Opetusharjoittelu Oulu Game Labille

Suoritin opetusharjoitteluni Oulu Game Labilla keväällä 2017. Olen koostanut tähän yhteenvedon ammatillisen opettajakoulutuksen opetusharjoittelun muodossa minun kokemukseni pohjalta.

Opetusharjoittelusta

GameLab sopii harjoittelupaikaksi henkilölle, jolla on kiinnostusta erilaisiin opetusmenetelmiin ja valmennustyyliseen opettamiseen. Suosittelen Lab-muotoista harjoittelua esimerkiksi henkilöille, joilla on substanssiosaamista ohjelmistoprojektien eri vaiheista. He voisivat antaa paljon Game Labin opiskelijoille. Aiempi työkokemus kansainvälisessä tuotekehitysympäristössä on eduksi.  Opiskelijat hyötyvät ja saavat motivaatiota varsinkin "tositarinoista". Oma opetukseni liittyi softaprojektin laadunhallintaan ja yleiseen laatukäsitykseen. Aiheet, jotka koskettavat ja ovat konkreettisia myös pelisuunnittelussa.

Kehittämisideoita

1. Tiimin motivointi

Huomasin kevään aikana, että varsinkin  pelipolun aikana opiskelijoita itseään huolestuttaa motivaatio. Demopolku keskittyy Gate-ajatteluun, eli polkulaisilla on demopolun aikana kolme Gatea. Gateen valmistautuminen ja toisia vastaan kilpaileminen voi olla myös stressaavaa, mutta toisaalta ne innostavat tekemään töitä. Pelipolkulaisilla ei tämmöisiä Gateja ole. He vain hiovat peliä julkaisukuntoon koko kevään ajan. Tähän voisi ehkä tehdä jonkun koukun, että olisi 1-2 checkpointtia, mihin mennessä pitäisi olla edes jotain näytettävää.

2. Henkilökohtainen motivointi

Gamelabissa on ainakin tiiminvetäjille ryhmävalmennusta kevään aikana. Ryhmävalmennus on hyvä, ja tiiminvetäjät pääsivät näissä kertomaan fiiliksiä, miten menee ja mitä ongelmia on. Henkilökohtaista motivointia voisi jakaa myös pidemmälle, jossa jokaiselle tiimiläiselle olisi one to one -keskustelu, miten menee? One-to-one keskustelun voisi vetää labin masteri tai jopa tiiminvetäjä itse.

3. Osaamisen tunnistaminen Gamelabissa

Osaamisen tunnistamiseen Gamelabissa voisi toimia osaamispuu -menetelmä. Menetelmästä käytetään myös nimeä asiantuntijuuspuu tai osaamiskartta. Siinä opiskelijat siis kirjoittavat esimerkiksi postit lapuille, mitä ovat saaneet ja mitä taitoja ovat oppineet GameLabin aikana. Näitä lappuja voidaan käsitellä ensin pienryhmissä, jossa aiheet voidaan ryhmitellä. Lopuksi ryhmät tuovat ryhmitellyt osaamisalueet yhteiseen "osaamispuuhun" tai karttaan.
Osaamispuun avulla opiskelijat hahmottavat paremmin oman alan osaamista. He myös näkevät, mitä täydentävää osaamista vielä tarvitsee päästäkseen haluamalleen urapolulle.
Menetelmä toimii myös palautteena OGL henkilökunnalle. He hahmottavat, mitä oppimista ja osaamista OGL antaa ja mitä vielä jää saamatta. Tämän menetelmän avulla voidaan suunnitella seuraavan lukuvuoden opetuksen sisältöjä. Osaamiskartasta löytyy paljon aineistoa internetistä, mm. tämä blogipostaus.

Opetusharjoittelu päätöksessä

Opetusharjoitteluni on tullut päätökseen. Tässä blogijulkaisussa pohdin harjoittelun kulkua.

Harjoittelun kaari

Ilmoittauduin harjoitteluun lokakuun lopulla 2016. Sillä hetkellä työelämässä näytti siltä, että minulla olisi keväällä oikein hyvä sauma tehdä opetusharjoittelua rauhassa. Projekti oli loppumassa ja olin valmistautunut, että työkuormani olisi korkeintaa 60-80% normaalista työajasta. 

Marraskuun 11. päivä sain viestin, että minulle on järjestynyt harjoittelupaikka Oulun Game Labista, ohjaajani olisi KP Heikkinen. Sovimme, että harjoittelu suoritetaan keväällä 2017 ja pidämme palaverin aiheesta joulukuussa. Samaan aikaan töissä minulle tuli erittäin mielenkiintoinen tarjous, jonka otin vastaan, vaikka hieman huolestutti ajankäyttö.

 Joulukuussa siis tapasimme OGL kampuksella, sain hieman seurata DemoPathin Gate3:sta. Sovimme KooPeen kanssa opetusharjoittelun sisältöä ja kulkua. Olin aivan superinnostunut ajatuksesta päästä harjoitteluun GameLabille. Joulukuun loppupuolella pidimme myös skypepalaverin GameLabin valmentajien Annan ja Akin kanssa, jossa esittelimme, mitä minä tulisin tekemään ja millä aikataululla. Sitten jäin pohjustamaan ensimmäistä luentoani. Olo oli hieman epävarma, että mitä minun pitää tehdä, osaanko minä? 

Koitti tammikuu ja ensimmäinen opetusharjoittelupäiväni. Jännitin tilannetta. Sain tosi hyvää sparrausta ennen tilannetta. Opetustilanne meni ihan hyvin, vaikka koin olevani TODELLA epämukavuusalueella. 

Helmikuussa pääsin toisen kerran opetuksen puikkoihin ja sehän meni jo paljon paremmin. Sain myös seurata KooPeen opetusta ja muiden valmentajien työtä. Osallistuin projektidemoon ja näin erilaisia opetusmenetelmiä. Maaliskuun loppuun mennessä teimme tarkistuksen, ja sovimme, että oikeastaan minulta puuttuu enää palautteen antamisen harjoittelu. Olin antanut Pelipolkulaisille harjoitustyöt, joita odotin palautettavaksi ja arvioitavaksi. Loppuaika harjoittelusta meni odotellessa harjoitustöitä, ja tämä hieman laski motivaatiota. Viimein viimeisetkin ryhmät palauttivat harjoitustyönsä ja sain annettua palautteet. Pidimme Koopeen kanssa loppukeskustelun, jonka jälkeen olin jälleen superinnostunut. 

Kuvassa motivaatiokäyrä. Ensimmäinen tähti kuvaa ensimmäisen tapaamiseni OGL:ssä, viimeinen tähti kuvaa viimeisen tapaamisen ohjaavan opettajan kanssa. Kuoppa motivaatiossa kuvaa alkuvaiheen epämukavuutta ja oman osaamisen epäilyä. Kun ensimmäisestä luennosta pääsin yli, niin motivaatio nousi hurjasti.

Mitä opin ja kuinka osaamiseni kehittyi?

Omaan opetukseen ja ohjaukseeni liittyvä kehittymistavoite oli selkeä. Haluan kehittää opetusmenetelmiä, saada itsevarmuutta ja kokemusta opettamiseen. Nämä tavoitteet toteutuivat. Matka epämukavuusalueelta tähän pisteeseen todistavat oppimista tapahtuvaksi. Koen, että opetusharjoittelu antoi minulle hyvät eväät, jonka jälkeen uskallan ja osaan itsenäisesti suunnitella ja toteuttaa opetusta. Sain seurata myös muita opettajia tai valmentajia ja opin heiltä jotain tärkeää: Aina ei tarvitse mennä täydellisesti - improvisointi on sallittua mikäli se tukee opetettavaa asiaa. 

Harjoittelun aikana opin myös peilaamaan omaa substanssiosaamistani eri tavalla. Jouduin ajattelemaan, millä keinoilla ja menetelmillä juuri minun osaamistani voisi opettaa, mitkä ovat oppimistavoitteet ja miten niitä voidaan mittaroida. Tämän avulla itselleni tuli lisää ammattiylpeyttä ja oma ammatillinen identiteettini sai vahvistusta.

Opin konkreettisesti, että vain epämukavuusalueelle meneminen ja epämukavuuden kestäminen mahdollistaa uuden oppimisen. Harjoitus tekee mestarin. En todellakaan ole vielä mestari, mutta olen paljon itsevarmempi, ja uskon että jatkossa hakeudun tilanteisiin, missä pääsen hyödyntämään pedagogista osaamistani. Esimerkkiksi opetusharjoittelun loppupuolella minut kutsuttiin pitämään herättelypuheenvuoro OAMK:n henkilökunnalle Valmiina Työelämään (VALTE) hankkeen tiimoilta. Tämä kutsu tuli harrastukseni kautta, eli ei liittynyt opetusharjoitteluun. Herättelypuheenvuoroa suunnitellessa minulla oli kuitenkin mielessä samat käytännön asiat kuin opetuksen suunnittelussa, kuten kuulijan tuntemus, motivointi ja osallistavat menetelmät. Herättelypuheenvuoron suunnittelu ja pitäminen tukivat harjoitteluani ja antoivat minulle lisää motivaatiota.

Harjoittelun aikana yhteistyö ohjaavan opettajan ja Labin muun henkilökunnan kanssa oli luontevaa.

Harjoittelun aikana mietin Labille kehittämiskohteita, ja niitä pohdin tarkemmin omassa blogipostauksessa.

Erilaisia menetelmiä

Pääsin opetusharjoittelussa seuraamaan koko päivän ohjaavan opettajani mukana. Päivä koostui kahdesta osiosta.

Ensimmäinen osio oli projektidemo ja se kesti kolme tuntia.

Projektidemo on ohjaavan opettajani Kari-Pekka Heikkisen itse kehittämä menetelmä, joka opettaa kommunikointia, tehtävien jakoa, tiimityöskentelyä, luovuutta ja johtamista. Koska tämä on julkinen blogi, niin en halua paljastaa tarkemmin projektidemon sisältöä, jos tänne vaikka eksyy joku opiskelija (tuskinpa!). Lähtökohtana oli kuitenkin roolileikki, jossa oppilaat olivat firman työntekijöitä, ohjaaja oli firman toimitusjohtaja sekä minä toimin asiakkaan roolissa. Oppilaat saivat ratkaistavaksi ongelman, ja siinä sitten tuli matkan varrella erilaisia muutoksia. Oli hauskaa olla roolissa, oli mielenkiintoista seurata tiimien toimintaa työskentelyn aikana. Kari-Pekka hoksautti minulle pitkin demoa omia havaintojaan. Hän piti niistä myös kirjaa ja kertoi sitten lopuksi yhteisessä osiossa huomioitaan opiskelijoille.

Harjoitus oli todella erilainen, ja innosti minua itseäni miettimään, millaisella ongelmalla voisin demota ihan oman alani aiheita, tai millaisella harjoituksella voisi oppia esimerkiksi laatuajattelua. Tähän harjoitukseen osallistuminen jäi varmasti mieleen opiskelijoille, mutta se jäi mieleen myös minulle, opetusharjoittelijalle.

Toinen osio päivästä kesti kaksi tuntia ja se oli labin tiiminvetäjien valmennusta. Valmennus lähti liikkeelle yleisellä keskustelulla, Kari-Pekka kyseli tiiminvetäjien kuulumisia ja fiiliksiä. Sitten hän piirrätytti opiskelijoilla motivaatiokäyrän piirtämisen. Tämä harjoitus varmasti auttoi opiskelijoita miettimään omaa motivaatiotaan tällä hetkellä ja koko prosessin aikana, sekä myös kannusti kenties miettimään, voiko motivaatioon vaikutta tulevaisuudessa ja miten. Fiiliskeskustelun jälkeen oli vuorossa niin sanottu asiantuntijaluento, jossa yksi entinen OGL:n oppilas, Kaamos pelifirman omistaja Ville kertoi oman tarinansa. Käytännönläheinen ja konkreettinen esimerkki firman perustamisesta pelipolun jälkeen on varmasti tässä vaiheessa tiiminvetäjille erittäin tärkeä.

Päivän mittainen opettajan seuraaminen oli todella antoisaa, ja antoi jo jotain kuvaa, millaisia ne työpäivät voivat olla. Suurin osa opettajan työstä on tietenkin kuitenkin muualla kuin opettamistilanteissa - opettaja käyttää aikaa valmisteluun, erilaisiin kokouksiin ja neuvotteluihin, itsensä kehittämiseen sekä arviointiin ja palautteenantoon. Sellaistahan se on myös tavallisessa työelämässä.

Tarkkailijan roolissa

Opetusharjoitteluuni kuuluu myös ohjaavan opettajani valmennuksen seuraamista. Ensimmäinen valmennustunti oli 28.2. jossa pääsin seuraamaan labin tiiminvetäjien valmennusta. Työparinina ohjaavalla opettajallani Koopeellä olikin tuttu naama amokista: ryhmämme toinen tutoropettaja Janne Länsitie.

Tiiminvetäjien valmennus lähti liikkeelle sillä, että Koopee esitteli minut ja kertoi, että olen paikalla vain tarkkailemassa, en osallistumassa. Sen jälkeen tiiminvetäjät saivat vuorollaan kertoa ajankohtaisia aiheita ja purkaa huoliaan. Koopee kirjoitti vain muistiinpanoja ja kuunteli. Kun kaikki olivat saaneet sanoa sanottavansa, pidettiinkin jo lyhyt kahvitauko.

Tämän jälkeen kaikki kerääntyivät luokkaan ja Koopee piti oman luentonsa Authentic Leadership -aiheesta. Aihe oli tosi mielenkiintoinen ja oli tosi vaikeaa vain tarkkailla, piti oikein haastaa itseään että ei osallistuisi keskusteluun.

Valmennuksen seuraamisesta sain hyviä vinkkejä, miten valmennusta voisi itse rakentaa. Kun kaikki saavat aluksi oman puheenvuoron, jaksaa kukin keskittyä opetettavaan aiheeseen paremmin.

Opetusharjoittelussa, osa 2

Toinen opetusharjoittelupäiväni oli maanantaina 20.2.

Olin sopinut, että olen tänään aamulla klo 9 labilla. Yllätykseni oli, että siellä ei siihen aikaan ollut vielä ketään muita. Tämä johtui varmaan siitä, että toinen labramestari oli reissussa Japanissa.

Kymmenen aikaan porukkaa alkoi valua sisään. Jäin saliin kuuntelemaan, kun demopolkulaisille oli lyhyt esitys scrum metodista. Sen jälkeen kävin tapaamassa pelipolkulaisia tiimejä, joita olin valmentanut edellisellä kerralla.  Yhden tiimin kanssa keskustelimme hedelmällisesti, toisessa ei näyttänyt olevan mitään tarvetta minulle, kolmas oli toden totta ottanut laatuajatuksen käyttöön ja tehnyt jopa laatuohjeistuksen tiimille. Tsemppasin ja kehuin tiimejä, kuinka ammattimaista toimintaa pelipolkulaisilla kehitystyö näyttää olevan. Ammattimaisuus ei välttämättä tarkoita, että on tylsää, voi olla ammattimaista ja hauskaa.

Lounaan jälkeen odottelin omaa vuoroani.

Ohjaava opettajani saapui tässä vaiheessa myös paikalle.Olin valmistellut demopolkulaisille keskustelevan luennon aiheesta Laatu pelikehityksessä. Aloitin esittelemällä itseni ja taustani. Sen jälkeen pyysin yleisöä esittäytymään minulle, koska emme tunne ennestään. Pyysin heitä kertomaan oman nimensä ja lisäksi jonkun pelin joka on heidän suosikkinsa ja jota suosittelisivat ystävälle. Tämä esittelykierros toimi mielestäni hyvin ja rentoutti porukkaa.

Lämmittelyn jälkeen herättelin keskustelua, mitä on hyvä laatu pelissä? Onko laadukas peli sama asia kuin hyvä peli? Laatu on asia, jonka pystyy sanomaan, että sitä on tai ei. Mutta sen määrittelemenine onkin sitten vaikeampaa. Kirjoitin fläppitaululle, mikä tekee laadukkaan pelin, pelin stoorin, pelin grafiikan, markkinoinnin, projektin resurssoinnin jne. tämän jälkeen jokainen sai käydä äänestämässä kolme tärkeintä laadun määritelmää. Äänestyksessä kolme eniten saanutta olivat:

- se, että peli on rahan ja ajan arvoista

- se, että se motivoi pelaamaan lisää

- pelattavuus.

Äänestyksen jälkeen keskusteltiin tarkemmin näistä  kolmesta, että miten näitä voidaan mitata ja millä keinoilla voidaan päästä näihin laatutavoitteisiin?

Pyysin tiimejä miettimään ryhmissä, mitä ovat laadun kustannukset ja esittämään niitä sitten muulle porukalle. Tämän jälkeen näytin sitten kuvan laaduttomuuskustannuksista ja keskustelimme siitä.

Kokonaisuudessa olin tyytyväinen omaan osuuteeni, käytin aktivoivia menetelmiä (äänestys, ryhmäkeskustelu) ja sain aikaan keskustelua. Opiskelijat osallistuivat hyvin, heillä oli hyviä ajatuksia mielestäni sain heräteltyä demopolkulaisia laatuajatteluun ja laaduttomuuskustannuksiin.

Opetusharjoittelussa

Ensimmäinen opetusharjoitteluni tapahtui 25.1. Minulle oli varattu Key notes luento ja sen jälkeen tiimien valmennusta. Key notesin tarkoituksena oli herättää opiskelijoiden motivaatio laatuajatteluun ja tiimien valmennuksessa annoin yksinkertaisia tehtäviä, milla voi parantaa laatua projektissa.

Tällä ensimmäisellä opetuskerralla oli tutorini Raija myös paikalla. Olin ajatellut, että key notes alustukseni kestää ehkä maksimissaan 15 minuuttia. Kävin sen sisällön lyhyesti ohjaavan opettajani Kari-Pekan kanssa ennen luentoa, ja hän kommentoi suoraan, että tuohon menee vähintään 30 minuuttia. Hän oli oikeassa.

Aloitin täsmällisesti kello 10, vaikka opiskelijoita vielä valui sisään. Aloitin esittelemällä itseni ja taustani ja pyysin paikalla olevia lyhyesti esittäytymään ketä ovat ja mistä tiimeistä. Sen jälkeen pidin luentoni ja muistin välillä jopa kysyä yleisöltä kommentteja. Ilokseni opiskelijat osallistuivat hyvin keskusteluun. Oli mukava puhua aiheesta, joka oli minun substanssialuettani. Käytin myös tapausesimerkkiä oikeasta elämästä, joka aina kiinnostaa kuulijoita.

Luennon jälkeen kävin noin 20 minuuttia tapaamassa ensimmäistä tiimiä. Olin tässä vaiheessa vieläkin ihan pyörällä päästäni oman ensimmäisen luennon jälkeen, ja menin tilanteeseen itse vään takki auki. Tiimin vetäjä ei ollut osallistunut luennolleni, joten hän ei tainnut ymmärtää miksi minä olin paikalla. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt pysähtyä ja esitellä itseni uudestaan sekä pyytää tiimiä esittäytymään. Pienen haparoinnin jälkeen sain kuitenkin koko tiimin osallistumaan keskusteluun ja annoin heille tehtävän. Lounaan jälkeen tapasin kahta muuta tiimiä. Heidän kanssaan osasin jo ottaa rauhallisemmin, esitellä itseni, tutustuttiin yhdessä aiheeseen ja heillä oli hyviä kysymyksiä joihin yhdessä mietittiin vastauksia.

Pidimme ohjaavan opettajan ja tutorini kanssa palautetuokion heti ensimmäisen tiimivalmennuksen jälkeen. Sain hyvää palautetta key notes puheenvuorostani, se oli sopivasti herätellyt opiskelijoiden motiivia ja oli tullut tarpeeseen. Key notes kalvoissa olisi voinut olla vielä yksi kalvo, jossa olisi tiivistetty miten tästä eteenpäin. Rakentavaa palautetta sain ensimmäisestä tiimivalmennuksestani, josta onneksi pystyin ottamaan oppia seuraavaan kertaan.

Annoin tiimeille tehtäväksi ottaa 1-3 laatua parantavaa yksinkertaista menetelmää käyttöön ja palauttaa siitä minulle yksi A4 sivuinen esitys, mitä menetelmiä, mitkä toimivat ja miten niitä koordinoitiin. Palautusaikaa tiimeillä on 10.2. asti. Näihin aion antaa sitten palautetta ja tapaan näitä tiimejä vielä seuraavan kerran 20.2. Tiimien valmennuksen jälkeen seurasin vielä toista key notes puhujaa, joka puhui Game Design aiheesta. Sitä oli mielenkiintoista seurata, puhuja oli todella hyvä ja osasi esitellä aihetta mielenkiintoisesti.

Kokonaisuudessaan ihan onnistunut päivä, vaikka olinkin omalla epämukavuusalueellani. Ylitin kuitenkin itseni siinä, että menin omalle epämukavuusalueelle. En pyörtynyt, vaikka sitä pelkäsinkin. Sain kokemusta ja uskon, että ensi kerralla menee jo paljon paremmin.

Opetusharjoittelun suunnitelmaa

Suoritan opetusharjoittelun Oulu Game Labissa kevään 2017 aikana.

Oulu Game Lab on monitieteinen koulutusohjelma, joka on räätälöity nykyaikaiseen pelialan tarpeisiin ja vaatimuksiin. Oulu Game Lab tukee työttömyysasteen vähentymistä luomalla uusia työpaikkoja ja mahdollisuuksia. Oulu Game Labissa itseohjautuvat tiimit tuottavat pelejä ajatuksesta lopputuotteeseen. Tiimeihin kuuluu opiskelijoita ja ammattilaisia Suomesta ja ympäri maailmaa. Osallistujilla on asiantuntemusta graafisesta suunnittelusta, ohjelmoinnista, äänisuunnittelusta, pelisuunnittelusta, tuotannosta, kirjoittamisesta, myynnistä, markkinoinnista ja 3D-mallinnuksesta.

Lab-muotoisessa opettamisessa on ainakin Valmentaja ja Keynote-puhujan työrooleja. Valmentaja valmentaa oman substanssiosaamisalueen mukaisesti tiimejä. Key note -puhuja järjestää oman substanssiosaamisalueen mukaisia opetusluentoja. Opetussuunnitelmaan ja opiskelija-arviointeihin tutustun opetusharjoittelun alkaessa tarkemmin. 

Omaan opetukseen ja ohjaukseeni liittyvä kehittymistavoite on selkeä. Haluan kehittää opetusmenetelmiä, saada itsevarmuutta ja kokemusta opettamiseen. Saan pitää kaksi luentoa, toisen pelipolkulaisille ja toisen demopolkulaisille. Saan lisäksi suunnitella molemmille poluille yksilöllisiä projektitöitä, joita toivoisin tiimien suorittavan opintojakson aikana. Toivon, että osaan sparrata, coachata ja innostaa opiskelijoita laatuajatteluun.

Opettajan tehtäväkenttään ja verkostoitumiseen liittyvä kehittymistoiveeni on, että saisin seurata myös muita opettajia tai valmentajia, jotta voin oppia heiltä – miten he ovat suunnitelleet opettamisen Game Lab ympäristössä ja minkälaisia menetelmiä he käyttävät opetuksessaan. Game Lab on hyvin mielenkiintoinen ja erilainen ympäristö – ei pelkkää perinteistä luokkahuoneopetusta, vaan todella projektiluontoista kehittämistä ja kehittymistä.

Opiskelijoiden tuntemus on tärkeä osa suunnittelua.Tällä kertaa on niin, että en ole päässyt tutustumaan tulevaan opetusryhmääni ennen harjoittelua. Ohjaavan opettajani kanssa käydyn keskustelun perusteella olen ymmärtänyt, että ryhmä koostuu kolmenlaisista opiskelijoista: osa on vaihto-opiskelijoita, osa on työvoimatoimiston kautta tulleita ja osa OAMK:n opiskelijoita. Kaikkia yhdistää se, että he ovat hakeneet Game Labiin itse ja läpäisseet hakuprosessin haastatteluineen. Opiskelijoiden motivaatio on siis jo kertaalleen testattu. Toisaalta ymmärrän, että opiskelijat ovat tulleet tekemään peliprojekteja. Kaikkia ei välttämättä opettamani aihe välttämättä kiinnosta. Ryhmä ei kuitenkaan koostu pelkistä koodareista tai insinööreistä, vaan ryhmässä on luovan puolen ihmisiä kuten taiteilijoita, graafikoita ja ymmärtääkseni eräs vaatesuunnittelijakin. Eli erittäin heterogeeninen ryhmä tiedossa.

Minua mietityttää opiskelijoiden motivointi. Opetuksessa aion käyttää opiskelijoiden aktivointia ja yritän havainnollistaa opetustani mahdollisimman konkreettisilla esimerkeillä.

Teen itse luentomateriaalin perustuen omaan substanssiosaamiseen, mutta laadin jaettavan kalvosarjan joka sisältää myös paljon linkkejä taustamateriaaliin. 

Valmennuksen yleisenä aiheena on peliprojektien laatukäsitys. Sisältö: kuinka tehdä laadukasta pelikehittämistä? Mietitään peliprojektin laadukasta eteenpäin viemistä, millä varmistetaan että sovitut asiat tehdään projektin aikana? Miten ohjataan projekteja kahden viikon syklissä tavoitteellisesti?

Oppilaitoksen oppimiskäsitys nojautuu studio-oppimiseen, learning by doing. Oma oppimiskäsitykseni on konstruktivismia. Konstruktivismissa oppiminen nähdään aktiivisena tiedon konstruointiprosessina eli tiedon rakentamisen prosessina. Konstruktivismin keskeisenä ajatuksena on, että tieto ei siirry vaan oppija rakentaa eli konstruoi sen itse uudelleen. Siinä uutta tietoa omaksutaan käyttämällä aiemmin opittua. Oppiminen liittyy toimintaan ja palvelee toimintaa. Olennaista on, että oppijassa heräävät omiksi koetut, opittavaan asiaan liittyvät kysymykset, oma kokeilu, ongelmanratkaisu ja ymmärtäminen. Sosiaalinen vuorovaikutus on konstruktivismissa oppimiskäsityksessä suuressa roolissa.

Ryhmä on monikulttuurinen ja ryhmän jäsenet ovat taustoiltaan hyvin erilaisia. Opetusharjoittelun toteuttamisessa minun tulee ottaa huomioon se, että opetus ja valmennus toteutetaan kokonaan englannin kielellä ja että kaikkia opiskelijoita ei ehkä minun opettamani aihe kiinnosta ihan kympillä