Viestijäkuva opettajan vuorovaikutusosaamisessa

Tämä tehtävä liittyy kurssiin Opettajan puheviestintävalmiudet.

Mikä on viestijäkuva? Valon ja Almonkarin (1995) mukaan oma viestijäkuva on se millaisena puheviestijänä pidän itseäni nyt. Viestijäkuva on rakentunut minulle vähitellen sen mukaan, minkälaisiin tilanteisiin olen päässyt viestintää harjoittamaan. Lisäksi tähän kuvaan liittyy vahvasti perinteet, mitä meille on esimerkiksi opetettu suomalaisten yleisestä viestinnästä tai suomalaisesta viestintäkulttuurista. "Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen on kultaa" - esimerkiksi vanhat suomalaiset sananlaskut pitävät hiljaisuutta ja kuuntelua arvossa. Tästä syystä suomalaisilla on itsestään vähäpuheisen viestijän kuva.

Itse en pidä huomion keskipisteenä olemisesta. Se ehkä johtuu siitä, että olen luonnostaan enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Olen usein taipuvainen sanomaan, että olen arka viestimään. Miten paljon viestintäarkuuteni on pelkästään olettamusta ja miten paljon olen oikeasti arka? Olenko siis aina vain uskotellut itselleni, että olen arka esiintymään? Jännitän esiintymistilannetta, mutta en niin paljoa että se haittaisi puhumistani. Yleensä minun on helpompi puhua tutusta aiheesta, ja kun kerron tai opetan itselle tuttua aihetta, on esiintymisjännitys huomattavasti helpompi purkaa. Myös kokouksissa, neuvotteluissa ja keskusteluissa ilmaisen rohkeasti oman mielipiteeni. Ex tempore tilanteissa tuntemattomien seurassa yleensä keksin jotain sanottavaa ja osaan pitää  yllä keskustelua. Tältä kannalta ajateltuna viestijäkuvani onkin positiivinen. Tätä ajatusta vahvistamalla voisin kuvitella, että viestintäkuvastani voisi ajanmittaan tulla realistinen, eli oma viestintäkuvani olisi lähempänä sitä, millainen viestijä olen oikeasti toistenkin mielestä, enkä olisi joidenkin uskomusteni orja.

Viestijäkuvalla on tietenkin merkitystä opettajan työssä. Se, että ymmärrän millainen viestijäkuvani on, auttaa minua hyödyntämään vuorovaikutustaitojan opetustyössä. Olen vielä noviisi opetustyössä, sillä minulla ei ole käytännön kokemusta siitä. En siis tiedä, millainen esiintymisjännitys tai -arkuus minulle kehittyy "tosi paikan tullen". Positiivista viestijäkuvaani vahvistamalla uskon, että selviän myös opetustehtävistä.