Yhtä draamaa, osa neljä: Draaman käsitteet

Tämä kirjoitus on osa kurssia Draamapedagogiikka.

Tässä tehtävässä pohdin draaman eri käsitteitä ja sitä, millaisessa tilanteessa olen niihin törmännyt.

Esteettinen kahdentuminen

Esteettinen kahdentuminen tarkoittaa Heikkisen (2004) mukaan kahden todellisuuden, realistisen ja fiktiivisen maailman, yhtäaikaista läsnäoloa. Se on tilanne, jossa toimimme kuvitteellisessa tilanteessa tai seuraamme fiktiivistä todellisuutta. Olen kokenut esteettisen kahdentumisen esimerkiksi jossain harjoituksissa, joissa opetusmenetelmänä on käytetty väittelyä. Olen esimerkiksi ottanut jonkun roolin, joka on väittelee asiasta vaikka en itse olisi sitä mieltä kyseisestä asiasta.

Katarsis

Katasris tarkoittaa jännityksen ja ahdistuneisuuden laukeamista tai tragedian puhdistavaa, vapauttavaa vaikutusta katsojaan (Sivistyssanakirja). Katarsiksen olen kokenut usein esimerkiksi nauramalla vakavalle asialle. Tai esimerkiksi silloin, kun olen pelännyt jotain kamalaa tapahtuvaksi ja sitten helpottunut, kun se ei ollutkaan totta vaan kyseessä oli erehdys. Tämän tarkemmin en osaa määritellä, milloin olisin kohdannut katarsiksen.

Tarina

Olipa kerran Riitta, joka oli tavallinen insinööri. Joka päivä Riitta mietti, että olisipa hän parempi tarinankertoja. Eräänä päivänä Riitta osallistui draaman kurssille, jossa hän pääsi harjoittelemaan erilaisia draaman menetelmiä. Riitta oppi itsestäänkin jotain. Siitä johtuen Riitan kiinnostus draaman tekemiseen ja draaman käyttämiseen opetustyössä kasvoi. Siitä päivästä lähtien Riitta pyrki oppimaan draamakasvatuksesta lisää, jotta pystyisi hyödyntämään draamaa opetustyössä.

Edellä oleva tarina sisältää perinteisen saturakenteen, johon kuuluu alustus (Olipa kerran..), rutiini (Joka päivä...), Rutiinin rikkominen (Kunnes eräänä päivänä...), Reagointi (Siitä seurasi, että..), ja lopetus (Siitä päivästä lähtien...).

Fiktiivinen rooli

Fiktiivinen rooli on todellisen minän vastakohta. Fiktiivisen roolin olen ottanut monesti. Esimerkiksi edella esteettisen kahdentumisen esimerkissä, kun otin tietyn roolin väittelytilanteessa. Tai draaman kurssilla erilaisissa harjoituksissa. Tai harrastajateatterissa. Tai lapseni kanssa leikkiessä.

Vakava leikillisyys

Leikki on usein kuvattu yhdeksi draamakasvatuksen lähtökohdaksi. Leikissä luodaan kuvitteellinen tilanne ja muokataan toimintoja, leikissä luodaan uusia merkityksiä. Leikin esteettinen muoto syntyy, kun sisäinen (tunteet ja ajatukset) ja ulkoinen toddellisuus kohtaavat. Leikin avulla kerromme tarinoita itsestämme, toisista ja maailmasta, jossa elämme. Kun leikimme, tiedämme leikkivämme. Vakavaa leikillisyyttä on se, että leikkii tietoisesti mutta vapautuneesti. Draamakasvatuksessa vakavia asioita voi käsitellä leikin avulla. Kun raskaita tai hankalia asioita käsitellään roolin kautta, voi tapahtua oppimista.

Katsojien draama, osallistujien draama ja soveltava draama

Katsojien draama, osallistujien draama ja soveltavaan draama ovat Heikkisen (2004) mukaan draamakasvatuksen eri osa-alueita.

Katsojien draamassa luodaan fiktiivinen maailma, jonka todellisuus perustuu siihen, että katsojat ryhtyvät leikkiin mukaan ja katsoessaan uskovat näyttämön todellisuuden. Katsojien draama ei vielä varmista oppimista. Olen osallistunut katsojien draamaan katsojana ja näytelmän näyttelijänä.  Osallistujien draamassa luodaan fiktiivinen maailma ja työskennellään aktiivisesti yhdesä osallistujien kanssa. Tällainen on esimerkiksi forum-teatteri. Forum-teatteriin tutustuin ja osallistuin syksyllä 2015 draaman kurssilla.

Soveltava draama on kahden edellisen yhdistelyä. Soveltavaa draamaa ovat esimerkiksi improvisaatioteatteri ja tarinankerronta. Tarinankerronta ryhmässä on varsin hauskaa, herkkää ja opettaa esimerkiksi ryhmätyötaitoja. Soveltavaan draamaan olen osallistunut syksyllä 2015 draaman kurssilla.

Lähteet:

Heikkinen, H. Vakava Leikillisyys. 2004.

---