Leenan MO tehtävässä sain tutustua pariin artikkeliin ja pohtia seuraavien ydinkysymysten avulla itsenäistä opiskelua:
Miltä itsenäisen opiskelun tulevaisuus
saattaa näyttää?
Mihin ja kenelle itsenäinen opiskelu soveltuu?
Mitä itsenäinen opiskelu vaatii opiskelijalta ja opettajalta?
Itsenäisen opiskelun tulevaisuus
Kun pohdin itsenäisen opiskelun
tulevaisuutta, minulle tulee ensimmäisenä mieleen z-sukupolven
oppimistyylit. Z-sukupolveksi sanotaan noin 1990 -luvun puolivälissä
-tai mielellään 2000 luvulla syntyneitä nuoria, jotka ovat
parhaimmillaan ammatillisen koulutuksen kynnyksellä. Z-sukupolven jäsenet ovat syntyneet maailmaan, jossa elektroniikka ja tietotekniikka
on itsestäänselvää. Heille on rutiininomaisesta käyttää kaikkia elektroniikan vimpaimia ja tietotekniikan sovelluksia ja heitä on vaikea
yllättää uusilla innovaatioilla. Z-sukupolvi on netin kautta yhteyksissä
ihmisiin ympäri maailmaa nuorempina kuin
koskaan.
Ennustan, ettei z-sukupolvi enää niele niitä opetusmenetelmiä tai -keinoja, mitä tänä päivänä käytetään. Heidän maailmansa muuttuu koko ajan. He ovat muutos. Z-sukupolvelle itsenäinen opiskelu on itsestäänselvää - he eivät voi kuvitella aikaa, jolloin oli opettajia kertomassa, mitä seuraavaksi pitäisi oppia. Itsenäinen opiskelu ja tiedonhaku ovat heidän opiskelutyylinsä. He luovat omat oppimispolkunsa, oppimissuunnitelmansa ja -strategiansa itsenäisesti - tai ehkei itsenäisesti vaan yhteisöllisesti toisten z-sukupolven edustajien kanssa.
Mihin ja Kenelle?
Mielestäni itsenäinen opiskelu soveltuu ainakin omalle alalleni erinomaisesti. Insinöörit ovat aina joutuneet etsimään itsenäisesti uutta tietoa ongelmanratkaisun kautta. Hyvin moni insinöörialan työtehtävä on juuri sitä - ei ole olemassa valmista mallia, on vain ajatus tai kaunis toive ja kasa työkaluja. Niiden avulla lähdetään itsenäisesti haalimaan tietoa ja taitoa mistä satutaan löytämään. Insinöörit ovat luonteeltaan monesti yksinäisiä puurtajia ja tunnollisia suorittajia. En osaa sanoa, mille muille aloille itsenäinen opiskelu soveltuisi paremmin.
Mitä vaatii?
Itsenäinen opiskelu vaatii opettajalta tarkkaa suunnittelua, hyvää ohjeistusta ja ennakkoon sovittuja askelmerkkejä aikataulussa pysymiseen sekä jotain palautekanavaa. Opiskelijalta se vaatii motivaatiota, tutkivaa ja kehittävää luonteenpiirrettä sekä tiettyä pedanttisuutta, että asian (opiskelun) saa suoritettua loppuun aikataulussa.
Suhtauduin ensin epäilevästi tähän: "Itsenäinen opiskelu ja tiedonhaku ovat heidän opiskelutyylinsä. He luovat omat oppimispolkunsa, oppimissuunnitelmansa ja -strategiansa itsenäisesti". Mietin, että miten tämä oikeasti toimii, mitä he tekevät eri tavalla sytyttääkseen motivaationsa tai pysyäkseen kärryillä "massana", mutta sitten annoitkin siihen vastauksen: " - "tai ehkei itsenäisesti vaan yhteisöllisesti toisten z-sukupolven edustajien kanssa." Olet oikeassa, hyvin mahdollisesti maailma muuttuu askel askeleelta lähemmäs sitä, että kaikki on kuin avointa lähdekoodia: ymmärretään, että 1+1 on enemmän kuin 2 ja että tästä hyötyy jokainen. Astumme varmaan myös lähemmäs sitä, että ihminen on tuotteliaimmillaan tehdessään sitä, mikä kiinnostaa ja mikä on mielekästä.
ReplyDeleteMielenkiintoinen pointti tuo ammattikuntanäkökulma: tosiaan, esim. lääkärinkin on oltava varsin itsenäinen ja kiinnostunut koko ajan syventämään tietämystään oma-aloitteisesti. Ehkä itseohjautuvuus ja itsenäisyys luonteenpiirteinä ohjaavat myös tiedostamatta ammatin ja uran valintaa...?
Minusta on melkoinen myytti, että aikuisopiskelija tai ihminen yleensäkään olisi erityisen itseohjautunut. Toki, jos jollain asialla on niin paljon merkitystä, että siitä haluaa tietää kaiken ja osata enemmän kuin muut, niin tokihan sitä vaivaa näkee. Mutta jos noin realistisesti mietimme vaikkapa ammatillisen opetuksen tilanteita, niin kuinka moni on todella itsenäinen oppija? Oli sukupolvi sitten x, z ta y tai ö.
ReplyDeleteRyhmän tuki, vuorovaikutuksen rooli, yhteisöllinen tiedonkäsittely ja mahdollisuudet kysyä, saada apua ja jakaa kokemuksia ovat melko olennaisia tapoja oppia ja käsitellä tietoa niillekin, jotka mielestään ovat hyvin itsenäisiä oppijoita. Oppiminen on jollain tasolla vuorovaikutusprosessi, vaikka kuinka voisin itse opiskella ohjeesta, miten jokin asia on tai miten se tehdään, on palautteen ja jakamisen rooli hyvin olennainen, kun osaamista lähtee kehittämään. Tieto ei synny tyhjiössä.
Mutta tiedonjakajaksi ei tosiaan opettajia tai koulua tarvita samoin kuin muutama vuosikymmen sitten.