Yhtä draamaa, osa seitsemän: Ydinkysymysten äärellä

Viimeisenä tehtävänä on vastata ydinkysymyksiin omien kokemusten perusteella.

1. Mihin oppiminen draamassa perustuu?

Draamassa oppiminen perustuu aktiivisuuteen ja osallistumiseen. Oppiminen jättää pysyviä muistijälkiä, koska oppimisen aikana on koettu erilaisia tunteita ja kokemuksia. Muistan aivan helposti yli 1,5 vuotta sitten tapahtumat Insinöörin draamakurssilta.

2. Mitä tarkoitetaan vakavalla leikillisyydellä ja esteettisellä kahdentumisella?

Vakava leikillisyys on sitä, että vakavasti voi myös leikkiä. Leikkimisen ei tarvitse aina olla vain lasten työtä. Vakava leikillisyys ei tarkoita sitä, että leikin avulla käsitellään vain vakavia aiheita. Vakava leikillisyys tarkoittaa enemmänkin sitä, että yhdessä päätetään leikkiä tosissaan (ei vain huvin vuoksi) ja tavoitteena on saavuttaa jotain.

Esteettinen kahdentuminen voi auttaa asettumaa toisen asemaan esimerkiksi konfliktitilanteissa. Tämä voi auttaa ymmärtämään toista ja toisen motiiveja ja se voi auttaa myös rikkomaan rutiineja, mitkä johtavat konflikteihin.

3. Mitä ovat draaman genret ja tyypillisimmät työtavat?
Draamakasvatuksen genret Heikkisen (2004) mukaan ovat katsojien draama, osallistujien draama ja soveltava draama.
Näistä helpoin sovellettava opetustyöhön on katsojien draama. Opetuksessa voisi käyttää hyväksi teatteriesitystä, mutta silloin teatteriesitys pitää miettiä etukäteen ja pohjustaa ryhmälle jo ennen esitykseen menemistä. Näin ryhmä tietää keskittyä esitykseen ja miettii pohdittavia teemoja esityksen ajan. Jälkeenpäin voidaan pohtia, mitä ajatuksia esitys herätti.

Osallistujien draamaan kuuluu prosessiteatteri (josta minulla ei ole kokemusta) ja forumteatteri (josta minulla on vähän kokemusta osallistujana). Osallistujien draaman käyttäminen tarvitsee ryhmältä avointa mieltä, heittäytymistä ja vaatii ohjaajalta taitoa. Ainakaan ihan heti uuden ryhmän kanssa en lähtisi tätä käyttämään.

Soveltavia draaman lajeja ovat improvisaatio ja tarinankerronta. Ainakin tarinankerrontaa olen käyttänyt jo työpaikalla erilaisten workshoppien alkuun keskittymisharjoituksena.

4. Miten draaman menetelmien avulla voi tarkastella eri oppiaineiden sisältöjä?
Draaman menetelmillä on melko helppoa tarkastella perinteisten taideoppiaineiden sisältöjä, kuten kirjallisuutta, kuvataidetta, musiikkia, tanssia ja käsitöitä. Myös työelämätaitoja voi hyvin tarkastella draaman avulla, kuten esimiestaitoja, vuorovaikutustaitoja, tiimityötaitoja jne. Oman alani opetuksessa voi aivan varmasti käyttää draamaa, kuten kolmannessa tehtävässä pohdinkin. Draaman avulla voisi opettaa ohjelmistotekniikkaa, esimerkiksi miettimällä millaiset komponentit esimerkiksi pyörittävät pesukonetta, ja milloin on minkäkin komponentin vuoro toimia. Milloin vettä päästetään, milloin vesi lämmitetään, milloin rumpu pyörii ja niin edelleen. Opiskelijat voisivat itse luoda oman näytelmän, jossa he esittäisivät eri komponentteja.

Pelkkä luennoiminen ei riitä oppimiseen. Aiheeseen voi tutustua vaikka piirtämällä mieleen tulevia asioita ja keskustelemalla niistä, ja ehkä niiden pohjalta tehdä patsaskuvia tai pieniä esityksiä. Olen aivan vakuuttunut, että erilainen toiminta jättää syvemmän muistijäljen ja edesauttaa oppimista.

5. Miten draamakasvatus voi parantaa erilaisten ryhmien oppimismahdollisuuksia?
Draamakasvatus antaa lisää menetelmiä opetukseen. Erilaiset oppijat tarvitsevat erilaisia menetelmiä. Vuorovaikutus edesauttaa oppimista. Opetettavan asian käsittely eri menetelmillä auttaa siinä, että ryhmän erilaiset oppijat saavat kaikki mahdollisuuden oppia.

Lähteet:
Heikkinen, H. 2004. Vakava leikillisyys - Draamakasvatusta opettajille, 2004

Yhtä draamaa, osa kuusi: Oppituntisuunnitelma

Tässä tehtävässä pitää suunnitella oppitunti, jolla hyödynnät draaman työtapoja.

Olen nyt suorittamassa opetusharjoitteluani Oulu Game Labissa. Opetusharjoitteluuni kuuluu ryhmien valmennusta laatuajattelu edellä, toisten opettajien valmennuksen seuraamista sekä mahdollisesti myös Labin henkilökunnan kouluttamista. Opetus GameLabissa on hyvin erilaista kuin perinteinen opetus. Siellä ei ole niin sanotusti perinteisiä oppitunteja, vaan ryhmiä valmennetaan ja heille annetaan käytännönläheisiä vinkkejä.

Laatuajattelun opetuksessa voisi kyllä käyttää hyväksi myös draaman keinoja. Oppitunti voisi edetä näin :

1. Esittely. Jokainen kertoo nimensä sekä suosikkipelinsä
Tarkoituksena on tutustua ja saada jokaisen miettimään mikä on suosikkipeli. Tähän peliin on tarkoitus palata myöhemmässä vaiheessa.

2. Lämmittely. Formula.
Mennään rinkiin ja ajetaan formulaa. Tarkoituksena on lämmitellä ryhmä ja saada heidät keskittymään.

3. Laadun ajattelu.
Herätellään ajatusta, mikä on hyvä laatu.
Ensimmäinen vaihe: Kehotetaan jokaista miettimään sitä suosikkipeliään. Mikä siitä tekee suosikin? Onko siinä hyvä laatu, ja jos on niin miten se hyvä laatu siinä määritellään? Mitkä ovat hyvä laadun ominaisuudet.
Toinen vaihe: Keskustele parin kanssa ja vaihda kokemuksia laadun määrittelystä.
Tarkoituksena on saada laadun määrittelyä, laadun mielikuvien sanoittamista.

4. Patsasharjoitus
Muodostetaan patsaskuvia hyvästä laadusta.
Ohjeistus: Kaksi paria menee yhteen ja saa aikaa (1-2 minuuttia) muodostaa patsaskuva, mikä ilmentää hyvää laatua.
Patsaat esitellään muulle ryhmälle vuorotellen ja niitä saa myös sanoittaa, että mitä siinä esitetään. Tarkoituksena on luovuus ja leikkiminen sekä konkreettinen tekeminen mikä jättää muistijäljen.


5. Keskustelu patsaista
Keskustellaan patsaista ja niiden tekemisestä. Oliko vaikeaa määritellä laatua, ja millaista oli tuottaa laadusta patsas. Oliko patsaissa jotain yhteistä tekijää, jos oli niin mitä? Mitä ajatuksia toisten patsaat herättivät. Tämän jälkeen voitaisiin miettiä keinoja, millä laatua voidaan mitata.

6. Tarinankerronta
Opetuksen voisi päättää tarinankerrontaharjoituksella, jossa muodostetaan sadun kaavalla tarina esimerkiksi bugisesta pelistä.

En ole aivan varma, pääsenkö toteuttamaan tätä oppituntia opetusharjoitteluni aikana. Olen jo ehtinyt pitää oppitunnit laatuajattelusta sekä demopolkulaisille että pelipolkulaisille. Mutta uskon, että tällä oppituntisuunnitelmalla voisin pitää oppitunteja myös muiden aiheiden ympärillä.

Yhtä draamaa, osa viisi: Työpajat

---

Viidentenä draamapedagogiikan tehtävänä on osallistua draaman työpajoihin. Ilmoittuduin työpajoihin kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla työpajat peruttiin vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Niinpä sovin opettajan Janne Länsitien kanssa, että voin kirjoittaa kokemukseni eräästä toisesta draaman työpajasta, mihin osallisuin.

Osallistuin koko päivän kestävälle Insinöörin draamakurssille 19.9.2015.
Tilaisuuteen osallistui 6 henkeä ja opettaja.
Kurssilla käytiin läpi erilaisia draaman menetelmiä esimerkiksi työelämän ongelmanratkaisuun. Silloin, kun olin kurssilla, en ollut vielä tutustunut draamapedagogiikan käsitteisiin. Nyt tätä kurssia suorittaessa ja aihetta pohtiessa onkin ollut mukava huomata, että ihan tuttuja menetelmiä Janne silloin meidän kanssa käytti. Koko päivän mittaisella kurssilla ehdimme käyttää eri menetelmiä mielestäni todella kattavasti! Tässä lyhyt yhteenveto jaoteltuna eri draaman lajeihin.


Tutustuminen ja luottamus
Aluksi sovittiin luottamuksesta sekä esiteltiin itsemme toisillemme kertomalla oma nimemme ja siihen liittyvä tarina. Esimerkiksi jos tiesimme, miksi minulle oli annettu nimi, tai mikä nimi minulle olisi annettu jos olisin ollut toisen sukupuolinen. Lisäksi Janne kysyi meiltä kultakin tavoitteita päivälle ja kirjoitti ne ylös.

Lämmittely
Lämmittelyosioon lukeutuu mielestäni laskuharjoitus, swish-poing-bang tai formula harjoitukset. Nämä kaikki auttavat keskittymään ja virittävät ryhmää tunnelmaan. Harjoitukset myös rentouttavat, sillä virheet eivät haittaa.

Laskuharjoitus 1-2-3: Tässä luetellaan parin kanssa vuorotellen 1-2-3. Kun 1-2-3 sujuu, vaihdetaan vaikka luvun 2 paikalle käsien taputus yhteen. Kun tämä sujuu, voivielä vaikeuttaa vaihtamalla luvun 3 paikalle jonkun muun liikkeen

Swish – poing – pang tai Formula: Ryhmä on ringissä ja vetäjä laittaa liikkeelle näkymättömän "pallon" vieruskaverille, samalla sanotaan ääneen swish, poing tai bang. Riippuen äänestä, viesti menee joko eteenpäin, seisahtuu ja palautuu edelliselle tai menee ympyrän poikki sille, jota osoitetaan. Formulassa kuvitellaan auton etenemistä, jolloin äänimerkit ovat wrummmm (moottori) - iiiiiii (jarrut) - kräshhh (kolari),

Improvisaatio/tarinankerronta 
Improvisaaatio ja tarinankerrontaharjoituksia draamakurssilla olivat patsasharjoitukset, robotti, ja-mutta-ei harjoitus sekä tarinankerronta.

Patsasharjoituksessa vetäjä Janne antoi satunnaisia sanoja, mitä meidän piti muodostaa ryhmänä tai parin kanssa. Sanat saattoivat olla konkreettisia kuten "talo" tai hyvin abstarkteja kuten "ilkeä esimies". Patsasharjoituksia tehtiin myös tuoleilla - tuoleista piti kasata nopeasti joku toimintaa tarkoittava sana. Kun tuolipatsaat olivat valmiit, piti tuolit korvata ihmisillä ja niin edelleen. Muutaman kerran koitettiin myös elävää patsasta, eli patsaasta jatkettiin improvisoimaan tilannetta, että mitä siinä sitten tapahtuisi.

Robottiharjoituksessa oltiin pareittain. Janne neuvoi, että toinen on robotti, joka voi tehdä mitä tahansa. Toinen on robotin ohjaaja. Ohjaajan piti ohjata robottia antamalla robotin selkään merkin, joka aiheutti toiminnon. Robotti sai itse keksiä milaisen. Harjoituksen tavoitteena oli harjoitella tarjousta ja tarjouksen hyväksymistä. Tämä harjoitus oli insinööriporukalle aika haastava. Insinöörit lähtivät tekemään roboteistaan tosi robottimaisia, eikä harjoitus lähtenyt oikein lentoon tässä porukassa. Janne kysyikin lopuksi, että kauanko meidän mielestämme tähän harjoitukseen meni aikaa. Arvioimme 10-15 minuuttia. Oli yllätys, kun harjoitusta oltiin tehty vain vasta 3 minuuttia.

Ja-Mutta-Ei harjoitus lähti liikkeelle jälleen pareittain. Vuorotellen tehtiin parille ehdotus jostain toiminnasta, ja toisen piti aina vastata "Kyllä, ja" - vastauksella. Esimerkiksi: "Mennäänkö katsomaan tuota taulua? Kyllä, ja lauletaan samalla Ave Mariaa". Kun hetken aikaa oli toimittu näin, niin vastaus piti muuttaa "Kyllä, mutta" -muotoon. Esimerkiksi: "Noustaanko tuoleille seisomaan? Kyllä, mutta laskeudutaan heti alas." Viimeisessä osiossa piti antaa "Ei, vaan" vastaus. Esimerkiksi: "Kävelläänkö tuonne toiselle puolelle? Ei, vaan juostaan."
Harjoituksen tavoitteena oli näyttää, miten jo mutta-sanalla ikävä vaikutus toimintaan. Ja-sanalla vastaaminen oli kaikista hauskinta, siinä tehtiin yhdessä. Mutta-sana antoi jo ehtoja toisen hyväksymiselle ja Ei-sana jarrutti koko toiminnan ja tunnelma muuttui harjoituksessa aika vakavaksi.

Tarinankerrontaharjoituksessa Janne kävi ensin läpi yhteisesti, mikä on sadun kaava. Satukaavaan kuuluu alustus (Olipa kerran..), rutiini (Joka päivä...), Rutiinin rikkominen (Kunnes eräänä päivänä...), Reagointi (Siitä seurasi, että..), ja lopetus (Siitä päivästä lähtien...). Harjoituksessa istuttiin ringissä ja tuotettiin satuja sana tai lause kerrallaan vuorotellen. Tässä vaiheessa päivää olimme hyvin rentoja ja tuttuja toisillemme, joten tarinankerronta meni ihan nauramiseksi. Vieläkin hymyilyttää, kun muistelen sitä hetkeä, kun yritin omalla vuorollani saada sanottua seuraavan sanan mutta en voinut muuta kuin nauraa kyyneleet silmissä. Tarinankerronta opettaa ryhmätyöskentelyä ja myös toimii piristävänä hetkenä.

Foorumiteatteri
Kurssin aikana en tiennyt vielä, että tällä menetelmällä oli nimensä. Mutta Janne todellakin laittoi meidät kokeilemaan foorumiteatteria. Tämä menetelmä toimii konfliktin ratkaisussa. Menetelmä on hyvin osallistava ja antaa mahdollisuuden voimaantua ja päästä irti vaikeista asioista. Tämän menetelmän avulla voi käsitellä vaikeita konflikteja työelämässä ratkaisukeskeisesti.
Forum-teatterin tarkoituksena on käsitellä, keskustella ja kokeilla miten erilaiset toimintatavat vaikuttavat tilanteisiin, joissa ilmenee sortoa. Keskustelun ja osallistumisen myötä pyritään yhteisön, ja yksilöiden voimaantumiseen. Forum-teatterin tärkeimpänä kehittäjänä pidetään brasilialaista Augusto Boalia. (Lähde: Wikipedia).

Harjoitus eteni vaiheittain:
1. Parityöskentelyvaihe
Ryhmä jakaantuu pareiksi. Parityöskentelyvaiheessa A kertoi B:lle jonkun konfliktin omasta elämästään, esimerkiksi jonkun ikävän tilanteen työelämästä. B vain kuunteli eikä kommentoinut. B kysyi A:lta tarkentavia kysymyksiä ja A vastasi. Sitten roolit vaihtuivat siten, että B kertoi A:lle tämän kertoman tarinan takaisin ikään kuin se olisi tapahtunut hänelle itselleen ja kysyi lopuksi A:lta: ”Olisinko voinut tehdä jotain toisin?” A ehdotti vaihtoehtoista toimintaa tai kyseli, esim. ”Olisitko voinut vaikka…” sama toistui toisinpäin niin, että B kertoi A:lle omassa elämässä tapahtuneen konfliktitilanteen jne. Tämä vaihe oli jo mielenkiintoinen, koska tässä pääsi niin sanotusti itse neuvomaan itseään.
2. Pienryhmävaihe
Edellisessä vaiheessa muodostetut parit hajoitettiin ja parit menivät eri ryhmiin. Näissä uusissa ryhmissä jokainen kertoi vuorollaan parinsa tarinan ikään kuin se olisi tapahtunut itselle. Ryhmä kehitti näistä tarinoista yhteisen uuden konfliktitilanteen, jossa käytetään elementtejä kerrotuista tarinoista. Yhteisestä konfliktitilanteesta tehtiin pieni näytelmä, jossa jokaisella oli oma roolinsa (sorrettu/sorretut ja sortaja).
3. Yhteisen työskentelyn vaihe
Tässä vaiheessa pienryhmät esittivät omat näytelmänsä yleisölle. Tässä konflikteille pyrittiin löytämään toiminnallisia ratkaisuja. Vetäjä Janne pysäytti kohtauksen ja kysyi yleisöltä ehdotuksen vaihtoehdoista, jonka avulla kohtaus jatkuu.
4. Kuuma tuoli
Lopuksi koitimme vielä kuumaa tuolia. Tässä vaiheessa yksi ryhmäläinen meni keskelle roolihahmossaan ja koko ryhmä pääsi kysymään kysytään roolihahmolta miksi hän toimi kuten toimi. Kuuman tuolin hahmolta siis voi kysyä neuvoa tai sanoa suorat sanat.


Lopetus
Päivän päätteeksi vielä puretttiin koko päivän toimintaa ja muisteltiin mitä kaikkea oltiin päivän aikana harjoiteltu. Janne kyseli tunnelmia ja palattiin vielä alussa käytyyn keskusteluun, mitä toivoi päivältä ja oltiinko niitä saavutettu.




Draamakurssi oli ehkä yksi parhaista kursseista, mille olen osallistunut. Oli jännä muistella kurssia nyt yli 1,5 vuotta myöhemmin. Ryhmällä oli tosi hyvä henki ja meillä oli hauskaa vaikka käsiteltiin myös vakavia aiheita. Tästä kurssista varmasti sain vinkkejä, miten voisin omassa opetuksessani käyttää draamapedagogiikkaa. Draaman keinoja voin käyttää ja olen käyttänytkin myös työelämässä, esimerkiksi palaverien tai työpajojen alussa lämmittelyissä.






Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Forum-teatteri
Insinöörin draamakurssi 19.9.

---

Yhtä draamaa, osa neljä: Draaman käsitteet

Tämä kirjoitus on osa kurssia Draamapedagogiikka.

Tässä tehtävässä pohdin draaman eri käsitteitä ja sitä, millaisessa tilanteessa olen niihin törmännyt.

Esteettinen kahdentuminen

Esteettinen kahdentuminen tarkoittaa Heikkisen (2004) mukaan kahden todellisuuden, realistisen ja fiktiivisen maailman, yhtäaikaista läsnäoloa. Se on tilanne, jossa toimimme kuvitteellisessa tilanteessa tai seuraamme fiktiivistä todellisuutta. Olen kokenut esteettisen kahdentumisen esimerkiksi jossain harjoituksissa, joissa opetusmenetelmänä on käytetty väittelyä. Olen esimerkiksi ottanut jonkun roolin, joka on väittelee asiasta vaikka en itse olisi sitä mieltä kyseisestä asiasta.

Katarsis

Katasris tarkoittaa jännityksen ja ahdistuneisuuden laukeamista tai tragedian puhdistavaa, vapauttavaa vaikutusta katsojaan (Sivistyssanakirja). Katarsiksen olen kokenut usein esimerkiksi nauramalla vakavalle asialle. Tai esimerkiksi silloin, kun olen pelännyt jotain kamalaa tapahtuvaksi ja sitten helpottunut, kun se ei ollutkaan totta vaan kyseessä oli erehdys. Tämän tarkemmin en osaa määritellä, milloin olisin kohdannut katarsiksen.

Tarina

Olipa kerran Riitta, joka oli tavallinen insinööri. Joka päivä Riitta mietti, että olisipa hän parempi tarinankertoja. Eräänä päivänä Riitta osallistui draaman kurssille, jossa hän pääsi harjoittelemaan erilaisia draaman menetelmiä. Riitta oppi itsestäänkin jotain. Siitä johtuen Riitan kiinnostus draaman tekemiseen ja draaman käyttämiseen opetustyössä kasvoi. Siitä päivästä lähtien Riitta pyrki oppimaan draamakasvatuksesta lisää, jotta pystyisi hyödyntämään draamaa opetustyössä.

Edellä oleva tarina sisältää perinteisen saturakenteen, johon kuuluu alustus (Olipa kerran..), rutiini (Joka päivä...), Rutiinin rikkominen (Kunnes eräänä päivänä...), Reagointi (Siitä seurasi, että..), ja lopetus (Siitä päivästä lähtien...).

Fiktiivinen rooli

Fiktiivinen rooli on todellisen minän vastakohta. Fiktiivisen roolin olen ottanut monesti. Esimerkiksi edella esteettisen kahdentumisen esimerkissä, kun otin tietyn roolin väittelytilanteessa. Tai draaman kurssilla erilaisissa harjoituksissa. Tai harrastajateatterissa. Tai lapseni kanssa leikkiessä.

Vakava leikillisyys

Leikki on usein kuvattu yhdeksi draamakasvatuksen lähtökohdaksi. Leikissä luodaan kuvitteellinen tilanne ja muokataan toimintoja, leikissä luodaan uusia merkityksiä. Leikin esteettinen muoto syntyy, kun sisäinen (tunteet ja ajatukset) ja ulkoinen toddellisuus kohtaavat. Leikin avulla kerromme tarinoita itsestämme, toisista ja maailmasta, jossa elämme. Kun leikimme, tiedämme leikkivämme. Vakavaa leikillisyyttä on se, että leikkii tietoisesti mutta vapautuneesti. Draamakasvatuksessa vakavia asioita voi käsitellä leikin avulla. Kun raskaita tai hankalia asioita käsitellään roolin kautta, voi tapahtua oppimista.

Katsojien draama, osallistujien draama ja soveltava draama

Katsojien draama, osallistujien draama ja soveltavaan draama ovat Heikkisen (2004) mukaan draamakasvatuksen eri osa-alueita.

Katsojien draamassa luodaan fiktiivinen maailma, jonka todellisuus perustuu siihen, että katsojat ryhtyvät leikkiin mukaan ja katsoessaan uskovat näyttämön todellisuuden. Katsojien draama ei vielä varmista oppimista. Olen osallistunut katsojien draamaan katsojana ja näytelmän näyttelijänä.  Osallistujien draamassa luodaan fiktiivinen maailma ja työskennellään aktiivisesti yhdesä osallistujien kanssa. Tällainen on esimerkiksi forum-teatteri. Forum-teatteriin tutustuin ja osallistuin syksyllä 2015 draaman kurssilla.

Soveltava draama on kahden edellisen yhdistelyä. Soveltavaa draamaa ovat esimerkiksi improvisaatioteatteri ja tarinankerronta. Tarinankerronta ryhmässä on varsin hauskaa, herkkää ja opettaa esimerkiksi ryhmätyötaitoja. Soveltavaan draamaan olen osallistunut syksyllä 2015 draaman kurssilla.

Lähteet:

Heikkinen, H. Vakava Leikillisyys. 2004.

---

Yhtä draamaa, osa kolme

Kolmantena osiona Draamapedagogiikan opinnoissa piti ottaa yksi luetelluista työkirjosita käsittelyyn. Valitsin kirjan Draamakompassi (Owens. & Barber 2010). Vertasin oman alani opetussuunnitelmaa ja tyypillisiä alan opetustilanteita työkirjan esittelemiin draaman toimintaperiaatteisiin.

Kirjassa Draamakompassi (Owens. & Barber 2010) käydään läpi neljä lähtökohtaa, miksi käyttää draamaa opetusmenetelmänä. Ensimmäisenä lähtökohtana ovat arvot, joihin uskomme. Jos lapsille ja aikuisille annetaan tilaisuus ottaa leikki vakavasti, heille tarjotaan mahdollisuus oppia siinä tilanteessa. Toisena lähtökohtana on käytännön kokemukset, jotka ovat osoittaneet, että draamatyöskentely on toiminut motivoivana tekijänä oppimiselle. Kolmantena ovat empiiriset todisteet, raportit, joissa on todettu draaman edistävän "laadullista oppimista". Neljäntenä lähtökohtana on vaikuttamisen mahdollisuus, sillä draamaprosessi voi olla voimaannuttavaa.

Owens ja Barber käsittelevät kirjassaan Draamakompassi enimmäkseen erilaisten draamatarinoiden käyttöä opetuksessa. Kirjassa luetellaan lyhyesti erilaisia draaman työtapoja ja tekniikoita. Draaman työtapoja ja tekniikoita ovat sovitut tavat käsitellä aikaa, tilaa ja toimintaa. Työtapoja ovat esimerkiksi pelit ja leikit, äänimaisema, kuuma tuoli, tilannekuva, haastattelut ja kuulustelut, pään äänet ja kätketyt ajatukset, simulaatio ja niin edelleen. 

Omalla alallani tyypilliset opetustilanteet poikkeavat melkoisesti draaman toimintaperiaatteisiin. Opetustilanteet ovat yleensä luentoja tai laskuharjoituksia, käytännön demotilaisuuksia tai projektiluontoisia opintoja, joissa pyritään saamaan joku konkreettinen kone tai ohjelmisto valmiiksi.

Mietin, miten voisin hyödyntää Draamakompassin esittelemiä teemoja, ajattelumalleja, työtapoja oman alasi opetussuunnitelmassa ja opetuksen toteuttamisessa. Mietin, voisiko draaman avulla opettaa esimerkiksi OSI-mallin toimintaa. Siinä jokainen oppilas tai oppilasryhmä voisi esittää omaa OSI-mallin kerrosta ja kuljettaa viestiä OSI mallin mukaan. Alakerroksissa puhuttaisiin vain ykkösiä ja nollia ja  pitäisi muistaa kertoa ACK/NACK viestit takaisinpäin. Tämän harjoituksen avulla opiskelijat ymmärtäisivät protokollapinojen toimintaa. (OSI on tiedonsiirrossa käytössä oleva standardi, jonka puitteissa eri tietoliikennejärjestelmät tulisi suunnitella. Malli koostuu 7-8 kerroksesta, joiden väliin tiedon välitys muodostuu.)

Tai draaman avulla voisi yhtä hyvin opettaa ohjelmistotekniikkaa. Millaiset komponentit esimerkiksi pyörittävät pesukonetta, ja milloin on minkäkin komponentin vuoro toimia. Milloin vettä päästetään, milloin vesi lämmitetään, milloin rumpu pyörii ja niin edelleen. Opiskelijat voisivat itse luoda oman näytelmän, jossa he esittäisivät eri komponentteja.

Uskoisin, että draaman avulla opetettu asia voisi jättää oppilaille erilaisen muistijäljen, jota oppilaat voisivat sitten myöhemmin käyttää hyödykseen, kun ratkaisevat ongelmia työelämässä.

---

Lähteet: Owens, A. & Barber, K. 2010. Draamakompassi.  Helsinki : Draamatyö

Yhtä draamaa, osa kaksi: Mitä draaman opettajalta vaaditaan?

Draaman ohjaajalta vaaditaan samoja ydinosaamisia kuin opettajilta yleensä: yksilön ja ryhmän kohtaamista sekä kasvun ja oppimisen ohjaamista. Tämän lisäksi draaman ohjaajalta vaaditaan ammattitaitoa ja asiantuntemusta, luovuutta ja asiaan heittäytymistä sekä sosiaalista älyä.

Kirjassa Vakava leikillisyys - Draamakasvatusta opettajille (Heikkinen, H. 2004) kerrotaan, mitä erilaisia rooleja draamaopettajalla on. Asiantuntijana hänen on tunnettava teoriaa kasvatuksen, draamakasvatuksen ja teatteritaiteen puolelta sekä osattava soveltaa tätä teoriaa käytäntöön. Oma osaamiseni rajoittuu kasvatuksen teoriaan. Opettelen soveltamaan teoriaa käytäntöön. Draamakasvatuksesta ja draamakasvatuksen työtavoista toivon oppivani tällä kurssilla. Teatteritaiteen teoriaa en ole opiskellut, mutta minulla on siitä jonkun verran kokemusta harrastajateatterin puolelta.

Draamaopettajalta vaaditaan keskeneräisyyden tilan syväymmärtämistä ja varsinkin keskeneräisyyden hyväksikäyttöä. Keskeneräisyydellä on merkitystä oppimisen kannalta. Tämä vaatii opettajalta valmiutta sanoa kyllä kaikille ehdotuksille - oudoimmillekin. Opettajan tulee olla itse innostunut ja innostaa muita. Opettajan pitää löytää toisistaan poikkeavien mielipiteiden väliltä yhteinen konsensus. Draamaopettaja tarvitsee kyvyn kuvitella mahdollisuuksia. Opettajan tärkeimmät tehtävät ovat oppilaiden aktivoiminen ja luottamuksellisen ilmapiirin mahdollistaminen. Nämä keskeneräisyyden tilaan liittyvät asiat tai ominaisuudet eivät ole minulle vieraita. Olen yleensä innostunut kaikesta ja taitava innostamaan muitakin. Olen luonnostani heittäytyjä, ehdotuksille avoin, mielipiteiden kuuntelija, mahdollisuuksien kuvittelija ja olen jo oppinut monia aktivoivia menetelmiä.

Kuvittelisin, että kun saan työkaluja, pystyisin hyödyntämään draaman keinoja omassa opetustyössäni. Draaman keinoja voisin käyttää esimerkiksi johonkin aiheeseen virittäytymiseen. Draaman keinoja voisi varmaan käyttää myös kurssin lopuksi oppimisen reflektointiin, mitä on opittu tällä kurssilla ja miten siitä on hyötyä työelämässä.

Lähteet:
Heikkinen, H. 2004. Vakava leikillisyys - Draamakasvatusta opettajille, 2004

---

Yhtä draamaa, osa yksi: Ennakkokäsityksiä draamapedagogiikasta

Ammatilliseen opettajankoulutukseen kuuuu 12 opintopistettä muita opintoja. Olen valinnut yhdeksi opintokokonaisuudeksi draamapedagogiikan, jonka laajuus on neljä opintopistettä.

Ensimmäisenä draamapedagogiikan oppimistehtävänä on pohtia ennakkokäsityksiä draamasta ja draamapedagogiikasta. Minä lähden tähän opintojaksoon hyvin avoimin mielin. Olen ollut mukana harrastajateatteritoiminnassa ala-ja yläasteella sekä uudelleen parikymmpisenä. Viimeisestä varsinaisesta teatterintekemisestä minulla on yli kymmenen vuotta. Osallistuin hiljattain erääseen päivän mittaiseen draaman kurssiin, jossa käytiin läpi erilaisilla draaman keinoilla, miten voidaan esimerkiksi purkaa esiintymisjännitystä tai käsitellä vaikeita asioita työpaikalla. Kurssi oli erittäin mielenkiintoinen.

Kuva: Esimerkki patsas-menetelmästä. Kuvan otti Riitta Rusila

Draamapedagogiikassa on näiden ennakkotietojeni mukaan kyse siitä, että erilaisilla keinoilla pyritään edistämään oppimista. Draamapedagogiikassa on useita eri tyylejä, joita voi käyttää. Esimerkiksi mieleeni muistuu kuvapatsas tai tarinankerronta. Draaman keinoja voi käyttää varmaan opetuksessa myös alkulämmmittelyyn tai oppijoiden herättelyyn. Draamapedagogiikka sisältää hyvin intensiivisiä ja oppijoita osallistavia menetelmiä.

Odotan tältä kurssilta ajatuksia, miten draamapedagogiikkaa voisi käyttää juuri minun oman alani opetuksessa. Insinöörejä ei perinteisesti pidetä suurina heittäytyjinä, mutta uskon, että draaman keinoilla voidaan opettaa esimerkiksi työelämä- ja vuorovaikutustaitoja.