvistamalla voisin kuvitella, että viestintäkuvastani voisi ajanmittaan tulla realistinen, eli oma viestintäkuvani olisi lähempänä sitä, millainen viestijä olen oikeasti toistenkin mielestä, enkä olisi joidenkin uskomusteni orja.

Viestijäkuvalla on tietenkin merkitystä opettajan työssä. Se, että ymmärrän millainen viestijäkuvani on, auttaa minua hyödyntämään vuorovaikutustaitojan opetustyössä. Olen vielä noviisi opetustyössä, sillä minulla ei ole käytännön kokemusta siitä. En siis tiedä, millainen esiintymisjännitys tai -arkuus minulle kehittyy "tosi paikan tullen". Positiivista viestijäkuvaani vahvistamalla uskon, että selviän myös opetustehtävistä.

Lähiopetuspäivät Oulussa 14.-15.1.

Lähiopetuspäivillä Oulussa 14.-15.1. paketoitiin ammattipedagogiset opinnot 1-9 ja aloitettiin työskentelemään aivan uusissa ryhmissä. Oli aivan ihana tavata opiskelukavereita kasvokkain. Ryhmämme on ryhmäytynyt verkko-opetuksessa tosi hyvin syksyn aikana.

Tutoropettajat olivat jälleen keksineet hyviä menetelmiä opiskelijoiden herättelyyn. Selvitimme narusykkyrää ja pelasimme peliä, jossa piti muistaa yksi nimi, oma lempipaikka ja oma lempiruoka ja nämä sai sanoa vasta omalla vuorolla. Yllättävän vaikeaa! Ennen kaikkea hauskaa! Pelasimme opintopiireittäin Alias-tyylistä sanaselityspeliä pedagogiikan sanastolla. Spice Girls luonnollisesti voitti koko kisan. Pelin lopuksi käsiteltiin vielä ne termit, joiden selitys ei ollut onnistunut. Aktivoivana virittäytymistehtävänä myös toisen päivän aluksi piti mennä fyysisesti siihen paikkaan, missä oli kokenut edellisenä päivänä jonkin oivalluksen tai mikä oli päällimmäisenä mielessä edellisestä päivästä. Hyvä menetelmä tämäkin.

Päivien aikana kuuntelimme kaikkien Pecha Kucha esityksiä. Omani taisi olla neljäntenä vuorossa. Luulin, että kuolen, mutta en kuollutkaan! Mikä onnen hetki, kun se oli ohi. Toisilla oli aivan ihania esityksiä ja niiden kautta oppi ihmisistä aivan eri tavalla. Oli koskettavaa, kuinka avoimesti opiskelijat kertoivat itsestään ja omasta kehittymisestään ammatilliseksi opettajaksi. Olisinpa itsekin yhtä rento, avoin ja hyvä puhuja! Ex-temporee puheita on paljon helpompi pitää kuin suunniteltua 20x20 sekunnin esitystä. Mutta tätä minun täytyykin vielä harjoitella. Sain hyviä oivalluksia ja ideoita toisten esitelmien sisällöistä ajatellen omaa opettajuutani.

Ensimmäisenä päivänä käytiin myös keskustelua 1-9 teemojen kirjoitelmista ja annoimme suullista vertaispalautetta. Minä sain palautetta Tiialta ja se on luettavissa kirjoituksen kommenttikentästä. Oman palautteeni annoin Hanna-Marille ja se on luettavissa Hanna-Marin blogin kommenttikentästä.

Toisena päivänä päästiin sitten työskentelemään uusissa ryhmissä. Minulla kävi jälleen onni ryhmän muodostumisessa sekä aiheessa; saan tutustua ja opettaa toisia aiheesta kansainvälisyys ja monikulttuurisuus yhdessä Lenin ja Jukan kanssa. Saimme opetussuunnitelmamme valmiiksi ja tehokas Leni julkaisi sen jo omassa blogissaan. Muiden ryhmien aiheet ovat työelämäläheisyys, kestävä kehitys, yrittäjyyskasvatus sekä erityiskasvatys.

Kaksi päivää tiivistä asiaa ja sosiaalista kanssakäymistä oli introvertille insinöörille aika uuvuttavaa. Niin paljon uuden oppimista, oivalluksia, naurua! Perjantai-iltana olin aivan poikki ja onneksi viikonloppuna ehtii palautua kaikesta ja järjestellä ajatuksiaan. 

Pohdintaa MO tehtävistä

Pohdintaa omasta MO-tehtävästä

Minulla ja Hanna Marialla oli Mikro-opetustehtävän aiheena kevyesti motivaatio. Jaoimme sen Hanna Marian kanssa kahtia siten, että Hanna Marian osuus käsitteli sisäistä motivaatiota ja minun osuus käsitteli keinoja millä opettajana voisi herätellä ja ylläpitää oppijoiden motivaatiota. Saattoi olla, että kahtiajakautunut tehtävä aiheutti sekaannusta varsinkin, kun tehtävät sisälsivät paljon tekemistä. Oli artikkelin lukemista, padletille kommentoimista, äänestämistä ja oman pohdinnan kirjoittamista sähköpostiin. Ensi kerralla pitää panostaa tehtävän yksinkertaistamiseen ja ohjeiden selkeyttämiseen.

Pohdintaa Annen MO-tehtävästä:

 Annen tehtäväanto käsitteli oppijan tuntemusta ja hän julkaisi sen Facebookissa.

Annen MO-tehtävän olen palauttanut osana blogiani.
Ennakkomateriaali (YLEn uutinen) ei mielestäni toiminut ydinasian hahmottamisessa. Jos toteutustapa on asiantuntijapuheenvuoro äänitteenä tai videona, se ei ole mielipideasia. Asiantuntijapuheenvuoro kertoo faktat, eikä ota kantaa kumpi on parempi kouluttamaan pakolaisia - kunnallinen laitos vai yksityinen firma.  Materiaaliin olisi voinut valita sellaisen uutislinkin tai artikkelin, jossa kerrotaan konkreettisesti oppijan tuntemusta edistäviä näkökulmia. Esimerkiksi OPH:n sivuilla on oppilaan tuntemukseen tähtääviä menetelmiä Tehtävänanto muuttui aluksi hurjan paljon, joten työhön tarttuminen oli haastavaa, kun ei voinut olla varma muuttuuko tehtävä vielä tämän tekemisen jälkeen.

Tehtävä oli haastava, menetelmänä hyvin paljon itseohjautuva ja tutkiva oppiminen, sillä materiaalia ei oltu ennakkoon osoitettu mistään. Minulla meni tehtävän suorittamiseen aikaa lähes kaksi tuntia, joten ehkä tätä aihetta tai tehtävän suorituksen kriteerejä olisi hieman voinut vielä rajata, jotta se olisi täyttänyt MO tehtävän kriteerit. Voisi miettiä, olisiko suorittamiseksi riittänyt pelkästään pohtia vastauksia kysymyksiin 1-3 tai pelkästään suunnitella asiantuntijapuheenvuoro.

Pohdintaa Hanna-Marin MO-tehtävästä

Hanna-Marin MO-tehtävä oli virkistävä ja luovuutta herättelevä. Siinä sai oikeasti miettiä, miten ihmeessä yhden kuvan avulla voin ymmärrettävästi kertoa oman alani oppimisympäsistöstä. Valitsin tietenkin herra Yleismittarin, joka on jokaisen insinöörin luottokaveri :)Iso kiitos Hanna-Marille todella inspiroivasta tehtävästä, pidin siitä hyvin paljon! Olet uskomattoman luova! Saattaa olla, että lainaan tätä ideaa joskus tulevaisuudessa!

Hanna-Marin MO-tehtävän olen palauttanut Padletille.

Pohdintaa Leenan MO-tehtävästä

Leenan MO-tehtävä oli selkeä ja monitahoinen. Siinä oli taustana kaksi erilaista näkemystä itsenäiseen oppimiseen, mielenkiintoinen pohdintatehtävä ja vielä lisäksi palautteen antaminen toisen pohdintoihin. Sopivasti teoriaa, itsenäistä työtä ja parityöskentelyä (palautteen merkeissä). Tykkäsin tästä tehtävästä! Leenan tehtävän olen palauttanut osana blogiani sekä olen kommentoinut myös Hanna-Marian kirjoitusta.

Pohdintaan Kirsin ja Anun MO-tehtävästä

Kirsin ja Anun MO-tehtävä käsitteli tunneälyä. Taustamateriaalina oli hyvä artikkeli ja tämän lisäksi naiset koostivat MO tehtävien pohdinnat ja julkaisivat sen blogissaan. MO-tehtävää syvensi vielä entisestään se, että niitä käytettiin osana opetusta, kun harjoiteltiin palautteen ja arvioinnin antamista. Hyvä tehtävä ja todella tärkeä aihe!
Kirsin ja Anun MO-tehtävän olen palauttanut osana blogiani.

 Pohdintaan Tiian MO-tehtävästä

Tiian MO-tehtävässä piti pohtia, miten osaamista voidaan osoittaa omalla alallani. Tehtävässä oli hyvä julkaisu alustukseksi sekä aktivoivia osuuksia, jossa piti etsiä tietoa netistä ja pohtia hyvä esimerkki, miten osaamista osoitetaan omalla alallani. Tehtävä piti palauttaa Tiialle sähköpostilla. Tässä sähköpostini sisältö:

Moikka.

Tässä pohdintani MO-tehtävään, miten osaamista voidaan osoittaa omalla alallani.

Oman alani (eli tietotekniikan) osaamista voidaan parhaiten osoittaa käytännön työllä. Insinööriopiskelijat tekevät opintojen aikana usein projektitöitä kummiyrityksiin. Projektityöt ovat yleensä tuotekehitystehtäviä. Projektityön toteuttaminen ja sen dokumentointi osoittavat praktisen osaamisen sekä syvällisen ajattelun ja metakognitiivisen osaamisen. Projektityön yhteydessä opiskelija päättää, mitä teorioita ja perustietoa hän käytännössä valitsee suorittaakseen työn. Hän pääsee soveltamaan monipuolisesti formaalia teoreettista osaamistaan. Kun hän dokumentoi praktisen käytännön työnsä tulokset, hän joutuu tekemään reflektiota, jolla hän pystyy osoittamaan metakognitiivisen osaamisensa.

Osaamista voi osoittaa myös erilaisilla ohjelmointitehtävillä, esitelmillä tai demotilaisuuksilla ja tärkeimpänä tietenkin opinnäytetyöllä.

Terkuin

Riitta

 

Pohdintaan Juhon MO-tehtävästä

Juhon MO-tehtävässä mietittiin miten oman alan opiskelijoita voisi arvioida omalla alallani. Juhon ja Tiian MO tehtävien aiheet olivat mukavasti lähellä toisiaan. Oli mielenkiintoista tarkastella lähes samaa asiaa kahdelta suunnalta. Juhon MO-tehtävässä pohdinta kirjoitettiin yhteiselle Google-powerpointalustalle, josta oli mielenkiintoista lukea toisten pohdintoja. Lisäksi Google-dokumentti jää meille opiskelijoille työkalupakkiin.

 Pohdintaan Lenin MO-tehtävästä

Lenin MO-tehtävässä käsiteltiin työssäoppimista. Lähteinä oli kattavat dokumentit sekä Opetushallitukselta  että Opettajan verkkopalvelusta (edu.fi). Tehtävänä oli kertoa oman alan työssäoppimisen ohjauksesta Padlet seinälle. Jälleen oli mukava lukea myös muiden pohdintoja yhteiseltä seinältä. Mukava toteutus.


Pohdintaa Tomin MO-tehtävästä.

Tomin MO-tehtävässä käsiteltiin sitä, Mikä merkitys opetussuunnitelmalla on opiskelijan ammatilliselle kasvulle?
Tehtävässä piti tehdä pieni pohdinta aiheesta omaan blogiin. En tiedä johtuuko se siitä, että opinnot ovat jo tässä vaiheessa, mutta pohdintani menikin enemmän siihen suuntaan miten ammatillinen kasvu näkyy Amokin opetussuunnitelmassa. Tehtävä oli hyvä ja tätä oli mukava pohtia.

Pohdintaa Jukan MO-tehtävästä

Jukan MO-tehtävässä piti miettiä oman alan opetussuunnitelmaa ja itselle tärkeimpiä aineita/aiheita. Tehtävä palautettiin Padlet-seinälle. Tehtävä oli mukava. Sopivasti teoriaa ja aktivoiva tehtävä. Lisäksi Padlet-seinältä näki myös mitä aineita muut olivat listanneet.

Pohdintaa Joukon MO-tehtävästä

Joukon MO-tehtävässä joutui miettimään oikein syvästi, mikä merkitys ammatillisella koulutuksella on suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Tehtävä ei ollut helppo, siinä piti laittaa omasta mielestään tärkeysjärjestykseen eri asteiset koulutukset esiopetuksesta yliopistoon ja vielä vaikeampaa oli miettiä, mistä koulutuksesta sitten ensimmäisenä karsitaan.  Tehtävä palautettiin Padlet alustalle. Jouko teki myös asiantuntevan pohdinnan omaan blogiinsa vastausten perusteella. Tehtävää kritisoitiin jonkun verran, mutta mielestäni tämä oli sopiva tehtävä nimenomaan aikuispuolelle. En usko, että aikuisopiskelijat tekevät tehtävät mennäkseen vain sieltä mistä aita on matalin. Aikuisopiskelijoilla on aivan erilainen motivaatio ja oppimisen halu, heitä ei mielestäni tarvitse erikseen vahtia kuten esimerkiksi keski-asteen opiskelijoita.


Heikin MO tehtävää ei ole vielä annettu, mutta lisään sen tämän tekstin loppuun kun se on suoritettu.

PechaKucha tarinani

Kaikkihan alkoi eräänä syksyisenä päivänä, kun aloitin nämä ammattipedagogiset opinnot. Olin innoissani hyppäämässä taas uuden oppimiseen. Edessä oleva syksy tuntui kiireiseltä, mutta inspiroivalta. Aiheeseen liittyvät odotukset tuntuivat kutkuttavilta.








Syksyllä olin vielä hyvin noviisi pedagogisen osaamisen saralla. Nyt olen edennyt noin puoleenväliin ammattipedagogisia opintoja ja tässä esityksessä saan arvioida omaa kehittymistäni suhteessa ammattipedagogisten opintojen osaamistavoitteisiin. Mitä osaan ja mitä osaamista vielä tarvitsen.




Yksi ammattipedagogisten opintoen osaamistavoite on tunnistaa ammatillisen opettajan työkenttä ja tehtävät. Tämä oranki tässä kuvaa siis minua ammatillisena opettajana. Ymmärrän toki, että opettajan tehtäviin kuuluu muukin kuin banaanin syönti, vaikka sekin on toki tärkeää.








Ammatillisen opettajan työkenttää kuvaa parhaiten tämä kuva. Ei siksi, että työkenttä olisi kuin rapistunut Kiinan muuri vaan siksi, että osa askelmista eli työnkuvasta on minulle selvää, mutta osa vielä hyvinkin hämäriä. Minulla ei ole käytännön työkokemusta itse opetustyöstä.

Oman alani työkentän tunnen kuitenkin jo varsin hyvin.Työskentelen parhaillaan eräässä hyvin arvostetussa oman alani yrityksessä. Ymmärrän työelämän tarpeet erittäin hyvin ja tiedän millaista osaamista siellä tarvitaan juuri tänä päivänä.




Ammatillisen opettajan pitää työskennellä yhdessä työelämän kanssa. Parhaimmillaan molemmat osapuolet voivat oppia toisiltaan jotain. Työelämäläheisyys on ammatilliselle opettajalle mielestäni yksi tärkeimmistä osaamisalueista. Se, että opettaja on vahva osaaja alallaan.




Yhteenvetona, Ammatillisen opettajan työkentän ymmärtämisessä tarvitsen siis vielä lisää osaamista, etten vaikuttaisi niin tyhmältä kuin tämä henkilö jolla on karvalakki päässä biitsillä. uskon että vasta opetusharjoittelu paljastaa minulle ajankohtaiset toimintaympäristöt ja tehtävät.

Toinen osaamistavoite näissä opinnoissa on se, osaanko hyödyntää opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa oppimiskäsityksiin ja -teorioihin liittyvää tietämystä. Tässä kohdin täytyy sanoa, että en ole vielä suorittanut edes kasvatustieteen perusopintoja, siihen liittyvä opintojakso alkoi minulla eilen.

Tältä alueelta tiedän sen, että on olemassa erilaisia oppimiskäsityksiä ja erilaisia teorioita. Oppimiskäsityksiin olen saanut tutustua kuluneen syksyn aikana ammattipedagogisissa opinnoissa. Oppimisteorioihin tulen tutustumaan kasvatustieteen perusopinnoissa.



Opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia olen saanut opetella viime syksyn aikana ja sitä saan opetella kevään aikana lisää. Minulla on jo jonkinlainen kuva siitä, millaisia toteutustapoja on hyvä käyttää omalla alallani. Uskoisin, että osaan hyödyntää oppimiskäsityksiin ja oppimisteorioihin liittyvää tietämystä jonkin verran opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Tätä tietoa ja taitoa tarvitsen lisää.





En odota, että tämän alueen oppiminen tapahtuu kuin salama kirkkaalta taivaalta. Enkä edes odota salamaa synkältä taivaalta. Odotan, että kun olen saanut opiskella enemmän teoriaa, ymmärrän paremmin miten sitä voidaan hyödyntää opetustyössä.









Kolmantena osaamistavoitteena on vuorovaikutus- ja ohjaustaitojen soveltaminen sekä erilaisten opetusmenetelmien käyttö ohjauksessa tarkoituksenmukaisesti. Nämä taidot ovat tärkeitä, ettei käy niinkuin tälle kilpikonnaparalle. Tai pahempaa, että opiskelijoille kävisi opetuksessani niin, että näivettyisivät luurangoksi!



Opetusmenetelmiä on olemassa todella paljon erilaisia. Niitä olen päässyt testaamaan viime  syksyn aikana, ja olen erityisen innostunut osallistavista menetelmistä. Mielessäni on paljon erilaisia menetelmiä, mitä voisi ottaa käyttöön perinteisten luentojen sijasta oman alani opetuksessa.






Osallistavista menetelmistä puhuen, olen todella inspiroitunut esimerkiksi draaman käyttämisestä opetuksessa. Olen muutenkin innostunut kaikesta ja tietenkin haluan, että innostukseni tarttuu. Toki rajansa kaikella, maaninen käyttäytyminen ei auta ketään oppimaan. Täytyy siis oppia hillitsemään itsensä, ettei näyttäisi aivan näin hullulta.




Hyvä opetus edellyttää elävää vuorovaikutusta ja kykyä asettua vuorovaikutussuhteeseeen opiskelijoiden kanssa. Vuorovaikutukseen tarvitaan aina vähintään kaksi. Opettajan ja opiskelijan välinen suhde ei tarvitse olla tasavertainen, sillä opettajalla on jotain mitä oppilaalla ei ole. Uskon positiiviseen vuorovaikutukseen ja siihen, että se edistää oppimista.



Esimerkiksi Kiinassa lasten englanninkielen opiskelua motivoidaan järjestämällä kilpailuja, joissa tuomareina on länsimaisia matkailijoita. Tuomareille ohjeistetaan, ettei kenellekään ei saa antaa alle 15 pistettä, ettei huono palaute veisi kokonaan motivaatiota.

Kannustavan palautteen antaminen motivoi opiskelijoita oppimaan lisää. Kannustava palaute pitää sisällään myös kritiikin puettuna kehitysehdotuksiin. Olen yhteistyökykyinen ja minulla on aito halu auttaa opiskelijoita oppimaan. Osaan käyttää monipuolisesti opetusmenetelmiä ja haluaisin jopa olla kehittämässä uusia osallistavia opetusmenetelmiä omalla alallani.

Tarkoitus oli siis arvioida omaa kehittymistäni suhteessa ammattipedagogisten opintojen osaamistavoitteisiin. Jos oppimisen kaarta kuvaa junamatka Pekingistä Suomeen, niin olen nyt juuri ohittanut Mongolian. Takana ovat Kiinan ja Mongolia. Edessä kuitenkin vielä pitkä junamatka läpi Siperian ja lopussa kaunis Moskova.

 

Toinen esimerkki, jos osaamistavoitteet ovat Mount Everestin huippu 8,8km korkeudessa niin olen tänään ehkä reilun 5km korkeudessa matkalla kohti huippua. Tosin tähän 5km korkeuteen pääsee muuten autolla, tästä eteenpäin pitäisi sitten jatkaa omin voimin eteenpäin.

 


Tärkeintä kuitenkin on se, että olen hahmottanut, mikä ammattipedagogisten opintojen punainen lanka on ja pidän punaista lankaa tiukasti käsissäni vaikka tuuli kuinka riepottelisi sitä. Kiitos teille kuuntelemisesta!

Voihan Pekka Kukka

Lähiopetuspäiville pitää valmistaa Pecha Kucha esitys. Pekka kukka aiheuttaa päänvaivaa. Tekninen puoli ei niinkään, osaan varmasti ajastaa powerpoint esityksen vaihtamaan kuvaa 20 sekunnin välein. Mutta sisältö! Miten sitä keksii 20 x 20 sekuntia aikaa aiheesta, josta on ehkä 60 sekuntia puhuttavaa? Miten keksin ikinä 20 kuvaa tukemaan tuota puhetta. Kysyin vinkkejä myös Facebook-kavereilta, joilta sain kannustusta ja muutaman konkreettisen idean. Miten introvertti insinööri tästä haasteesta selviää?

Pecha Kucha esityksen aihe on: Arvioi osaamisesi kehittymistä suhteessa ammattipedagogisten opintojen osaamistavoitteisiin. Mitä osaamista vielä tarvitset?

Ammattipedagogisten (APE) opintojen tavoitteena on, että opiskelija osaa tunnistaa ammatillisen opettajan työkentän ja tehtävät. Opiskelija osaa hyödyntää opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa oppimiskäsityksiin ja -teorioihin liittyvää tietämystä. Hän osaa soveltaa vuorovaikutus- ja ohjaustaitoja sekä erilaisia opetusmenetelmiä opetuksessa ja ohjauksessa tarkoituksenmukaisesti. Opintojen aikana opiskelija hankkii tehtävien hoitamisen edellyttämiä valmiuksia vertaisryhmissä ja syventyy ajankohtaisiin opetusalan teemoihin ja toimintaympäristöihin (Amok opetussuunnitelma).

Aloitin sillä, että jaoin aiheen kolmeen osaan ja koitin keksiä jokaiseen osaan liittyviä kuvia viisi kappaletta. Alusta asti oli selvää, että halusin käyttää omia kuviani, silloin ei olisi ainakaan mitään ongelmia kopiointi- tai käyttöoikeuksien oikeuksien kanssa. Sitten koitin keksiä sopivat aloituskuvat (kaksi kappaletta) ja lopetuskuvat (kolme kappaletta). Näin minulla on 20 kuvaa (2+(3x5)+3). Niitä sitten järjestelemään. Kolmelle ydinasialle on jokaiselle 5x20 sekuntia aikaa, eli vajaat 2 minuuttia. Ei pitäisi olla vaikeaa!

Kun kuvat oli valittu, keksin jokaiselle kuvalle 2-3 lausetta mitä haluan kunkin kuvan kohdalla kertoa ydinaiheesta. Lopuksi päädyin vatvomaan muutaman kuvan välillä, mihin aiheeseen tämä kuva kuuluu. TADAA - Lopulta minulla on kuitenkin esitys valmis!

Vielä pitää ehkä hieman harjoitella, ennen kuin sen esityksen aika on.

Yhtä draamaa, osa kolme

Kolmantena osiona Draamapedagogiikan opinnoissa piti ottaa yksi luetelluista työkirjosita käsittelyyn. Valitsin kirjan Draamakompassi (Owens. & Barber 2010). Vertasin oman alani opetussuunnitelmaa ja tyypillisiä alan opetustilanteita työkirjan esittelemiin draaman toimintaperiaatteisiin.

Kirjassa Draamakompassi (Owens. & Barber 2010) käydään läpi neljä lähtökohtaa, miksi käyttää draamaa opetusmenetelmänä. Ensimmäisenä lähtökohtana ovat arvot, joihin uskomme. Jos lapsille ja aikuisille annetaan tilaisuus ottaa leikki vakavasti, heille tarjotaan mahdollisuus oppia siinä tilanteessa. Toisena lähtökohtana on käytännön kokemukset, jotka ovat osoittaneet, että draamatyöskentely on toiminut motivoivana tekijänä oppimiselle. Kolmantena ovat empiiriset todisteet, raportit, joissa on todettu draaman edistävän "laadullista oppimista". Neljäntenä lähtökohtana on vaikuttamisen mahdollisuus, sillä draamaprosessi voi olla voimaannuttavaa.

Owens ja Barber käsittelevät kirjassaan Draamakompassi enimmäkseen erilaisten draamatarinoiden käyttöä opetuksessa. Kirjassa luetellaan lyhyesti erilaisia draaman työtapoja ja tekniikoita. Draaman työtapoja ja tekniikoita ovat sovitut tavat käsitellä aikaa, tilaa ja toimintaa. Työtapoja ovat esimerkiksi pelit ja leikit, äänimaisema, kuuma tuoli, tilannekuva, haastattelut ja kuulustelut, pään äänet ja kätketyt ajatukset, simulaatio ja niin edelleen. 

Omalla alallani tyypilliset opetustilanteet poikkeavat melkoisesti draaman toimintaperiaatteisiin. Opetustilanteet ovat yleensä luentoja tai laskuharjoituksia, käytännön demotilaisuuksia tai projektiluontoisia opintoja, joissa pyritään saamaan joku konkreettinen kone tai ohjelmisto valmiiksi.

Mietin, miten voisin hyödyntää Draamakompassin esittelemiä teemoja, ajattelumalleja, työtapoja oman alasi opetussuunnitelmassa ja opetuksen toteuttamisessa. Mietin, voisiko draaman avulla opettaa esimerkiksi OSI-mallin toimintaa. Siinä jokainen oppilas tai oppilasryhmä voisi esittää omaa OSI-mallin kerrosta ja kuljettaa viestiä OSI mallin mukaan. Alakerroksissa puhuttaisiin vain ykkösiä ja nollia ja  pitäisi muistaa kertoa ACK/NACK viestit takaisinpäin. Tämän harjoituksen avulla opiskelijat ymmärtäisivät protokollapinojen toimintaa. (OSI on tiedonsiirrossa käytössä oleva standardi, jonka puitteissa eri tietoliikennejärjestelmät tulisi suunnitella. Malli koostuu 7-8 kerroksesta, joiden väliin tiedon välitys muodostuu.)

Tai draaman avulla voisi yhtä hyvin opettaa ohjelmistotekniikkaa. Millaiset komponentit esimerkiksi pyörittävät pesukonetta, ja milloin on minkäkin komponentin vuoro toimia. Milloin vettä päästetään, milloin vesi lämmitetään, milloin rumpu pyörii ja niin edelleen. Opiskelijat voisivat itse luoda oman näytelmän, jossa he esittäisivät eri komponentteja.

Uskoisin, että draaman avulla opetettu asia voisi jättää oppilaille erilaisen muistijäljen, jota oppilaat voisivat sitten myöhemmin käyttää hyödykseen, kun ratkaisevat ongelmia työelämässä.

---

Lähteet: Owens, A. & Barber, K. 2010. Draamakompassi.  Helsinki : Draamatyö

Kuinka äänitteen saa liitettyä blogiin?

Blogger ja moni muu blogipohja tarjoaa automaattisesti kuvien ja videoiden liittämisen osaksi blogia. Äänitteen saa liitettyä ainoastaan linkin kautta. Eli äänite täytyy ensin ladata johonkin sovellukseen, ja sitten linkittää tuo sovelluksen antama linkki blogiin. Ei maailman yksinkertaisinta, mutta ei myöskään mitään rakettitiedettä!

Erilaisia äänipilvipalveluita on paljon. Helppo ilmaispalvelu on esimerkiksi SoundCloud.

SoundCloudiin pitää luoda tunnus esimerkiksi sähköapostiosoitteella. Kouluhommia varten voi käyttää esim students.oamk.fi -sähköpostitunnusta (sign in with Google account ja valitset students.oamk.fi tunnuksen) jollei halua kirjautua sisään Facebook tunnuksilla.

Kun tunnuksen on luonut, voi ladata oman äänitteen pilveen (Upload), joko valitsemalla omalta koneelta valmiin äänitteen (Choose file to upload) tai äänittämällä sen siinä paikalla (Start new recording)

Kun olet saanut äänitteen ladattua, sen linkin saa kätevästi kopioitua kun valitsee Share. Äänitteen voi suoraan jakaa erilaisissa yhteisöpalveluissa kuten Facebook, Twitter, Google+, Pinterest. Tai sitten voi vain kopioida äänitteen linkin ja tuoda sen hyperlinkkinä omaan blogiin.

Ei vaikeaa!