PechaKucha tarinani

Kaikkihan alkoi eräänä syksyisenä päivänä, kun aloitin nämä ammattipedagogiset opinnot. Olin innoissani hyppäämässä taas uuden oppimiseen. Edessä oleva syksy tuntui kiireiseltä, mutta inspiroivalta. Aiheeseen liittyvät odotukset tuntuivat kutkuttavilta.








Syksyllä olin vielä hyvin noviisi pedagogisen osaamisen saralla. Nyt olen edennyt noin puoleenväliin ammattipedagogisia opintoja ja tässä esityksessä saan arvioida omaa kehittymistäni suhteessa ammattipedagogisten opintojen osaamistavoitteisiin. Mitä osaan ja mitä osaamista vielä tarvitsen.




Yksi ammattipedagogisten opintoen osaamistavoite on tunnistaa ammatillisen opettajan työkenttä ja tehtävät. Tämä oranki tässä kuvaa siis minua ammatillisena opettajana. Ymmärrän toki, että opettajan tehtäviin kuuluu muukin kuin banaanin syönti, vaikka sekin on toki tärkeää.








Ammatillisen opettajan työkenttää kuvaa parhaiten tämä kuva. Ei siksi, että työkenttä olisi kuin rapistunut Kiinan muuri vaan siksi, että osa askelmista eli työnkuvasta on minulle selvää, mutta osa vielä hyvinkin hämäriä. Minulla ei ole käytännön työkokemusta itse opetustyöstä.

Oman alani työkentän tunnen kuitenkin jo varsin hyvin.Työskentelen parhaillaan eräässä hyvin arvostetussa oman alani yrityksessä. Ymmärrän työelämän tarpeet erittäin hyvin ja tiedän millaista osaamista siellä tarvitaan juuri tänä päivänä.




Ammatillisen opettajan pitää työskennellä yhdessä työelämän kanssa. Parhaimmillaan molemmat osapuolet voivat oppia toisiltaan jotain. Työelämäläheisyys on ammatilliselle opettajalle mielestäni yksi tärkeimmistä osaamisalueista. Se, että opettaja on vahva osaaja alallaan.




Yhteenvetona, Ammatillisen opettajan työkentän ymmärtämisessä tarvitsen siis vielä lisää osaamista, etten vaikuttaisi niin tyhmältä kuin tämä henkilö jolla on karvalakki päässä biitsillä. uskon että vasta opetusharjoittelu paljastaa minulle ajankohtaiset toimintaympäristöt ja tehtävät.

Toinen osaamistavoite näissä opinnoissa on se, osaanko hyödyntää opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa oppimiskäsityksiin ja -teorioihin liittyvää tietämystä. Tässä kohdin täytyy sanoa, että en ole vielä suorittanut edes kasvatustieteen perusopintoja, siihen liittyvä opintojakso alkoi minulla eilen.

Tältä alueelta tiedän sen, että on olemassa erilaisia oppimiskäsityksiä ja erilaisia teorioita. Oppimiskäsityksiin olen saanut tutustua kuluneen syksyn aikana ammattipedagogisissa opinnoissa. Oppimisteorioihin tulen tutustumaan kasvatustieteen perusopinnoissa.



Opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia olen saanut opetella viime syksyn aikana ja sitä saan opetella kevään aikana lisää. Minulla on jo jonkinlainen kuva siitä, millaisia toteutustapoja on hyvä käyttää omalla alallani. Uskoisin, että osaan hyödyntää oppimiskäsityksiin ja oppimisteorioihin liittyvää tietämystä jonkin verran opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Tätä tietoa ja taitoa tarvitsen lisää.





En odota, että tämän alueen oppiminen tapahtuu kuin salama kirkkaalta taivaalta. Enkä edes odota salamaa synkältä taivaalta. Odotan, että kun olen saanut opiskella enemmän teoriaa, ymmärrän paremmin miten sitä voidaan hyödyntää opetustyössä.









Kolmantena osaamistavoitteena on vuorovaikutus- ja ohjaustaitojen soveltaminen sekä erilaisten opetusmenetelmien käyttö ohjauksessa tarkoituksenmukaisesti. Nämä taidot ovat tärkeitä, ettei käy niinkuin tälle kilpikonnaparalle. Tai pahempaa, että opiskelijoille kävisi opetuksessani niin, että näivettyisivät luurangoksi!



Opetusmenetelmiä on olemassa todella paljon erilaisia. Niitä olen päässyt testaamaan viime  syksyn aikana, ja olen erityisen innostunut osallistavista menetelmistä. Mielessäni on paljon erilaisia menetelmiä, mitä voisi ottaa käyttöön perinteisten luentojen sijasta oman alani opetuksessa.






Osallistavista menetelmistä puhuen, olen todella inspiroitunut esimerkiksi draaman käyttämisestä opetuksessa. Olen muutenkin innostunut kaikesta ja tietenkin haluan, että innostukseni tarttuu. Toki rajansa kaikella, maaninen käyttäytyminen ei auta ketään oppimaan. Täytyy siis oppia hillitsemään itsensä, ettei näyttäisi aivan näin hullulta.




Hyvä opetus edellyttää elävää vuorovaikutusta ja kykyä asettua vuorovaikutussuhteeseeen opiskelijoiden kanssa. Vuorovaikutukseen tarvitaan aina vähintään kaksi. Opettajan ja opiskelijan välinen suhde ei tarvitse olla tasavertainen, sillä opettajalla on jotain mitä oppilaalla ei ole. Uskon positiiviseen vuorovaikutukseen ja siihen, että se edistää oppimista.



Esimerkiksi Kiinassa lasten englanninkielen opiskelua motivoidaan järjestämällä kilpailuja, joissa tuomareina on länsimaisia matkailijoita. Tuomareille ohjeistetaan, ettei kenellekään ei saa antaa alle 15 pistettä, ettei huono palaute veisi kokonaan motivaatiota.

Kannustavan palautteen antaminen motivoi opiskelijoita oppimaan lisää. Kannustava palaute pitää sisällään myös kritiikin puettuna kehitysehdotuksiin. Olen yhteistyökykyinen ja minulla on aito halu auttaa opiskelijoita oppimaan. Osaan käyttää monipuolisesti opetusmenetelmiä ja haluaisin jopa olla kehittämässä uusia osallistavia opetusmenetelmiä omalla alallani.

Tarkoitus oli siis arvioida omaa kehittymistäni suhteessa ammattipedagogisten opintojen osaamistavoitteisiin. Jos oppimisen kaarta kuvaa junamatka Pekingistä Suomeen, niin olen nyt juuri ohittanut Mongolian. Takana ovat Kiinan ja Mongolia. Edessä kuitenkin vielä pitkä junamatka läpi Siperian ja lopussa kaunis Moskova.

 

Toinen esimerkki, jos osaamistavoitteet ovat Mount Everestin huippu 8,8km korkeudessa niin olen tänään ehkä reilun 5km korkeudessa matkalla kohti huippua. Tosin tähän 5km korkeuteen pääsee muuten autolla, tästä eteenpäin pitäisi sitten jatkaa omin voimin eteenpäin.

 


Tärkeintä kuitenkin on se, että olen hahmottanut, mikä ammattipedagogisten opintojen punainen lanka on ja pidän punaista lankaa tiukasti käsissäni vaikka tuuli kuinka riepottelisi sitä. Kiitos teille kuuntelemisesta!