Miten voin kehittää puheviestintätaitojani sekä vuorovaikutusosaamistani?

Tämä tehtävä liittyy kurssiin Opettajan puheviestintävalmiudet. 

 

Tässä tehtävässä pohdin, miten voin kehittää puheviestintätaitojani ja vuorovaikutusosaamistani? 

Miten voin esimerkiksi kehittää nonverbaalista viestintääni, luotettavuutta ja vaikuttamisen keinoja? Mietin, miten voisin edes vaikuttaa nonverbaaliseen viestintään, kun se usein on tahatonta. Uskoakseni oman viestijäkuvani vahvistaminen voi edesauttaa omaan viestintävarmuuteeni. Voin myös kehittyä puheiden rakentajana, kehittää perustelutaitojani, oman kannan puolustamista ja tehokasta äänenkäyttöä.  Tämän kurssin aikana olen saanut tutustua puheviestintään hyvin monipuolisesti ja olen saanut pohtia omia valmiuksiani. Tämä kurssi on osaltaan kehittänyt taitojani, vaikka tehtävät ovat olleet kirjallisia pohdintatehtäviä.

 

Ammatillisen opettajan vuorovaikutusosaaminen puheviestinnän tasojen näkökulmasta

Ammatillinen opettaja tarvitsee vuorovaikutusosaamista. Hänen pitää osata tuottaa viestiä ja kuunnella palautetta. Jokaisen opettajan pitäisi osata kuunnella. Sehän on yhtä tärkeää ellei tärkeämpää kuin puhuminen. Opettajan olisi hyvä tuntea oma viestijäkuvansa ja omata muutenkin hyvä itsetuntemus. Opettajan olisi hyvä osata kohdentaa viestintäänsä kuulijoiden mukaan. Opettajan olisi myös hyvä osata otta kontaktia yleisöönsä ja tulkita opiskelijoiden verbaalista ja nonverbaalista viestintää. Opettajan olisi kiva osata havainnollistaa ja perustella viestinsä. Opettajan olisi kiva osata myös erilaisia viestintätyylejä. 

Opettajan pitää osata erottaa toisistaan eri viestintätilanteet, kuten esiintyminen tai ryhmätyöskentely. Opettajan pitää myös osata erottaa eri viestintäkontekstit. Ammatillisen opettajan vuorovaikutusosaaminen on sitä, että hän osaa vuorovaikuttaa myös opetustilanteessa tarvittavalla tavalla. Opetusviestintä on erilaista kuin esimerkiksi perhe- tai parisuhdeviestintä. Opettajan on kiva osata erottaa asioita, jotka liittyvät suomalaiseen puhekulttuuriin. Mikäli ammatillinen opettaja opettaa myös muiden kulttuurien edustajia, on opettajan kiva ymmärtää myös näiden kulttuurien puhekulttuureja. Ammatillisen opettajan pitää opettaa omalla esimerkillään myös työelämän vuorovaikutustaitoja. Niitä ovat tiimityöskentely, erilaiset palaverit ja kokoukset sekä asiakasrajapinnassa tapahtuva vuorovaikutus.

Puheviestintä opetustilanteessa

Tämä tehtävä liittyy kurssiin Opettajan puheviestintävalmiudet. 

Ensimmäisessä tehtävässä käsiteltiin puheviestäprosessin elementtejä. Jatkona tälle tarkastellaan tarkemmin puheviestinnän havainnointia, analysointia ja tulkintaa.

Valitsin opetustilanteen omalta lähipäivältäni, johon liittyi toiminta ryhmässä. Tilanteessa käsiteltiin opintopiireittäin toistemme portfoliopysäkkikirjoitelmia. En saanut videoitua , mutta koitan nyt mahdollisimman monipuolisesti käsitellä tähän puheviestintätilanteeseen vaikuttavia tekijöitä muistinvaraisesti.

Puheviestinnän tasot

Puheviestinnän tasoja ovat merkkijärjestelmän taso,  interpersonaalisen viestinnän taso, intrapersonaalisen viestinnän taso, viestintätilanteen taso, viestintäkontekstin ja -yhteisön taso sekä puhekultturiin taso. Valitsemaani tilannetta voi tarkastella jokaiselta tasolta.

Intrapersonaalinen eli yksilön sisäinen taso analysoi tilannetta yksilön näkökulmasta. Kukin viestintätilanteeseen osallistunut tuo mukanaan oman persoonansa, asenteensa ja taustansa. Ulospäinsuuntautunut persoona, joka päällepäsmäröi, ei ole hyvä puheviestijä. Meidän ryhmässämme ei ollut ketään päällepäsmäriä. Kaikki ryhmän jäsenet olivat naisia ja iältään 27-38 vuotiaita. Kaikki ovat ulospäinsuuntautuneita ja tolkkuja.

Interpersonaalista eli yksilöiden välistä viestintätasoa tarkastellessa on erilaiset viestintätyylit ja miten kukin käyttäytyy tilanteessa ja miten kukin mukautuu tilanteeseen. Tilanteessa olil nähtävissä se, mikä on viestinnän tarkoitus. Yksilöiden välinen viestintä toimii ryhmässämme hyvin. Vuorovaikutus on helppoa, kun toisille annetaan tilaa puhua ja muita kuunnellaan. Nonverbaalisesta viestinnästä käy ilmi toisten hyväksyminen. Nyökyttely, silmiin katsominen, hymyily ovat esimerkkejä tästä. Ryhmä työskenteli kumartuneena yhteen lähelle toisiaan.

Viestintätilanteen tasoa tarkastellessa tämä kyseinen tilanne sijoittuu tiettyyn paikkaan tiettynä aikana. Tässä tilanteessa ollaan koolla ryhmätyöskentelyn takia, tilanne ei ole esiintymistilanne. Tilanne oli kaikille selvää, olimme tulleet paikalle opintoihin liittyen ja olimme tasavertaisina opiskelijoina paikalla.

Viestintäkonteksi eli tilanneyhteys liittyy jokaiseen viestintätilanteeseen. Opetus ja oppimistilanteessa on kontekstina opettaminen ja oppiminen. Tässä tilanteessa kontekstina on myös ryhmänä toimiminen ja yhteisistä asioista päättäminen. Tavoitteemme oli saada käsiteltyä toistemme kirjoitelmat ja antaa siitä palautetta.

Puhekulttuurin taso on oma tarkastelualueensa. Mikä tilanteessa on kulttuurisidonnaista? Suomalainen puhekulttuuri on rehellistä, puhuja tarkoittaa mitä sanoo. Suomalaiselle puhekulttuurille on myös tyypillistä, että kun yksi puhuu, niin muut kuuntelevat. Suomalainen puhekultuuri on hyvin kohteliasta. Kuten aiemmin kirjoitin, tilanteessa annettiin toiselle tilaisuus puhua ja käyttäydyttiin kohteliaasti, kuten suomalaiseen puhekulttuuriin kuuluu.

Puheviestinnän merkkijärjestelmät

Puheviestinnässä on käytössä kaksi merkkijärjestelmää, verbaalinen eli sanallinen ja nonverbaalinen eli sanaton merkkijärjestelmä. Verbaalinen merkkijärjestelmä koostuu kielestä. Kielen tuottamisessa on aina mukana ääni, joten puhumisessa on aina mukana myös nonverbaalista viestintää. Nonverbaaliseen merkkijärjestelmään kuuluvia koodeja ovat ääni, ilmeet, katse, eleet, liikkeet, asennot, tilankäyttö ja välimatka. Nonverbaalinen viestintä on monitulkintaista, moniselitteistä ja sitä käytetään esimerkiksi tunteiden ilmaisemiseen. Merkit voidaan jakaa pääpiirteittäin kahteen eri luokkaan: luonnollisiin merkkeihin eli signaaleihin ja keinotekoisiin merkkeihin eli symboleihin. Luonnollinen merkki on esimerkiksi väsymystä merkitsevä haukotteleminen. Keinotekoiset merkit ovat kulttuurisidonnaisia ja tulkinnanvaraisia. Ihmisten erilainen tapa tulkita merkkejä voi aiheuttaa ongelmia vuorovaikutustilanteessa.

Viestintätilanteen muuttujat eri tasoilla

Merkkijärjestelmien tasolla on paljon muuttujia. Ääni, äänenpaino, ilmeet, katseet, eleet, liikkeet, asennot. Verbaalinen ja nonverbaalinen. Intrapersonaalisella tasolla muuttujia ovat yksilön oma viestijäkuva, yksilön temperamentti, sosiaaliset taidot, motivaatio, asenne, ikä, sukupuoli ja muut taustat. Interpersoonalisella tasolla muuttujia ovat viestijien välinen suhde, viestittävä asia, vuorovaikutus ja viestijätyylien kohtaaminen. Viestintätilanteen muuttujia ovat paikka, aika, muut tilannetekijät kuten syy kokoontumiseen, tilanteesta käytettävä nimity, ympäristötekijät, onko kyseessä esiintyminen vai ryhmätilanne. Kontekstiin liittyvät muuttujat ovat viestintätilanteeseen liittyvät erityispiirteet kuten onko kyseessä yksityiselämään liittyvä konteksti (perhe- tai parisuhdeviestintä) vai organisaatioviestintä vai harrastukseen liittyvä viestintä vai onko kyseessä opetus- tai oppimistilanne. Puhekulttuurin tasoon liittyviä muuttujia on, ovatko viestijät samasta kulttuurista vai eri kulttuureista, liittyykö kulttuuriin yhteiskunnallisia asioita kuten lakeja.

Viestintätilanteessa on siis paljon muuttujia ja jokainen viestintätilanne on aina oma. Kun havannoidaan viestintätilannetta, saa kokonaiskuvan selville vasta arvioimalla kaikkia viestintään liittyviä tasoja.

---

Viestijäkuva opettajan vuorovaikutusosaamisessa

Tämä tehtävä liittyy kurssiin Opettajan puheviestintävalmiudet.

Mikä on viestijäkuva? Valon ja Almonkarin (1995) mukaan oma viestijäkuva on se millaisena puheviestijänä pidän itseäni nyt. Viestijäkuva on rakentunut minulle vähitellen sen mukaan, minkälaisiin tilanteisiin olen päässyt viestintää harjoittamaan. Lisäksi tähän kuvaan liittyy vahvasti perinteet, mitä meille on esimerkiksi opetettu suomalaisten yleisestä viestinnästä tai suomalaisesta viestintäkulttuurista. "Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen on kultaa" - esimerkiksi vanhat suomalaiset sananlaskut pitävät hiljaisuutta ja kuuntelua arvossa. Tästä syystä suomalaisilla on itsestään vähäpuheisen viestijän kuva.

Itse en pidä huomion keskipisteenä olemisesta. Se ehkä johtuu siitä, että olen luonnostaan enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Olen usein taipuvainen sanomaan, että olen arka viestimään. Miten paljon viestintäarkuuteni on pelkästään olettamusta ja miten paljon olen oikeasti arka? Olenko siis aina vain uskotellut itselleni, että olen arka esiintymään? Jännitän esiintymistilannetta, mutta en niin paljoa että se haittaisi puhumistani. Yleensä minun on helpompi puhua tutusta aiheesta, ja kun kerron tai opetan itselle tuttua aihetta, on esiintymisjännitys huomattavasti helpompi purkaa. Myös kokouksissa, neuvotteluissa ja keskusteluissa ilmaisen rohkeasti oman mielipiteeni. Ex tempore tilanteissa tuntemattomien seurassa yleensä keksin jotain sanottavaa ja osaan pitää  yllä keskustelua. Tältä kannalta ajateltuna viestijäkuvani onkin positiivinen. Tätä ajatusta vahvistamalla voisin kuvitella, että viestintäkuvastani voisi ajanmittaan tulla realistinen, eli oma viestintäkuvani olisi lähempänä sitä, millainen viestijä olen oikeasti toistenkin mielestä, enkä olisi joidenkin uskomusteni orja.

Viestijäkuvalla on tietenkin merkitystä opettajan työssä. Se, että ymmärrän millainen viestijäkuvani on, auttaa minua hyödyntämään vuorovaikutustaitojan opetustyössä. Olen vielä noviisi opetustyössä, sillä minulla ei ole käytännön kokemusta siitä. En siis tiedä, millainen esiintymisjännitys tai -arkuus minulle kehittyy "tosi paikan tullen". Positiivista viestijäkuvaani vahvistamalla uskon, että selviän myös opetustehtävistä.

Omat puheviestintävalmiuteni

Tämä kirjoitus on osa Opettajan puheviestintävalmiudet -kurssia.

Puheviestintätaidot tarkoittavat puheviestinnän osaamista ja sen eri puolien hallintaa. Kirjassa Puheviestinnän tietoa ja taitoa (Valo, Almonkari 1995) taidot on ryhmitelty taitoalueittain: puheviestinnän havainnoiminen ja tulkinta, kohdentaminen ja kontakti, puheviestinnän suunnitteleminen, tavoitteellinen osallistuminen, sanoman rakentaminen, havainnollistaminen, ja perusteleminen. Tässä kirjotustehtävässä arvioin omia puheviestintätaitojani edellä luetellun luokittelun avulla.

Puheviestinnän havainnoiminen ja tulkinta

Kuunteleminen on sanoman aktiivista käsittelyä: kuullun tulkitsemista, erittelemistä, tiivistämistä, arviointia (Valo, Almonkari 1995). Puheviestinnän havainnoiminen ja tulkinta tarkoittaa tiivistettynä sitä, että osaanko esimerkiksi erottaa faktat ja mielipiteet toisistaan, tehdä yhteenvetoja kuulemastani tai tulkita toisen verbaalista ja nonverbaalista viestintää ja vielä mukauttaa omaa viestintääni siihen.

Olen toiminut puheenjohtajana yhdistyksessä sekä päivittäin osallistun työelämässä erilaisiin palavereihin ja kokouksiin. Osaan mielestäni tulkita ja havainnoida puheviestintää aika hyvin. Olen herkkä nonverbaaliselle viestinnälle.

Opetustehtävässä puheviestinnän havainnoiminen ja tulkinta tulevat esille esimerkiksi silloin, kun kuunnellaan oppilaiden mielipiteitä ja vastauksia annettuihin kysymyksiin tai seurataan oppilaan pitämää esitelmää ja reagoidaan siihen.

Kohdentaminen ja kontakti

Kohdentamisessa tarvitaan kuulija-analyysiä, eli taitoa suhteuttaa puhumisen sisällön ja näkökulman kuunteilijoiden tai keskustelukumppaineiden mukaan (Valo, Almonkari 1995). Tärkeää on siis muokata sanoma siten, että se saavuttaa juuri sillä hetkellä läsnä olevat kuuntelijat. Tarkka kohdentaminen edellyttää yleisön peruspiirteiden tuntemista. Kohdennettu puheviestintä on siis kontekstisidonnaista. Kuuntelijakeskeisyys näkyy sisällön valinnassa, sanoman rakentamisessa, havainnollistamisen keinoissa ja perusteluissa. Hyvälle kontaktille on aina tärkeää, että katsotaan kuulijoita silmiin ja osoitetaan, että ollaan kuunneltu toista. Tärkeää on myös joustaa, mikäli valmistautumisesta huolimatta yleisö ei näytä ymmärtävän jotain, voi asian kertoa uudelleen omin sanoin.

Puheviestinnässä luonnollisesti kontekstilla on suuri merkitys. Minulla on kokemusta esitelmien ja esityksien pitämisestä erilaisille ja eri-ikäisille yleisöille. Yritän aina lähtökohtaisesti olla oma itseni.

Opetustehtävässä kohdentaminen korostuu, sillä onhan esimerkiksi nuoret ammattikoulunsa aloittaneet aivan erilainen yleisö kuin esimerkiksi aikuisopiskelijat. Nuoria täytyy osata puhutella heidän kielellään. Aikuiset ehkä vaativat toisenlaista uskottavuutta.

Puheviestinnän suunnitteleminen

Suunnittelu pitää aloittaa miettimällä, mitkä ovat omat tavoitteeni. Haluanko esimerkiksi tuoda uutta tietoa, vakuuttaa vai viihdyttää. On tärkeää erottaa tilanteet, joihin kannattaa valmistautua huolellisesti, ja tilanteet, jotka eivät vaadi tarkkaa ennalta suunnittelua (Valo, Almonkari 1995). Yleensä viestintätilanteessa kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, joten liian tarkka valmistelu voi olla haitaksi. 

Puheviesinnän suunnittelussa myös kontekstilla on suuri merkitys. Olen pitänyt kaikenlaisia puheita harrastusteni puolesta. Olen esimerkiksi ollut avaupuheenvuoron pitäjä OAMK:n Työelämäpäivässä joitakin vuosia sitten. Olen myös pitänyt ex tempore puheita esimerkiksi Insinööriliiton edustajakokouksessa. Opetustilanteista minulla ei ole vielä kokemusta. Pohdituttaa, osaisinko erottaa opetuksessa ne tilanteet, missä pitää valmistautua huolellisesti. Todennäköisesti aluksi valmistautuisin kaikkiin tilanteisiin liiankin tarkasti, kunnes saavutan tarpeeksi kokemusta.

Tavoitteellinen osallistuminen

Valon ja Almonkarin (1995) mukaan yksi taitavan viestijän ominaisuus on se, että hänellä on viestintätilanteessa tietoisuus  myös vuorovaikutuksen tason tapahtumista. Tämä tarkoittaa sekä omaa toimintaa ja muiden reaktoita sekä koko vuorovaikutuksen etenemistä. Opetustehtävässä tämä taito tulee ilmi esimerkiksi silloin, kun opettaja onnistuu osallistamaan oppilaitaan. Osallistamistapoja ovat esimerkiksi mielipiteen kertominen, perustelu, kommentointi, mielipiteen tai idean pyytäminen, kannustaminen ja rohkaisu. Ammattipedagogisten opintojen aikana olen ollut todella innostunut osallistavan pedagogiikan menetelmistä, ja haluaisinkin päästä niitä käyttämään ihan käytännössä.

Sanoman rakentaminen

Sanoman rakenteellinen jäsentely on sanoman vastaanottajan kannalta olennaisen tärkeää (Valo, Almonkari 995). Sanomassa tulee olla kiinnostava aloitus, joka ei ole liian kaukaa haettu. Sanomassa on tärkeää, että se etenee johdonmukaisesti. Johdonmukaisia etenemistapoja ovat mm. tärkeysjärjestys, puolesta-vastaan, edut ja haitat, perusteluista ehdotukseen, yleisestä yksityiseen ja niin edelleen. Esityksestä on käytävä ilmi, milloin pääkohta tai alakohta vaihtuu, ja siinä tarvitaan jaksotusta. Sanoman rakentamiseen tarkoituksenmukainen lopettaminen. Opetustehtävissä on siis tärkeää rajata aihe siten, että siitä saa olennaisen sanoman muodostettua. Aihe voidaan rajata näkökulman tai kuulijakunnan mukaan. Rajaus on kontekstisidonnaista. Aiheen rajauksen lisäksi opetustehtävissä on tärkeää säilyttää punainen lanka ja osata sanoman lopettaminen. Puhujana olen jo melko kokenut, mutta vasta käytännön opetustehtävät näyttävät kuinka saan sanomani rakennettua opetustyössä.

Havainnollistaminen

Havainnollistamisen tarve määräytyy viestinnän tavoitteesta ja kuuntelijoista. Puhuminen on havainnollista silloin, kun se on helposti vastaanotettavaa, ymmärrettävää ja kuunneltavaa (Valo, Almonkari, 1995). Opetustehtävissä havannoillistaminen on tärkeää, ettei sanoma jää abstraktiksi. Havainnollistamisessa tärkeää on, että käytetään ymmärrettävää kieltä eikä liian monimutkaisia lauserakenteita. Sanaston pitää olla osuvaa, ytimekästä ja kuvaavaa ja sanaston pitää mielestäni puhutella kuulijakuntaa. Varttuneemmat eivät välttämättä edes pysy kärryillä, jos viljellään opettaja käyttää nuorisokieltä. Nuorison arvostusta voi saada, jos opettaja edes hieman ymmärtää heidän maailmaansa ja osoittaa sen myös yhteisellä kielellä. Tarvitaan kuulijoita puhuttelevia, selittäviä ja konkreettisia esimerkkejä, rinnastuksia ja vertauksia mitä kuulijat voivat ymmärtää. Myös nonverbaaliset viestit, äänet ja äänettömyys ovat osa havainnollistamista. Opettajana tietenkin käyttäisin hyväkseni myös havainnollistavia välineitä, kuten kuvia, videoita ja niin edelleen. Ammattipedagogisissa opinnoissa olen oppinut, että havainnollistaminen on tärkeää. Sen avulla kuulijat saadaan ymmärtämään sanoman paremmin.

Perusteleminen

Opetustehtävissä halutaan vaikuttaa oppilaisiin ja halutaan saada heissä aikaan oppimista. Vaikuttamisessa perusteleminen on tärkeää. Perusteleminen tarkoittaa Valon ja Almonkaaren (1995) mukaan sitä, että asioille, väitteille, mielipiteille ja ehdotuksille esitetään todisteita tai niitä tukevia seikkoja. Tehokas, riittävä ja monipuolinen perusteleminen vaikuttaa osaltaan siihen, että puhujasta syntyy luotettava vaikutelma. 

Opetustehtävissä käytettäviä perustelutapoja voisivat olla esimerkiksi rinnastus, päättely, esimerkki, arviot, auktoriteetti. Opettaja voi myös käyttää kuuntelijan velkaa, myönteisiä tunteita ja niin edelleen. Perustelutekniikoita osaan käyttää, mutta luulen että toistaiseksi käytän melko samanlaisia tekniikoita. Minulla on oppimisen paikka tutkailla eri menetelmiä ja käyttää niitä laajemmin puheviestintätilanteissa.

Lähteet:
Valo, Almonkari 1995: Puheviestinnän tietoa ja taitoa.

---

Opettajan puheviestintävalmiudet - Puheviestintäprosessi

Olen valinnut yhdeksi vapaasti valittavaksi opintokokonaisuudeksi kurssin nimeltä "Opettajan puheviestintävalmiudet", jonka laajuus on kolme opintopistettä.

Puhuttaessa puheviestinnästä on ensin aukikirjoitettava, mitä tapahtuu puheviestintäprosessissa. Prosessiin kuuluu Lähettäjä, Vastaanottaja, Sanoma ja Palaute. Sanomaan liittyy Kanava, jossa voi olla Häiriötekijöitä. Puheviestintäprosessissa Lähettäjä yrittää saada Sanoman Vastaaottajalle tiettyä Kanavaa pitkin, ja prosessiin kuuluu myös Vastaanottajan Palaute.

Kanavia puheviestintäprosessissa ovat verbaalinen ja nonverbaalinen puhe, mutta sanoma voi välittyä myös esimerkiksi puhelimen, television tai radion välityksellä. Vastaanottaja ottaa sanoman vastaan ja antaa siitä palautetta. Sanoman kulkuun vaikuttaa myös erilaiset häiriötekijät, jotka voivat liittyä sanomaan, kanavaan, lähettäjään, vastaanottajaan tai ulkoisiin tekijöihin. Osallistujilla voi olla esimerkiksi keskittymis- tai motivaatio-ongelmia, viestin rakenne voi olla epälooginen tai ympäristön melu voi häiritä viestin välittymistä. 

Nonverbaalisia koodeja kuten äänenpaino, ilmeet, katseet, asennot, tilankäyttö ja välimatka vaikuttaa yhtä paljon puheviestintäprosessiin kuin puheella tuotettu verbaaliseen puhe. Nonveerbaalisten koodien avulla ihmiset voivat vaikuttaa joko tiedostaen tai tiedostamatta.

Kuvio. Viestintäprosessin elementit

Opetustilanteessa puheviestintäprosessin elementit tulevat esille esimerkiksi seuraavalla tavalla: Opettaja perehdyttää oppijoitaan johonkin asiaan esimerkiksi luennoimalla. Oppijat vastaavat eli antavat palautetta esimerkiksi osallistumalla keskusteluun, kirjoittamalla muistiinpanoja tai nyökyttelemällä. Häiriötekijöitä voi olla esimerkiksi jonkun oppijan motivaatiopuute, kännykän käyttäminen kesken oppitunnin, opettajan asenne tai opettajan puuttelliset tiedot.

 

---