Omat puheviestintävalmiuteni

Tämä kirjoitus on osa Opettajan puheviestintävalmiudet -kurssia.

Puheviestintätaidot tarkoittavat puheviestinnän osaamista ja sen eri puolien hallintaa. Kirjassa Puheviestinnän tietoa ja taitoa (Valo, Almonkari 1995) taidot on ryhmitelty taitoalueittain: puheviestinnän havainnoiminen ja tulkinta, kohdentaminen ja kontakti, puheviestinnän suunnitteleminen, tavoitteellinen osallistuminen, sanoman rakentaminen, havainnollistaminen, ja perusteleminen. Tässä kirjotustehtävässä arvioin omia puheviestintätaitojani edellä luetellun luokittelun avulla.

Puheviestinnän havainnoiminen ja tulkinta

Kuunteleminen on sanoman aktiivista käsittelyä: kuullun tulkitsemista, erittelemistä, tiivistämistä, arviointia (Valo, Almonkari 1995). Puheviestinnän havainnoiminen ja tulkinta tarkoittaa tiivistettynä sitä, että osaanko esimerkiksi erottaa faktat ja mielipiteet toisistaan, tehdä yhteenvetoja kuulemastani tai tulkita toisen verbaalista ja nonverbaalista viestintää ja vielä mukauttaa omaa viestintääni siihen.

Olen toiminut puheenjohtajana yhdistyksessä sekä päivittäin osallistun työelämässä erilaisiin palavereihin ja kokouksiin. Osaan mielestäni tulkita ja havainnoida puheviestintää aika hyvin. Olen herkkä nonverbaaliselle viestinnälle.

Opetustehtävässä puheviestinnän havainnoiminen ja tulkinta tulevat esille esimerkiksi silloin, kun kuunnellaan oppilaiden mielipiteitä ja vastauksia annettuihin kysymyksiin tai seurataan oppilaan pitämää esitelmää ja reagoidaan siihen.

Kohdentaminen ja kontakti

Kohdentamisessa tarvitaan kuulija-analyysiä, eli taitoa suhteuttaa puhumisen sisällön ja näkökulman kuunteilijoiden tai keskustelukumppaineiden mukaan (Valo, Almonkari 1995). Tärkeää on siis muokata sanoma siten, että se saavuttaa juuri sillä hetkellä läsnä olevat kuuntelijat. Tarkka kohdentaminen edellyttää yleisön peruspiirteiden tuntemista. Kohdennettu puheviestintä on siis kontekstisidonnaista. Kuuntelijakeskeisyys näkyy sisällön valinnassa, sanoman rakentamisessa, havainnollistamisen keinoissa ja perusteluissa. Hyvälle kontaktille on aina tärkeää, että katsotaan kuulijoita silmiin ja osoitetaan, että ollaan kuunneltu toista. Tärkeää on myös joustaa, mikäli valmistautumisesta huolimatta yleisö ei näytä ymmärtävän jotain, voi asian kertoa uudelleen omin sanoin.

Puheviestinnässä luonnollisesti kontekstilla on suuri merkitys. Minulla on kokemusta esitelmien ja esityksien pitämisestä erilaisille ja eri-ikäisille yleisöille. Yritän aina lähtökohtaisesti olla oma itseni.

Opetustehtävässä kohdentaminen korostuu, sillä onhan esimerkiksi nuoret ammattikoulunsa aloittaneet aivan erilainen yleisö kuin esimerkiksi aikuisopiskelijat. Nuoria täytyy osata puhutella heidän kielellään. Aikuiset ehkä vaativat toisenlaista uskottavuutta.

Puheviestinnän suunnitteleminen

Suunnittelu pitää aloittaa miettimällä, mitkä ovat omat tavoitteeni. Haluanko esimerkiksi tuoda uutta tietoa, vakuuttaa vai viihdyttää. On tärkeää erottaa tilanteet, joihin kannattaa valmistautua huolellisesti, ja tilanteet, jotka eivät vaadi tarkkaa ennalta suunnittelua (Valo, Almonkari 1995). Yleensä viestintätilanteessa kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, joten liian tarkka valmistelu voi olla haitaksi. 

Puheviesinnän suunnittelussa myös kontekstilla on suuri merkitys. Olen pitänyt kaikenlaisia puheita harrastusteni puolesta. Olen esimerkiksi ollut avaupuheenvuoron pitäjä OAMK:n Työelämäpäivässä joitakin vuosia sitten. Olen myös pitänyt ex tempore puheita esimerkiksi Insinööriliiton edustajakokouksessa. Opetustilanteista minulla ei ole vielä kokemusta. Pohdituttaa, osaisinko erottaa opetuksessa ne tilanteet, missä pitää valmistautua huolellisesti. Todennäköisesti aluksi valmistautuisin kaikkiin tilanteisiin liiankin tarkasti, kunnes saavutan tarpeeksi kokemusta.

Tavoitteellinen osallistuminen

Valon ja Almonkarin (1995) mukaan yksi taitavan viestijän ominaisuus on se, että hänellä on viestintätilanteessa tietoisuus  myös vuorovaikutuksen tason tapahtumista. Tämä tarkoittaa sekä omaa toimintaa ja muiden reaktoita sekä koko vuorovaikutuksen etenemistä. Opetustehtävässä tämä taito tulee ilmi esimerkiksi silloin, kun opettaja onnistuu osallistamaan oppilaitaan. Osallistamistapoja ovat esimerkiksi mielipiteen kertominen, perustelu, kommentointi, mielipiteen tai idean pyytäminen, kannustaminen ja rohkaisu. Ammattipedagogisten opintojen aikana olen ollut todella innostunut osallistavan pedagogiikan menetelmistä, ja haluaisinkin päästä niitä käyttämään ihan käytännössä.

Sanoman rakentaminen

Sanoman rakenteellinen jäsentely on sanoman vastaanottajan kannalta olennaisen tärkeää (Valo, Almonkari 995). Sanomassa tulee olla kiinnostava aloitus, joka ei ole liian kaukaa haettu. Sanomassa on tärkeää, että se etenee johdonmukaisesti. Johdonmukaisia etenemistapoja ovat mm. tärkeysjärjestys, puolesta-vastaan, edut ja haitat, perusteluista ehdotukseen, yleisestä yksityiseen ja niin edelleen. Esityksestä on käytävä ilmi, milloin pääkohta tai alakohta vaihtuu, ja siinä tarvitaan jaksotusta. Sanoman rakentamiseen tarkoituksenmukainen lopettaminen. Opetustehtävissä on siis tärkeää rajata aihe siten, että siitä saa olennaisen sanoman muodostettua. Aihe voidaan rajata näkökulman tai kuulijakunnan mukaan. Rajaus on kontekstisidonnaista. Aiheen rajauksen lisäksi opetustehtävissä on tärkeää säilyttää punainen lanka ja osata sanoman lopettaminen. Puhujana olen jo melko kokenut, mutta vasta käytännön opetustehtävät näyttävät kuinka saan sanomani rakennettua opetustyössä.

Havainnollistaminen

Havainnollistamisen tarve määräytyy viestinnän tavoitteesta ja kuuntelijoista. Puhuminen on havainnollista silloin, kun se on helposti vastaanotettavaa, ymmärrettävää ja kuunneltavaa (Valo, Almonkari, 1995). Opetustehtävissä havannoillistaminen on tärkeää, ettei sanoma jää abstraktiksi. Havainnollistamisessa tärkeää on, että käytetään ymmärrettävää kieltä eikä liian monimutkaisia lauserakenteita. Sanaston pitää olla osuvaa, ytimekästä ja kuvaavaa ja sanaston pitää mielestäni puhutella kuulijakuntaa. Varttuneemmat eivät välttämättä edes pysy kärryillä, jos viljellään opettaja käyttää nuorisokieltä. Nuorison arvostusta voi saada, jos opettaja edes hieman ymmärtää heidän maailmaansa ja osoittaa sen myös yhteisellä kielellä. Tarvitaan kuulijoita puhuttelevia, selittäviä ja konkreettisia esimerkkejä, rinnastuksia ja vertauksia mitä kuulijat voivat ymmärtää. Myös nonverbaaliset viestit, äänet ja äänettömyys ovat osa havainnollistamista. Opettajana tietenkin käyttäisin hyväkseni myös havainnollistavia välineitä, kuten kuvia, videoita ja niin edelleen. Ammattipedagogisissa opinnoissa olen oppinut, että havainnollistaminen on tärkeää. Sen avulla kuulijat saadaan ymmärtämään sanoman paremmin.

Perusteleminen

Opetustehtävissä halutaan vaikuttaa oppilaisiin ja halutaan saada heissä aikaan oppimista. Vaikuttamisessa perusteleminen on tärkeää. Perusteleminen tarkoittaa Valon ja Almonkaaren (1995) mukaan sitä, että asioille, väitteille, mielipiteille ja ehdotuksille esitetään todisteita tai niitä tukevia seikkoja. Tehokas, riittävä ja monipuolinen perusteleminen vaikuttaa osaltaan siihen, että puhujasta syntyy luotettava vaikutelma. 

Opetustehtävissä käytettäviä perustelutapoja voisivat olla esimerkiksi rinnastus, päättely, esimerkki, arviot, auktoriteetti. Opettaja voi myös käyttää kuuntelijan velkaa, myönteisiä tunteita ja niin edelleen. Perustelutekniikoita osaan käyttää, mutta luulen että toistaiseksi käytän melko samanlaisia tekniikoita. Minulla on oppimisen paikka tutkailla eri menetelmiä ja käyttää niitä laajemmin puheviestintätilanteissa.

Lähteet:
Valo, Almonkari 1995: Puheviestinnän tietoa ja taitoa.

---

Vuoden viimeinen AC-sessio

Vuoden viimeisessä AC sessiossa keskusteltiin apaavalintaisista opintojaksoista ja kasvatustieteen opinnoista. Moni onkin jo suorittanut kasvatustieteen, minulla on se keväällä edessä. Vapaavalintaiset ovatkin jo hyvässä vauhdissa, osa suoritettu ja osa kesken.

Keskustelimme vertaispalautteesta. Mielestäni olen saanut riittävästi vertaispalautetta. Suuri osa opintoryhmästäni oli samaa mieltä kanssani, vertaispalaute on ollut riittävää. Olen antanut palautetta toisille esimerkiksi facebook-ryhmän seinällä ja osin tämän blogin kautta. Olen saanut palautetta lukiessani muiden blogitekstejä ja myös omassa opintoryhmässäni.  Palautteen antoa ja saantia saadaan vielä harjoitella, kun tutustutaan opintoryhmissä toistemme portfoliohin ja opetellaan palautteen antamista sitäkin kautta. 

Päivän parasta antia oli tutoreiden ohjeistus opetusharjoitteluun liittyen. Paljon tuli tietoa ja ajateltavaa. Itse olen ajatellut suorittaa opetusharjoittelun aivan viimeiseksi, ehkäpä syksyllä 2016. Tähän mennessä opetusharjoittelu on ollut kaukaista, hieman jännittävää. Nyt se on jo hieman lähempänä ja aihe on alkanut kiinnostaa enemmän. Opetusharjoittelusta löytyy kattavat ohjeet amokin sivuilla.

Toinen pofo-pysäkki

Vuorossa on toinen portfoliopysäkki. Tässä kirjoituksessa pohdi ammatillisen opettajan työkenttää ja tehtäviä omalla alallani, opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Pohdin myös vuorovaikutuksen, ohjauksen ja opetusmenetelmien käyttöä sekä merkitystä oman alani opetuksessa. Koitan kiteyttää, mitä olen oppinut syksyn aikana.

Tyypillisin insinöörityö on asiantuntija- ja suunnittelutyötä teollisuudessa (Insinööriopiskelijaliitto, 2015). Ammatillisen opettajan (tieto)tekniellä alalla pitää ymmärtää työelämän tarpeita ja tutustua eri teknologioihin. Opettajan pitää jatkuvasti kouluttaa itseään, jotta hän pysyisi kovaa vauhtia kiitävän teknologisen muutoksen kyydissä. Opettajan tulee ymmärtää työelämän muuttuvat vaatimukset ja ohjata opiskelijoita luoviksi ongelmanratkaisijoiksi. Opettajan tulee kannustaa opiskelijoita elinikäiseen oppimiseen. Ammatillisia aineita opettavalta opettajalta vaaditaan sekä opetusalan käytännön että teorian vahva osaaminen. Opettajan käytännön tehtäviin kuuluvat opetuksen sisällön suunnittelu, oppimateriaalin valmistelu, opetuksen antaminen ja itsenäisen opiskelun ohjaaminen, työssäoppimisen ohjaaminen, opinnäytetöien tarkastaminen ja arviointi, kokeiden ja tehtävien laatiminen ja korjaaminen (Ammattinetti, 2015.)

Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi teknisellä alalla vaatii ammattitaitoa. Opiskelijat pitää kouluttaa havaitsemaan teknisiä ja teknologisia ongelmia. Opettajan pitää itse ymmärtää, mihin hänen opettamaansa teoriaa tarvitaan käytännössä ja millaiset ovat työelämän odotukset. Opettajan pitää tietenkin pysyä opsin sisällössä sekä annetussa tuntimäärässä. On tärkeää osata rajata opetus niin, ettei asioita vain käydä nopeasti läpi vaan opiskelijoilla on mahdollisuus syväoppimiseen. Arvioinnissa tulee keskittyä siihen, mitä opiskelija osaa ja mitä taitoja tai tietoja hänen vielä tarvitsee kehittää. Arvioinnissa omalla alallani auttavat erilaiset harjoitustyöt, oppimispäiväkirja ja demotilaisuudet.

Opettajan vuorovaikutustaidoilla on suuri merkitys motivaation herättämisessä ja ylläpitämisessä. Opettaja voi motivoida opiskelijoita kirkastamalla oppimisen merkitystä. Opettajan pitää tunnistaa, millä opetusmenetelmillä opiskelijoita voi auttaa oppimaan ja millaiset opetus- ja toimintaympäristöt auttavat juuri oman alan oppimista. Omalla alallani esimerkiksi on hyvä käyttää PBL menetelmiä, seminaareja, projektitöitä, tekemällä oppimista ja Case-harjoituksia. Insinöörit ovat perinteisesti yksinäisiä ja luovia ongelmanratkojia. Työelämässä tarvitaan tiimitaitoja, joten opettajana käyttäisin opetusmenetelmänä myös esimerkiksi ryhmätyötä tai yhteistoiminnallista oppimista.

Kuluneen syksyn aikana olen oppinut valtavasti. Opinnot alkoivat lähiopetuspäivillä, jossa sain perehtyä ammattipedagogiikkaan ja ammatillisen opettajan osaamisvaatimuksiin. Ensimmäinen verkkoluento käsitteli mielenkiintoista asiaa,  opettajan toimintaa ohjaavaan lainsäädäntöä. Syksyn aikana olen saanut perehtyä oppijan ohjaamiseen ja tuntemukseen liittyviin asioihin, opetuksen monipuolistamiseen ja opiskelijaa aktivoivaan opetukseen, ryhmien toimintaan ja ohjaamisen, opetussuunnitelmiin ja opetuksen suunnitteluun ja osaamisen arviointiin (Amok-opinnot, 2015). Opetussessioissa olen saanut itse testata erilaisia opetusmenetelmiä, kuten kumuloituva lumipallo, Problem Based Learning, aktivoiva kirjoitustehtävä, posteri,  itsenäinen kirjoitustehtävä ja roolipeli. Muiden ryhmien tunneilla olen päässyt mukaan moniin muihin menetelmiin. Olen saanut kehittää ennakkotehtäviä ja opetuksen sisältöä. Olen saanut reflektoida omaa oppimistani. Kiitos mahtavan Maustetyttöjen ryhmän, olen saanut kannustavaa palautetta omille ideoilleni. Kiitos koko e-APE4 ryhmälle ja tutoreille, olen saanut opetella vuorovaikutustaitoja lähipäivien aikana sekä verkkosessioissa. Ydinsisältöjen lisäksi olen kuin huomaamatta oppinut käyttämään sujuvasti Adobe Connect Pro alustaa verkko-opetuksessa ja erityisesti sen, miten verkkoluennoilla voi aktivoida opiskelijoita ja miten tärkeässä roolissa aktivoiminen on.

Tammikuun lähiopetuspäiviä varten teen vielä Pecha Kucha -menetelmällä esityksen, jossa arvioin osaamiseni kehittymistä suhteessa ammattipedagogisten opintojen osaamistavoitteisiin (Pecha Kucha sivusto).

Insinööriopiskelijaliitto IOL ry www-sivut, http://www.uil.fi/portal/page?_pageid=157,26290&_dad=portal&_schema=PORTAL. Luettu 13.12.2015
Ammattinetti, www-sivu http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/92_ammatti?link=true, luettu 30.11.2015

Amok-opinnot, Ammattipedagogiset opinnot 20ov, APE 1-9 teemat. Optima. Luettu 30.11.2015
Pecha Kucha sivusto, http://www.pechakucha.org/. Luettu 13.12.2015

Yhtä draamaa, osa kaksi: Mitä draaman opettajalta vaaditaan?

Draaman ohjaajalta vaaditaan samoja ydinosaamisia kuin opettajilta yleensä: yksilön ja ryhmän kohtaamista sekä kasvun ja oppimisen ohjaamista. Tämän lisäksi draaman ohjaajalta vaaditaan ammattitaitoa ja asiantuntemusta, luovuutta ja asiaan heittäytymistä sekä sosiaalista älyä.

Kirjassa Vakava leikillisyys - Draamakasvatusta opettajille (Heikkinen, H. 2004) kerrotaan, mitä erilaisia rooleja draamaopettajalla on. Asiantuntijana hänen on tunnettava teoriaa kasvatuksen, draamakasvatuksen ja teatteritaiteen puolelta sekä osattava soveltaa tätä teoriaa käytäntöön. Oma osaamiseni rajoittuu kasvatuksen teoriaan. Opettelen soveltamaan teoriaa käytäntöön. Draamakasvatuksesta ja draamakasvatuksen työtavoista toivon oppivani tällä kurssilla. Teatteritaiteen teoriaa en ole opiskellut, mutta minulla on siitä jonkun verran kokemusta harrastajateatterin puolelta.

Draamaopettajalta vaaditaan keskeneräisyyden tilan syväymmärtämistä ja varsinkin keskeneräisyyden hyväksikäyttöä. Keskeneräisyydellä on merkitystä oppimisen kannalta. Tämä vaatii opettajalta valmiutta sanoa kyllä kaikille ehdotuksille - oudoimmillekin. Opettajan tulee olla itse innostunut ja innostaa muita. Opettajan pitää löytää toisistaan poikkeavien mielipiteiden väliltä yhteinen konsensus. Draamaopettaja tarvitsee kyvyn kuvitella mahdollisuuksia. Opettajan tärkeimmät tehtävät ovat oppilaiden aktivoiminen ja luottamuksellisen ilmapiirin mahdollistaminen. Nämä keskeneräisyyden tilaan liittyvät asiat tai ominaisuudet eivät ole minulle vieraita. Olen yleensä innostunut kaikesta ja taitava innostamaan muitakin. Olen luonnostani heittäytyjä, ehdotuksille avoin, mielipiteiden kuuntelija, mahdollisuuksien kuvittelija ja olen jo oppinut monia aktivoivia menetelmiä.

Kuvittelisin, että kun saan työkaluja, pystyisin hyödyntämään draaman keinoja omassa opetustyössäni. Draaman keinoja voisin käyttää esimerkiksi johonkin aiheeseen virittäytymiseen. Draaman keinoja voisi varmaan käyttää myös kurssin lopuksi oppimisen reflektointiin, mitä on opittu tällä kurssilla ja miten siitä on hyötyä työelämässä.

Lähteet:
Heikkinen, H. 2004. Vakava leikillisyys - Draamakasvatusta opettajille, 2004

---

AC-sessio: Oppimisen ja osaamisen arviointi-pohdintoja

Arviointi on yksi opettajan tärkeimmistä tehtävistä ja erilaisia arviointimenetelmiä on todella paljon.  Arviontinäkökulma pitää ottaa mukaan heti siinä vaiheessa kun aletaan suunnittelemaan opetusta opetussuunnitelman mukaan. Arvioinnin on oltava jatkuvaa ja arviointikriteerit tiedossa opiskelijoilla, ennenkuin he aloittavat esimerkiksi jonkun työn. Palautteella ja arvioinnilla on eroa. Myös eri termeillä on eroa. Rakentavasta tai korjaavasta palautteesta ei pitäisi käyttää termiä "negatiivinen palaute". Itse uskon siihen, että sopiva tsemppaaminen luo opiskelijalle positiivisen oppimisen kierteen. Löysin ihanan nettisivun positiivisesta pedagogiikasta, joka mielestäni tukee ajatusmalliani. Positiivisessa pedagogiikassa petuksen keskiössä on luonteenvahvuuksien ja myönteisten tunteiden tunnistaminen ja hyödyntäminen. Opetusta voidaan soveltaa kaikkeen oppilaitoksessa tapahtuvaan kasvatustyöhön. Harjoitteita voidaan tehdä myös kotona, jolloin positiivinen pedagogiikka tukee perheen myönteistä tunneilmapiiriä. (Positiivinen pedagogiikka -nettisivut)

Mitä on arviointi ja miksi arvioidaan oli ensimmäinen aihe. Tunnilla kerättiin yhdessä aktivoivan kirjotustehtävän avulla padeltille vastauksia, mitä on arviointi ja miksi arvioidaan? Tätä tarkasteltiin kolmesta näkökulmasta - opettajan, oppilaan ja työnantajan. Ryhmätyöskentelyssä syntyikin hyviä näkökulmia ja uutta minulle oli se, että arviointia on määrätty myös laissa näin: Opiskelijan arvioinnilla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään opiskelijan edellytyksiä itsearviointiin. Opiskelijoiden oppimista ja työskentelyä tulee arvioida monipuolisesti. (Finlex 630/1998, 25 §)

 

Toinen virikekysymys käsitteli vertaisarviointia ja sitä, miten se edistää oppimista? Ennakkotehtävänä oli kattava materiaali vertaisarvioinnin käyttämisestä. Ennakkotehtävän kuulustelun jälkeen kävimme asiaan ja annoimme ryhmässä toinen toisellemme palautetta perustuen Kirsin ja Anun MO-tehtävään. Vertaispalautteen antamista oli mukava harjoitella sekä palautteen antajana että saajana.

Kolmannessa osiossa käsiteltiin erilaisia arviointimenetelmiä. Ennakkotehtävänä oli PowToon, joka osoittautui mielenkiintoiseksi alustaksi ja piristäväksi vaihtoehdoksi PowerPointin sijasta. Opetukssen aluksi mietittiin ryhmässä muutaman arviointimenetelmän vahvuuksia ja heikkouksia. Tämän jälkeen oppilaat saivat esitellä ennakkoon valmistelevansa esitykset yhdestä arviointimenetelmästä. Lopuksi pidettiin roolipeli, jossa näitä esityksiä arvioitiin opettajan ja oppilaan rooleissa.

Tänään saatiin myös ohjeistusta portfoliopysäkin suorittamiseen. Mielenkiintoisen lisän alkuperäiseen ohjeeseen tuo se, että yksi kysymys pitää esittää käyttäen Pecha kucha menetelmää. Siinä on vain 400 sekuntia aikaa esittää asiansa kuvien avulla. Joululomalla on onneksi aikaa viilailla omaa esitystä!

MO-T: Mikä merkitys opetussuunnitelmalla on opiskelijan ammatilliselle kasvulle?

Tomin MO-tehtävässä sain tutustua Tampereen ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun tekemän kehittämishankkeeseen Nuorten ammatillisen kasvun tarkastelua pohjustusena aiheelle: Mikä merkitys opetussuunnitelmalla on opiskelijan ammatilliselle kasvulle?

Ammatillinen kasvu on valmiutta elinikäiseen oppimiseen, tietojen ja taitojen kehittämiseen, prosessi joka kestää opiskelijan koko opiskeluajan. Prosessin tavoitteena on vahvistaa oman alan tietämystä ja käytännön taitoja, kykyä soveltaa sekä tehdä luovia ratkaisuja ja toteutuksia ongelmien ratkaisemiseksi.Taitoa työskennellä itsenäisesti, ottaa vastuuta ja kykyä kriittiseen arviointiin. Antaa valmiuksia toimia erilaisten ihmisten parissa, itsensä kehittämiseen ja työelämän jatkuviin kehittymisen tarpeisiin.(Opetushallitus, 2010.)

Kehittämishankkeessa oli tarkasteltu neljää koulutusalaa, joista itse tutustuin mielenkiinnosta eniten maatalousalaan. Tutkimushankkeen mielenkiintoisin päätelmä oli se, että niillä aloilla, joilla ammatillinen kasvu näkyi selvemmin opetussuunnitelmassa, vastasivat tutkimuskysymyksiin isommalla prosentilla ja vastaukset olivat sisällöltään laajempia ja syvempiä (Haavisto et al. 2013). Tämän päätelmän perusteella ajattelen, että hyvin laadittu opetussuunnitelma tukee opiskelijan ammatillista kasvua.

Pohdin myös, kuinka ammatillinen kasvu on otettu huomioon ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmassa. Ammatillinen kasvu tulee tässä koulutuksessa esille portfolion avulla. Prosessiportfoliota kirjoitetaan jatkuvasti reflektoiden, mitä opin, mikä oli jo tuttua, osaanko yhdistellä jo oppimiani asioita uuteen ja niin edelleen. Portfolion avulla voin tunnistaa opettajan työn ydinosaamisalueet ja asettaa kehittymistavoitteita, aivan kuten Amokin opinto-oppaassa kerrotaan.

Uskon, että ammatillinen kasvu on helpompi tunnistaa, jos sitä joutuu jatkuvasti käsittelemään erilaisten portfoliopysäkkien kautta. Opinnot ovat jo hyvässä vauhdissa, ja mitä enemmän opin, sitä enemmän ymmärrän, että koko ajan pitää oppia lisää uutta.

Tällaisia pohdintoja aiheutti tämä MO-tehtävä. En tiedä vastasiko tämä tehtävänantoa :)

8. sessio: Miten käytän ja kehitän opetussuunnitelmaa ammatillisena opettajana

Tänään oli mielenkiintoinen aihe, opetussuunnitelmat ja opetuksen suunnittelu.

Ensimmäisenä meillä oli vieraileva tähti; lehtori Pirkko Partasen haastattelu: "Mikä muuttui 1.8. 2015 ammatillisissa oppilaitoksissa?" Pirkko Partanen kertoi, että työelämälähtöisyys on ollut jo pitkään käytössä. Se mitä opetetaan, on pysynyt samana. Suurimmat muutokset tulivat kirjaamiseen eli opintoviikot muuttuivat osaamispisteiksi. Osaamispisteet ovat kooste siitä osaamisesta mitä oppilas osaa. Osaamispisteet eivät ole aikaan sidottuja kuten opintoviikot olivat. Osaamispisteeseen mennä oppilaasta riippuen mennä kaksi viikkoa tai kahdeksan kuukautta. Uuden opetussuunnitelman myötä henkilökohtaistaminen ja osaamisen tunnistaminen edistää oppilaan valmistumista. Jäin miettimään, miten se muuttaa opettajan työnkuvaa. Opettajien  pitää osata tukea varsinkin niitä oppilaita, jotka tarvitsevat eniten tukea. Muutos on varmasti suuri juuri opettajien työssä. Pirkko Partasen sanoin opetusalalla kaikki muuttuu, koko ajan on jatkuvaa koulutusta ja kehittymista. Oli todella mukava saada vierailijahaastattelu ajan hermolta.

Päivän muu anti oli vähintäänkin yhtä mielenkiintoista ja opin paljon. Mambon tunnilla kävimme aihetta "Mikä on osaamisperusteinen opetussuunnitelma?"

Ensin tehtiin miellekarttaa ennakkotehtävän pohjalta

Miellekartan avulla aihe jäi hyvin mieleen. Lisäksi katsoimme videon.

Video kertoo mikä ohjaa opiskelua osaamisperusteisen opsin mukaan ja mitä tarkoittaa metakognitiivinen tieto? Käytännön osaaminen on yhtä tärkeää kuin  koulussa opittu osaaminen.

Metakognitiivinen osaaminen on ymmärrys siitä, mitä osaa ja miten hyvin. Myös sitä, että tunnistaa missä osaamista pitää vielä kehittää.

Mixi-ryhmän opetuksen aihe oli "Mikä merkitys ydinainesanalyysilla on opetuksen suunnittelussa?" Ryhmässä tehtiin ydinainesanalyysi aiheesta joulusiivous.

Ydinainesanalyysin pohtiminen huumorin keinoin ainakin jättää mielyttävän muistijäljen, ja ehkä tämän muistaa sitten paremmin, kun itse lähtee opetusta suunnittelemaan. Tätä tietoa olisi tarvittu varmaan jo heti opintojen alkuvaiheessa!

Lopuksi jälleen oli meidän maustetyttöjen vuoro aiheesta "Miten opetusta suunnitellaan ja henkilökohtaistetaan?" Aihehan on todella laaja, koska siinä on sekä suunnittelu JA henkilökohtaistaminen, ja aikaa on kuitenkin vain 45 minuuttia. Meillä oli ennakkotehtävänä etsiä netistä HOPS malleja ja viedä niitä padletille. Harmittaa erityisesti se, että kaikki eivät olleet tehneet ennakkotehtävää. Mietin keinoja, miten voisi motivoida muita tekemään ennakkotehtävät, sillä niiden avulla opetustuokio menee paljon paremmin eteenpäin. Auttaako aktiivinen muistuttelu, henkilökohtainen kontaktointi vai yksinkertaisemmat ennakkotehtävät? Tätä meidän pitää varmaan miettiä myös maustetyttöjen kesken. Opetuksessamme käytimme opetusmenetelmänä itsenäistä työskentelyä ja väittelyä.

Kaikenkaikkiaan päivän anti oli todella monipuolinen ja laaja. Erilaisia menetelmiä ja tekniikoita oli käytössä hyvin paljon ja kenenkään tunnilla ei päässyt nukkumaan :) Iso kiitos opettajille!

Itseohjautuvuus-teeman jälkimainingit

Itseohjautuvuus opetuksen periaatteena 28.10.15.

Ydinkysymys: Kuinka tuen opiskelijaa itseohjautuvuuteen omalla ammatillisella sarallani? Tässä tiivistelmää ja käytännön esimerkkejä pienryhmien pohdinnoista.

• Vähennän luentoja ja lisään käytännön harjoituksia. Erilaiset motivoivat tehtävät itsenäiseen työskentelyyn. Problem- based learning menetelmän käyttö.

• Kehitän opiskelijan omaa ongelmanratkaisukykyä eli opiskelija ratkaisee itse ongelmaa ja etsii tietoa itse ratkaisua varten. En anna kaikkia keinoja ja menetelmiä valmiiksi vaan lähteitä, mistä voi tietoa hakea. Huomioin eri kulttuurien erot itseohjautuvuuden tavoittelussa. Huomioin näistä kulttuureista tulevat opiskelijat myös opetuksessani Suomessa.

• Annan sopivasti vastuuta oppimiseen. Annan esimerkiksi päivämäärät harjoitustöiden palauttamiseen, mutta muuten ajankäytön opiskelijat voivat suunnitella itse. Voi olla myös välietappeja ja askelmerkkejä helpottamaan tavoitteiden saavuttamista sekä tukemaan itseohjautuvuutta. Annan opiskelijoiden itse päättää ohjaustarpeista osaamistavoitteet huomioiden.

• Vuorovaikutus. Keskustelemalla ja kannustamalla, annan tapauskohtaiset ohjeistukset ja valmennukset. Kartoitan opiskelijoiden tavoitteet ja kannustan heitä pääsemään tavoitteisiin.

• Palautteen antaminen. Annan konkreettista palautetta; vinkkejä, uusia ajatuksia ja ideoita. Haastan ajattelua; mikä meni hyvin ja missä kehitettävää. Myös vertaispalaute opiskelijoiden kesken huomioitavaa.

• Ohjaan, motivoin, autan ja tutustun oppilaisiin. Ohjaan oppilaita käymään kirjastoissa ja tutustumaan eri lajien kirjallisuuteen.

Yhteisöllisyyden edistäminen opettajan roolissa

Tänään AC sessiossa tutustuimme aiheeseen Opettajana ja opiskelijana ryhmässä.

Aluksi tutorimme johdattivat meitä aiheesssa ohjauksen ajankohtaisia haasteita. Pohdimme yhdessä hyvän ohjauksen teemoja. Minulle jäi päällimmäisenä mieleen se, että ohjaus on yhteistä työtä. Se tarvitsee selkeän ohjaussuunnitelman, hopsin tai muun vastaavan ja se että kaikki osalliset (sekä opettaja että oppilaat) tietävät tavoitteet sekä keinot, mistä tuen löytää jos tuki ei ole riittävää. Muita hyvän ohjauksen teemoja ovat mm. riittävä ja monipuolinen ohjaus,  Aktivisuuden osallisuuden ja vastuullisuuden tukeminen ja osaava ja ammattitaitoinen henkilöstö.

Iltapäivä kului ryhmädynamiikan, ryhmän ohjauksen ja yhteisöllisyyden edistämisen parissa. SpiceGirlsit aloittivat aiheella: Mitä on ryhmädynamiikka ja millainen on hyvin toimiva ryhmä? 

Meidän ryhmä oli teettänyt ennakkotehtävänä Belbinin tiimiroolitestin ja tunti käytettiinkin kokonaan tehden ryhmätyönä posteria aiheesta "millainen on hyvin toimiva ryhmä". Halusimme kokeilla, miten posteri toimii verkkosessiossa, ja sehän toimi mielestäni ihan hyvin! Toki tätä auttoi se, että kokonaisuudessaan meidän eAPE4 ryhmä on mahtava ja lähtee hyvin tekemään kaikenlaisia kokeiluja. Oli mahtava siis päästä kokeilemaan tässä turvallisessa ryhmässä vähän erikoisempaa opetusmenetelmää. Postereista tuli tosi hienoja niin lyhyessä ajassa, ottaen huomioon että työkaluna oli Googlen Draw työkalu, eikä mikään Adobe Photoshop. Posterin tekemistä voisin varmasti käyttää myöhemmin opetusmenetelmänä.

Mambolla oli aiheena: Miten ohjataan ryhmää ammatillisena opettajana?

Mambo-ryhmä oli valmistellut esitehtävän, jossa piti kertoa positiivista kokemusta ryhmässä toimimisesta ja millaisia ryhmänohjaajan taitoja silloin on havainnut. Minusta esitehtävä oli hyvä, sillä siinä keskityttiin positiivisen kokemuksen vahvistamiseen. Kaikilla meillä on negatiivisia kokemuksia, ja niitähän olisi kiva muistella. Onneksi tähän tehtävään lähdettiin positiivisuuden kautta. Ryhmässä tulikin paljon keskustelua ja ihailen, kuinka ketterästi Mambon edustaja päättikin hypätä "kalvosulkeiset" yli ja vei tuntia eteenpäin keskustelun kautta. Oli varmasti paljon antoisampaa näin. Voisin veikata, että jos vaihtoehtona olisi ollut kalvojen lukeminen, olisin varmaan lähtenyt surffailemaan facebookiin tai viestittelemään whatsappiin. Todella taitavaa ja ammattimaista toimintaa mambolaiselta ottaa tilanne haltuun, koska keskusteluhalua löytyi!

Viimeisenä oli Mixi-ryhmän aihe Miten edistän yhteisöllisyyttä työyhteisössäni?

Mixi ja me (SpiceGirls) olimme toisista tietämättä valinneet ennakkotehtäväksi saman, eli Belbinin tiimiroolit. Mixi lähestyi aihetta kuitenkin työyhteisön kautta. Ryhmässä oli mukava keskustella niistä rooleista, minkä kanssa on ollut helppo työskennellä ja myös tuotiin esille niitä, kenen kanssa on ollut vaikeampaa. Mixiläiset olivat hyvin perehtyneet eri rooleihin, mikä ilahdutti henkilökohtaisesti minua. Belbinin tiimiroolit ovat minulle hyvin tuttuja ja olen käyttänyt niitä erittäin paljon mm. työelämässä. Olen tutkinut tiimien toimintaa organisaatiomuutoksessa, kommunikaation ja sen tehostamisen näkökulmasta ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössäni. Tässä työssä käytin yhtenä työkaluna Belbinin tiimiroolitestiä, ja tulen käyttämään ko. testiä jatkossakin! Toinen hyvä työkalu erilaisten roolien selvittämiseen on Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori 

Päivän pääsisältö, eli kuinka siis edistän yhteisöllisyyttä ammatillisena opettajana? Esimerkiksi luomalla turvallisen ilmapiirin ryhmään. Auttamalla ryhmää tutustumaan toisiinsa muutenkin kuin koulutöiden kautta. Olemalla kiinnostunut opiskelijoista myös tunnin jälkeen. Tarjoamalla puitteet tai kanavan, miten opiskelijat voivat kommunikoida toisilleen myös koulun ulkopuolella.

Tunnin lopuksi tutustuimme vielä Kuuden hatun menetelmään tutoreidemme johdattelema. Aika hauska menetelmä tämäkin!

SpiceGirlsien ennakkotehtävä 12.11. sessioon

1. Tee Belbinin tiimiroolitesti (lataa exceli osoitteesta

https://drive.google.com/file/d/0B9ZH4sCd8DhMWDh1Q19HYmpVbDQ/view?usp=sharing)

Testin avulla saat selville sinulle vahvimman roolin (eniten pisteitä).

2. Käy lisäämässä oma nimesi roolikarttaan osoitteessa

https://docs.google.com/document/d/1C2JBq-c_GQlqexkAQ7706RRV9i4k0wYo0dUf1yGJRuI/edit?usp=sharing

Voit lisätä karttaan myös toiseksi ja kolmanneksi vahvimmat roolit (esim. numeroimalla eniten pisteitä saaneen ykkösellä, toiseksi eniten pisteitä saaneen kakkosella jne)

3. Tutustu Belbinin rooleihin syvemmin lukemalla PowerPoint SlideSharesta. https://www.slideshare.net/secret/MLp2WmyIyS0hpX

4. Tämän lisäksi etsi netistä kuva, joka mielestäsi kuvaa hyvin toimivaa ryhmää, ja tallenna koneellesi (tarvitaan yhteisessä AC sessiossa). Mieti yhtä sanaa tai lausetta, joka kuvaa ominaisuutta jota tarvitaan hyvässä ryhmässä (ominaisuutta joko ryhmän tai yksilön kannalta). Kirjoita sana tai lause itsellesi muistiin (tarvitaan yhteisessä AC sessiossa).

Mikäli sinulla on ongelmia testin kanssa (esim et ymmärrä pisteytystä jne) niin voit olla yhteydessä johonkin SpiceGirls ryhmäläiseen tai kommentoida tähän postaukseen!
Opiskelun iloa!

Anun ja Kirsin MO-T: Tunneäly

Anun ja Kirsin MO-tehtävän aiheena oli tunneäly. Tehtävässä sai tutustua artikkeliin ”Mihin tunneälyä tarvitaan” ja pohtia tunneälyn merkitystä omassa opetustyössä.

Tunneäly on kykyä havaita ja hallita omia ja muiden tunteita. Tunneäly on myös kykyä ottaa tunteista oppia ajatteluun. Omassa opetustyössäni tarvitaan tunneälyä esimerkiksi oman henkilökohtaisen esiintymisjännityksen tunnistamiseen ja sen purkamiseen. Jännitys on hyvä asia, sillä se usein kertoo, että asialla on jotain merkitystä. Jännitystä pitäisi pystyä hallitsemaan ja löytää keinoja päästä sen yli, mutta jännitystä ei pidä pyrkiä poistamaan kokonaan. 
Olen yleensä hyvin innostunut kaikesta mitä teen. Olen kehittynyt melko taitavaksi, mikäli haluan muut innostumaan mukaan. Opettajana tarvitsen tunneälyä, että tunnistan innostukseni ja myös ymmärrän, että oppilaat kokevat asioita eri tavalla.
Opettajana voisin käyttää tunneälyä ja auttaa opiskelijoita laimentamaan negatiivisia tunteita, esimerkiksi riittämättömyyttä tai kyllästymistä. Riittämättömyyden tunteisiin voisi auttaa selkeä kannustava palaute sekä tunteiden rehellinen läpikäyminen opiskelijoiden kanssa. Opiskelijoiden kanssa voisi yhdesä tutkia, miksi jokin tunne aktivoituu itsessä. Kyllästymisen tunteisiin voisi auttaa erilaisten opetusmenetelmien käyttö ja opiskelijoita aktivoiva opetustyyli.

Opiskelijan tunneälyä voisin kehittää erilaisilla tehtävillä. Koska omat tunteet (varsinkin negatiiviset) ovat monelle hyvin henkilökohtaisia, tehtävien tulisi olla itsenäisiä ja pohdiskelevia. Mikäli opintoryhmässä on hyvä henki, opiskelijat voisivat tehdä tehtäviä myös tiimeissä. Tunneälyä voi kehittää esimerkiksi vertaispalaute. Sen avulla opiskelijoille konkretisoituu se, että vaikka minulle nousee näitä tunteita tästä asiasta, niin tuolle kaverille saattaa olla nousta ihan vastakkaiset tunteet esiin. Molemmat ovat oikeita tunteita, ei ole olemassa vääriä tunteita.

Opettajan puheviestintävalmiudet - Puheviestintäprosessi

Olen valinnut yhdeksi vapaasti valittavaksi opintokokonaisuudeksi kurssin nimeltä "Opettajan puheviestintävalmiudet", jonka laajuus on kolme opintopistettä.

Puhuttaessa puheviestinnästä on ensin aukikirjoitettava, mitä tapahtuu puheviestintäprosessissa. Prosessiin kuuluu Lähettäjä, Vastaanottaja, Sanoma ja Palaute. Sanomaan liittyy Kanava, jossa voi olla Häiriötekijöitä. Puheviestintäprosessissa Lähettäjä yrittää saada Sanoman Vastaaottajalle tiettyä Kanavaa pitkin, ja prosessiin kuuluu myös Vastaanottajan Palaute.

Kanavia puheviestintäprosessissa ovat verbaalinen ja nonverbaalinen puhe, mutta sanoma voi välittyä myös esimerkiksi puhelimen, television tai radion välityksellä. Vastaanottaja ottaa sanoman vastaan ja antaa siitä palautetta. Sanoman kulkuun vaikuttaa myös erilaiset häiriötekijät, jotka voivat liittyä sanomaan, kanavaan, lähettäjään, vastaanottajaan tai ulkoisiin tekijöihin. Osallistujilla voi olla esimerkiksi keskittymis- tai motivaatio-ongelmia, viestin rakenne voi olla epälooginen tai ympäristön melu voi häiritä viestin välittymistä. 

Nonverbaalisia koodeja kuten äänenpaino, ilmeet, katseet, asennot, tilankäyttö ja välimatka vaikuttaa yhtä paljon puheviestintäprosessiin kuin puheella tuotettu verbaaliseen puhe. Nonveerbaalisten koodien avulla ihmiset voivat vaikuttaa joko tiedostaen tai tiedostamatta.

Kuvio. Viestintäprosessin elementit

Opetustilanteessa puheviestintäprosessin elementit tulevat esille esimerkiksi seuraavalla tavalla: Opettaja perehdyttää oppijoitaan johonkin asiaan esimerkiksi luennoimalla. Oppijat vastaavat eli antavat palautetta esimerkiksi osallistumalla keskusteluun, kirjoittamalla muistiinpanoja tai nyökyttelemällä. Häiriötekijöitä voi olla esimerkiksi jonkun oppijan motivaatiopuute, kännykän käyttäminen kesken oppitunnin, opettajan asenne tai opettajan puuttelliset tiedot.

 

---

Kuinka aktivoin opiskelijoita?

Verkkoseminaarimme eli AC-istuntomme aiheena tänään Opiskelijaa aktivoiva opetus.Tämä opetussessio oli tosi hyvä ja jokaisen ryhmän opetus hyvin suunniteltu ja toteutettu. Kolme tuntia hurahtivat kuin sekunnissa!

Aluksi tutustuimme aktivoivaan luentoon ja opetuskeskusteluun. Tähän olikin oikeasti hauskana ennakkotehtävänä etsiä joku standupvideo youtubesta, ja miettiä millä keinoilla standupkoomikko aktivoi yleisöään. Vaikka opetus ei ole mitään standupkeikan pitämistä, siinä on kuitenkin samaa se, että otetaan selvää kuulijakunnasta etukäteen.   Puheviestinnässä puhutaan "kuulija-analyysistä" eli selvitetään millaisia kuulijoita on ja päätellään millaisista aiheista ja miten heille kannattaa puhe kohdentaa. Voidaan käyttää alakohtaisia esimerkkejä, kohderyhmän ymmärtämää kieltä ja heidän elämäänsä liittyviä esimerkkejä. Kaikki keinot, millä vaan opiskelijoita saa aktivoitua on parempi kuin opettajan yksinäinen monologi.

Tämä vaatii opettajalta puheviestintävalmiuksia ja rohkeutta esiintymiseen. Itselläni on vasta jonkun verran esiintymiskokemusta, joten tässä uskoisin tarvitsevani lisää harjoitusta. Lisäksi luennon sisällön pitäisi olla ajatuksia herättävä. Ideoin, että tässä voisi käyttää somea aktivointimenetelmänä, esimerkiksi pyytää opiskelijoita tekemään vaikka snäppejä luennon sisällöstä tai mitä ajatuksia se on herättänyt tai ottamaan kuva Instagramiin. Luennon aluksi voisi miettiä yhdessä opiskelijoiden kanssa opetusmenetelmät, joita halutaan käyttää. Haluaisin kehittyä uskottavaksi puhujaksi, joka olisi muutakin kuin puhuva pää. Tätä tietenkin tukee myös opettajan puheviestintävalmiudet -opetusjakso, johon olen ilmoittautunut.

Opetuskeskustelu olisi varmaan jollakin tapaa helpompi kuin luento. Opetuskeskustelussa on yleensä joku video tai tarina alussa, ja sen pohjalta käydään keskustelua. Aiheen pitäisi olla tuttu yleisölle, eli esimerkiksi aikuisille joku työpaikan ilmiö tai nuorisolle joku nuoria kiinnostava aihe.

Toisena aiheena oli itseohjautuvuus. Tässä käytettiin aktivoivaa kirjoitustehtävää, jonka tulokset tulevat tiivistettynä myöhemmin. Itseohjautuvuutta tai oikeastaan itsenäistä opiskelua pohdittiin myös Leenan MO-tehtävässä. Yleisesti itseohjautuvuus aatii opiskelijalta motivaatiota, vaatii tavoitteellisuutta ja tahtoa tehdä asioita laadukkaasti. Opettajalle haastavia ne oppilaat, jotka eivät ole ehkä motivoituneita. Sopii esimerkiksi lääketieteen alalle (liittyy tiedonhakemiseen).Sopii käytännön tehtäviin, miten asiat pitää käytännössä tehdä niin ne voi käytännössä itse opiskella. Itseopiskelun avulla syväoppii, koska joutuu itse pohtimaan asioita.

Itse mielestäni olen aika itsenäinen oppija ja varsinkin omalla alallani se on tärkeä kulmakivi. Kun on tahtoa, on taitoa. Kun on jostain innostunut, syntyy positiivinen kierre. Oppiminen tapahtuu kuin itsestään, ja oppiminen taas antaa ahaa-elämyksiä, jotka innostavat oppimaan lisää.

Viimeisenä tutustuimme vielä osallistavaan pedagogiikkaan. Osallistavan pedagogiikan menetelmiä ovat esimerkiksi draamapedagogiikka, seikkailupedagogiikka, roolipelit, näyttelykävely, väittely, learning by doing in a team ja niin edelleen. Uusia opetusmenetelmiä kehitetään lisää sitä mukaa kun oppimisympäristöt muuttuvat ja innovatiiviset opettajat opetustaan kehittävät.

Olen itse todella kiinnostunut osallistavan pedagogiikan  menetelmistä, ja tätä tukee tietenkin draamapedagogiikan opintojakso. Kunhan pedagogiset taitoni kehittyvät ja saan enemmän kokemusta opetusmenetelmistä, uskoisin olevani aika rohkea käyttämään osallistavan pedagogiikan menetelmiä ja olisin kiinnostunut innovoimaan uusiakin. Motivaatiota näiden käyttöön jo on, nyt tarvitaan vain harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta.

Yhtä draamaa, osa yksi: Ennakkokäsityksiä draamapedagogiikasta

Ammatilliseen opettajankoulutukseen kuuuu 12 opintopistettä muita opintoja. Olen valinnut yhdeksi opintokokonaisuudeksi draamapedagogiikan, jonka laajuus on neljä opintopistettä.

Ensimmäisenä draamapedagogiikan oppimistehtävänä on pohtia ennakkokäsityksiä draamasta ja draamapedagogiikasta. Minä lähden tähän opintojaksoon hyvin avoimin mielin. Olen ollut mukana harrastajateatteritoiminnassa ala-ja yläasteella sekä uudelleen parikymmpisenä. Viimeisestä varsinaisesta teatterintekemisestä minulla on yli kymmenen vuotta. Osallistuin hiljattain erääseen päivän mittaiseen draaman kurssiin, jossa käytiin läpi erilaisilla draaman keinoilla, miten voidaan esimerkiksi purkaa esiintymisjännitystä tai käsitellä vaikeita asioita työpaikalla. Kurssi oli erittäin mielenkiintoinen.

Kuva: Esimerkki patsas-menetelmästä. Kuvan otti Riitta Rusila

Draamapedagogiikassa on näiden ennakkotietojeni mukaan kyse siitä, että erilaisilla keinoilla pyritään edistämään oppimista. Draamapedagogiikassa on useita eri tyylejä, joita voi käyttää. Esimerkiksi mieleeni muistuu kuvapatsas tai tarinankerronta. Draaman keinoja voi käyttää varmaan opetuksessa myös alkulämmmittelyyn tai oppijoiden herättelyyn. Draamapedagogiikka sisältää hyvin intensiivisiä ja oppijoita osallistavia menetelmiä.

Odotan tältä kurssilta ajatuksia, miten draamapedagogiikkaa voisi käyttää juuri minun oman alani opetuksessa. Insinöörejä ei perinteisesti pidetä suurina heittäytyjinä, mutta uskon, että draaman keinoilla voidaan opettaa esimerkiksi työelämä- ja vuorovaikutustaitoja.

Leenan MO-t: Itsenäinen opiskelu

Leenan MO tehtävässä sain tutustua pariin artikkeliin ja pohtia seuraavien ydinkysymysten avulla itsenäistä opiskelua:

Miltä itsenäisen opiskelun tulevaisuus saattaa näyttää?

Mihin ja kenelle itsenäinen opiskelu soveltuu?

Mitä itsenäinen opiskelu vaatii opiskelijalta ja opettajalta?

Itsenäisen opiskelun tulevaisuus

Kun pohdin itsenäisen opiskelun tulevaisuutta, minulle tulee ensimmäisenä mieleen z-sukupolven oppimistyylit. Z-sukupolveksi sanotaan noin 1990 -luvun puolivälissä -tai  mielellään 2000 luvulla syntyneitä nuoria, jotka ovat parhaimmillaan ammatillisen koulutuksen kynnyksellä. Z-sukupolven jäsenet ovat syntyneet maailmaan, jossa elektroniikka ja tietotekniikka on itsestäänselvää. Heille on rutiininomaisesta käyttää kaikkia elektroniikan vimpaimia ja tietotekniikan sovelluksia ja heitä on vaikea yllättää uusilla innovaatioilla. Z-sukupolvi on netin kautta yhteyksissä ihmisiin ympäri maailmaa nuorempina kuin koskaan.

Ennustan, ettei z-sukupolvi enää niele niitä opetusmenetelmiä tai -keinoja, mitä tänä päivänä käytetään. Heidän maailmansa muuttuu koko ajan. He ovat muutos. Z-sukupolvelle itsenäinen opiskelu on itsestäänselvää - he eivät voi kuvitella aikaa, jolloin oli opettajia kertomassa, mitä seuraavaksi pitäisi oppia. Itsenäinen opiskelu ja tiedonhaku ovat heidän opiskelutyylinsä. He luovat omat oppimispolkunsa, oppimissuunnitelmansa ja -strategiansa itsenäisesti - tai ehkei itsenäisesti vaan yhteisöllisesti toisten z-sukupolven edustajien kanssa.

Mihin ja Kenelle?

Mielestäni itsenäinen opiskelu soveltuu ainakin omalle alalleni erinomaisesti. Insinöörit ovat aina joutuneet etsimään itsenäisesti uutta tietoa ongelmanratkaisun kautta. Hyvin moni insinöörialan työtehtävä on juuri sitä - ei ole olemassa valmista mallia, on vain ajatus tai kaunis toive ja kasa työkaluja. Niiden avulla lähdetään itsenäisesti haalimaan tietoa ja taitoa mistä satutaan löytämään. Insinöörit ovat luonteeltaan monesti yksinäisiä puurtajia ja tunnollisia suorittajia. En osaa sanoa, mille muille aloille itsenäinen opiskelu soveltuisi paremmin.

Mitä vaatii?

Itsenäinen opiskelu vaatii opettajalta tarkkaa suunnittelua, hyvää ohjeistusta ja ennakkoon sovittuja askelmerkkejä aikataulussa pysymiseen sekä jotain palautekanavaa. Opiskelijalta se vaatii motivaatiota, tutkivaa ja kehittävää luonteenpiirrettä sekä tiettyä pedanttisuutta, että asian (opiskelun) saa suoritettua loppuun aikataulussa.

Annen MO-T: Mikä merkitys oppijan tuntemuksella on opettajalle

Anne oli valmistellut MO tehtävän oppijan tuntemuksen merkityksestä.

Mitkä tekijät auttavat opettajaa tuntemaan oppijat tai vaikuttavat siihen, että opettaja tuntee oppijat?

Opettajan motivaatio ja halu oppia tuntemaan oppijat, opettajan vuorovaikutustaidot ja opettajan muisti. Erilaiset tutustumisharjoitukset opetuksen alussa auttaa opettajaa hahmottamaan kuvaa oppijoista ja ryhmän dynamiikasta.

Mihin kaikkeen oppijoiden tuntemus vaikuttaa open toimenkuvassa?

• Opettajan tulee muistaa opettajan etiikka, ettei suosi vain tuttuja oppijoita
• Opettaja ei saa kertoa oppijoidensa henkilökohtaisia asioita julkisesti
• Opettaja ei saa syrjiä ketään uskontoon, rotuun, ikään, sukupuoleen jne.
• Opettaja ei myöskään saa olla liian tuttavallinen vaan on muistettava opiskelijan oikeus yksityisyyteen.
• Vaikka opettaja tietäisi jotain negatiivista opiskelijansa taustoista, se ei saisi vaikuttaa opiskelijan osaamisen arviointiin
• Opettaja voi yksilöllistää opetusta sitä enemmän, mitä paremmin hän tuntee oppijoitaan. Liiallinen yksilöllistäminen voi olla työllistävää. Opettaja voi käyttää paljon erilaisia opetusmenetelmiä opetuksessaan.

Mitä haittaa oppijalle/oppijoille voi olla siitä, että ope tuntee hänet/heidät esim. liian läheisesti kun taas jotkut oppijoista lähes ei lainkaan?

Opettaja voi alkaa suosimaan niitä jotka tuntee paremmin, tai toinen kääntöpuoli on, että opettaja yleensä keskittyy heikompiin ja jättää lahjakkaat oppilaat helposti oman onnensa nojaan.
Ammatillisella puolella ehkä kaikki diagnoosit oppimisvaikeuksista eivät ole yhtä tarkassa syynissä kuin perusopetuksessa. Oppimista häiritseviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi opettajan epäeettisyys tai se että opettaja ei ota huomioon erilaisia oppimistyylejä. Oppimista häiritsee myös opettajan huono asenne opetettavaan asiaan tai sitä ympäröiviin asioihin. Opettajan tulee huomioida opetusta suunnitellessaan eri oppimistavat ja havaintokanavat sekä yksilölliset erot ryhmässä. Opettajan on hyvä tutustua myös opiskelijoidensa kulttuureihin, ja huomioida monikulttuurisuus osana opetusta. Opetuksen taso, tehtävien taso, oppituntien rakenne ja opetustyyli ovat sidonnaisia oppilaan tuntemiseen. Jotta oppilas oppisi, opettajan täytyy ottaa huomioon oppilaiden kyvyt ja elämäntilanne. Oppijoiden tuntemiseen auttaa myös opettajan ammattitaito.

Lopuksi Annen MO-tehtävässä piti suunnitella parin minuutin mittainen asiantuntijapuheenvuoro aiheesta "Mikä merkitys opelle on oppijan tuntemuksesta." Äänite kuunneltavissa täällä. Äänitteen kopiointi ja uudelleenkäyttö kielletty!

Motivaatio-äänestyksen tulokset!

MO-tehtävässäni pyysin kanssaoppijoita listaamaan Padletille keinoja, millä oppijoiden motivaatiota voi herätellä tai ylläpitää. Sainkin alustalle todella paljon erilaisia vastauksia, joiden pohjalta koostin Google Formsin avulla äänestyksen. Äänestyksessä KUUSI eniten ääniä saaneet keinot saivat yhteensä 93,5% kaikista annetuista äänistä.


rumpujen pärinää...




Eniten ääniä, eli 19,4% annetuista äänistä sai ehdotus:
"Käytännön läheistä oppimista, harjoitustöitä, joilla yhteyttä todellisuuteen".  HEAR HEAR!

Jaetulla toisella sijalla on kolme keinoa (jokaisella 16,1% äänisaalis annetuista äänistä):
"Konkretisoi mihin/missä oppimista tulevaisuudessa tarvitaan."
"Kannustavan palautteen antaminen" 
"Opettajan oma innostunut asenne" 
Ainakin itselle nämä ylläolevat ovat todellakin motivaatiota herättäviä ja ylläpitäviä keinoja!


"Opettajan positiivinen asenne opetettavaan asiaan ja yleensä koko elämään. Pois turha niuhotus", 
Tämä oli saanut 12,9 % annetuista äänistä. Tämä ehdotus on melkein sama kuin edellä mainittu (16,1% äänistä saanut) "Opettajan oma innostunut asenne". 

Myös ehdotus "Innostuksen synnyttäminen" oli saanut 12,9 % äänistä. Tämä viimeisin on varsinkin itselleni melko abstrakti idea, miten sitä innostusta siis voisi synnyttää? 

Kiitos kaikille tehtävään osallitustujille ja äänensä antaneille!

Neljäs AC istunto: Miten opetuksesta saa monipuolista

Tänään on istutettu paljon uusia siemeniä aivojen sopukoihin muhimaan..

1. Miten opetusmenetelmiä luokitellaan?

Mixi ryhmä aloitti opetusosuuden. Mixin tunti oli hyvin koottu. Siinä oli muutama kalvo pohjaksi, miten opetusmenetelmiä luokitellaan. On yksilö-, ryhmä- ja massaopetusta. Keskustellen ja yhteisiä muistiinpanoja tehden pohdimme eri opetusmenetelmiä kunkin em. luokan alle, ja sitä ovatko ne helppoja opettajalle ja oppijoille. Oivalsin tässä sessiossa, että loppujen lopuksi kaikkia erilaisia opetusmenetelmiä kannattaa käyttää, jotta opetuksesta tulee laadukasta eikä oppiminen jäisi ohueksi. Eli esimerkiksi aluksi joku lyhyt luento koko ryhmälle (massaopetus), jonka pohjalta pienryhmissä työskentelyä (ryhmäopetus) ja lopuksi jokainen tuottaa yksilönä oppimispäiväkirjan (yksilöopetus).

2. Miten eri opetusmenetelmillä voidaan monipuolistaa oppimista?

Mambon ryhmän ennakkotehtävänä oli tehdä havaintokanavatesti. Minulla on testin mukaan selkeästi vahvimpana kinesteettinen havaintokanava / oppimistyyli. Visuaalinen ja auditiivinen oppiminen olivat testin mukaan tasavertaiset, ja kineettisen oppimistyylin pistemäärä oli lähes yhtä paljon kuin visuaalinen ja auditiivinen yhteenlaskettuna!

Testin tulos ei ole mikään yllätys. Puhessani käytän monesti "minusta tuntuu" -argumenttia. Selitän hyvin paljon käsilläni. Entinen työkaverini sanoi, että 80% minun puheestani tapahtuu elekielellä. Ja en ole edes mikään tuppisuu! Heilun ilmeisesti sitten erittäin paljon :)

Kinesteettinen oppii tekemällä, visuaalinen oppii kirjoittamalla ja auditiivinen oppii kuulemalla. Tosin väitän, että itse opin eniten keskustelemalla ja ongelmia ratkomalla.

Kuva täältä

Tutoropettajamme muistuttikin jo hyvissä ajoin ennen tuntia, etteivät oppimistyylitestit kuitenkaan perustu tieteellisiin havaintoihin siitä miten ihminen oppii tai ei opi. Ammatillisena opettajana emme voi perustellusti väittää, että oppimistyylitesteillä löytyisi kullekin sopivin oppimistyyli. Suomalainen opetus pohjautuu tieteelliseen tutkimukseen. Pedagogisille valinnoille pitäisi löytyä tutkittuja perusteluja. Tästä on hyvä kirjoitus täällä. “Ihmisten välillä toki on eroja – joku tykkää matematiikasta enemmän kuin äidinkielestä tai päinvastoin – mutta mitä tulee tieteelliseen tutkimukseen, ihmiset eivät eroa oppimistyyleiltään kategorisesti. Opetuksen eriyttäminen kinesteettisten, visuaalisten ja auditiivisten oppijoiden perusteella vaatii lisätyötä. Tämä tieteen valossa täysin turha lisätyö on pois jostain muusta, oikeasti oppimista edistävästä opettajan työstä." (Vesa Linja-aho, Järkilehti)

Mamboryhmän opetus eteni kalvojen avulla. Materiaalissa käytettiin paljon aistihavantoihin liittyviä oppimistyylejä. Lisäksi katsottiin session aikana hyvä videoklippi toisenlaisesta näkökulmasta.

Tästä sessiosta jäi mieleen, miten paljon erilaisia oppimismenetelmiä ja työkaluja opettamiseen onkaan olemassa.

3. Mitä on tutkiva ja kehittävä oppiminen

Tämä aihe oli meidän Maustetyttöjen valmisteleva osuus. Ennakkotehtävänä oli tutustua pariin preziin ja niiden pohjalta keksiä erilaisia haasteita, mitä muuttuva työelämä asettaa ammatilliselle opettajuudelle ja oppilaitoksille. Ryhmä, jossa minä olin koitti keksiä ratkaisuehdotuksia haasteelle "Oppijat heterogeeninen joukko – on vaikea huomioida eri taustaiset ja tasoiset opiskelijat". Toisilla ryhmillä oli eri haasteet. Lopuksi esiteltiin omat ratkaisuehdotuksemme yhteisesti kaikille. Oli mukava vetää sessiota. Tässä keskityttiin tuottamaan yhdessä ratkaisua ongelmaan, joten opetustuokion pitäminen ei tuntunut niin esiintymiseltä. Ehkä vaikeinta oli pysyä annetussa aikataulussa..

Kuva täältä

4. Mitä ovat opetuksen periaatteet?

Tutorit olivat viritelleet meitä viimeisen kysymyksen tunnelmaan videoennakkotehtävällä Läpikäymisen pedagogiikasta. Ennakkovideo oli hyvin puhutteleva. Läpikäymisen pedagogiikka on pintaoppimista, sitä että "käydään nopeasti läpi" joku opetettava asia. Läpikäyminen pitäisi unohtaa ja alkaa käsittelemään asioita. Läpikäyminen pitäisi korvata työstämisellä, käsittelemisellä. Heitetään turha kiire ja asian paljous pois. Asioiden ymmärtäminen vaatii syvällistä pohtimista. Tässä taitaa pedanttisella aikatauluja rakastavalla insinöörillä olla oppimisen paikka, etten vain itse sortuisi omassa opetuksessani läpikäymiseen.

Pysäkin vertaispalautetta

Tänään verkkosessiossa käytiin läpi jokaisen oppimiskirjoitelmat ja saatiin vertaispalautetta. Jälleen kerran täytyy hehkuttaa meidän SpiceGirls ryhmää, jossa keskustelu ja palaute on aina hyvin hedelmällistä. Koen rikkautena sen, että ryhmässä on eri taustaisia ihmisiä: edustettuna ovat sosiaaliala, terveysala, matkailuala, IT-ala ja yrittäjyys.

Tämän päivän oivallus minulle henkilökohtaisesti oli, että opettajalla pitää olla kiinnostus oman alan kehitykseen. Opettaminen on erilaista eri aloilla, terveydenhoitoalalla kaikki teoria harjoitellaan myös käytännössä ennen harjoittelua. IT-alalla voi yleensä alkaa koodaamaan vaikka yksin kellarin nurkassa. Opittavat taidot ovat erilaisia. Toisilla aloilla vuorovaikutus ja oma persoona ovat tärkeämmässä roolissa kuin toisilla aloilla.  SoTe-alalla hoitajan persoonallisuus ja ihmisten kohtaaminen on juuri hoitoalan substanssiosaamista kun taas IT-alalla ihmisen koodaustaidoilla ja tietynlaisella luovuudella on enemmän merkitystä. Kaikilla aloilla oppiminen edellyttää ongelmanratkaisukykyä. 

Keskustelimme myös, voiko oppimista pakottaa ja miten pakkopullan saisi käännettyä positiiviseksi oppimisen imuksi. Opettajan roolilla on suuri merkitys, miten saa sen oman innostuksensa siirrettyä opiskelijoille ja oppilaille.

Yhteisen ryhmäkeskustelun lopuksi saimme vielä keskustella pareittain ihan uuden henkilön kanssa. Sainkin mielenkiintoisen näkemyksen oppimiseen keskustelupariltani Heikiltä. Hän maalasi mieleeni tulevaisuudenkuvaa, jossa sähköinen oppiminen tulee muuttamaan merkittävästi oppimiskäsitystä. Opetuskäytänteet tulevat muuttumaan. Sähköiset opetusvälineet eivät ole enää pelkkiä välineitä. Tulevat sukupolvet eivät enää niele vanhoja opetusmenetelmiä, vaan tulevat vaatimaan opettajalta sähköisten välineiden hallintaa ja edelläkäymistä. Heikin omassa oppimiskäsityskirjoituksessa tätä aihetta oli sivuttu, ja hänellä oli aiheeseen liittyvä mielenkiintoinen lähde (Alamäki, Luukkonen), johon täytyy itse sopivassa välissä tutustua. Digitaaliset keinot ovat insinöörin sydäntä lähellä muutenkin!

Keskustelu verkkosessiossa on joka kerta helpompaa ja sitähän tässä ollaan opeteltukin useaan otteeseen yhteisissä sessioissa sekä Spice Girlsien kesken. Ensi viikolla onkin viimein meidän APE-opiskelijoiden vuoro vetää opetussessiot!