Opetusharjoittelu päätöksessä

Opetusharjoitteluni on tullut päätökseen. Tässä blogijulkaisussa pohdin harjoittelun kulkua.

Harjoittelun kaari

Ilmoittauduin harjoitteluun lokakuun lopulla 2016. Sillä hetkellä työelämässä näytti siltä, että minulla olisi keväällä oikein hyvä sauma tehdä opetusharjoittelua rauhassa. Projekti oli loppumassa ja olin valmistautunut, että työkuormani olisi korkeintaa 60-80% normaalista työajasta. 

Marraskuun 11. päivä sain viestin, että minulle on järjestynyt harjoittelupaikka Oulun Game Labista, ohjaajani olisi KP Heikkinen. Sovimme, että harjoittelu suoritetaan keväällä 2017 ja pidämme palaverin aiheesta joulukuussa. Samaan aikaan töissä minulle tuli erittäin mielenkiintoinen tarjous, jonka otin vastaan, vaikka hieman huolestutti ajankäyttö.

 Joulukuussa siis tapasimme OGL kampuksella, sain hieman seurata DemoPathin Gate3:sta. Sovimme KooPeen kanssa opetusharjoittelun sisältöä ja kulkua. Olin aivan superinnostunut ajatuksesta päästä harjoitteluun GameLabille. Joulukuun loppupuolella pidimme myös skypepalaverin GameLabin valmentajien Annan ja Akin kanssa, jossa esittelimme, mitä minä tulisin tekemään ja millä aikataululla. Sitten jäin pohjustamaan ensimmäistä luentoani. Olo oli hieman epävarma, että mitä minun pitää tehdä, osaanko minä? 

Koitti tammikuu ja ensimmäinen opetusharjoittelupäiväni. Jännitin tilannetta. Sain tosi hyvää sparrausta ennen tilannetta. Opetustilanne meni ihan hyvin, vaikka koin olevani TODELLA epämukavuusalueella. 

Helmikuussa pääsin toisen kerran opetuksen puikkoihin ja sehän meni jo paljon paremmin. Sain myös seurata KooPeen opetusta ja muiden valmentajien työtä. Osallistuin projektidemoon ja näin erilaisia opetusmenetelmiä. Maaliskuun loppuun mennessä teimme tarkistuksen, ja sovimme, että oikeastaan minulta puuttuu enää palautteen antamisen harjoittelu. Olin antanut Pelipolkulaisille harjoitustyöt, joita odotin palautettavaksi ja arvioitavaksi. Loppuaika harjoittelusta meni odotellessa harjoitustöitä, ja tämä hieman laski motivaatiota. Viimein viimeisetkin ryhmät palauttivat harjoitustyönsä ja sain annettua palautteet. Pidimme Koopeen kanssa loppukeskustelun, jonka jälkeen olin jälleen superinnostunut. 

Kuvassa motivaatiokäyrä. Ensimmäinen tähti kuvaa ensimmäisen tapaamiseni OGL:ssä, viimeinen tähti kuvaa viimeisen tapaamisen ohjaavan opettajan kanssa. Kuoppa motivaatiossa kuvaa alkuvaiheen epämukavuutta ja oman osaamisen epäilyä. Kun ensimmäisestä luennosta pääsin yli, niin motivaatio nousi hurjasti.

Mitä opin ja kuinka osaamiseni kehittyi?

Omaan opetukseen ja ohjaukseeni liittyvä kehittymistavoite oli selkeä. Haluan kehittää opetusmenetelmiä, saada itsevarmuutta ja kokemusta opettamiseen. Nämä tavoitteet toteutuivat. Matka epämukavuusalueelta tähän pisteeseen todistavat oppimista tapahtuvaksi. Koen, että opetusharjoittelu antoi minulle hyvät eväät, jonka jälkeen uskallan ja osaan itsenäisesti suunnitella ja toteuttaa opetusta. Sain seurata myös muita opettajia tai valmentajia ja opin heiltä jotain tärkeää: Aina ei tarvitse mennä täydellisesti - improvisointi on sallittua mikäli se tukee opetettavaa asiaa. 

Harjoittelun aikana opin myös peilaamaan omaa substanssiosaamistani eri tavalla. Jouduin ajattelemaan, millä keinoilla ja menetelmillä juuri minun osaamistani voisi opettaa, mitkä ovat oppimistavoitteet ja miten niitä voidaan mittaroida. Tämän avulla itselleni tuli lisää ammattiylpeyttä ja oma ammatillinen identiteettini sai vahvistusta.

Opin konkreettisesti, että vain epämukavuusalueelle meneminen ja epämukavuuden kestäminen mahdollistaa uuden oppimisen. Harjoitus tekee mestarin. En todellakaan ole vielä mestari, mutta olen paljon itsevarmempi, ja uskon että jatkossa hakeudun tilanteisiin, missä pääsen hyödyntämään pedagogista osaamistani. Esimerkkiksi opetusharjoittelun loppupuolella minut kutsuttiin pitämään herättelypuheenvuoro OAMK:n henkilökunnalle Valmiina Työelämään (VALTE) hankkeen tiimoilta. Tämä kutsu tuli harrastukseni kautta, eli ei liittynyt opetusharjoitteluun. Herättelypuheenvuoroa suunnitellessa minulla oli kuitenkin mielessä samat käytännön asiat kuin opetuksen suunnittelussa, kuten kuulijan tuntemus, motivointi ja osallistavat menetelmät. Herättelypuheenvuoron suunnittelu ja pitäminen tukivat harjoitteluani ja antoivat minulle lisää motivaatiota.

Harjoittelun aikana yhteistyö ohjaavan opettajan ja Labin muun henkilökunnan kanssa oli luontevaa.

Harjoittelun aikana mietin Labille kehittämiskohteita, ja niitä pohdin tarkemmin omassa blogipostauksessa.