Omat puheviestintävalmiuteni

Tämä kirjoitus on osa Opettajan puheviestintävalmiudet -kurssia.

Puheviestintätaidot tarkoittavat puheviestinnän osaamista ja sen eri puolien hallintaa. Kirjassa Puheviestinnän tietoa ja taitoa (Valo, Almonkari 1995) taidot on ryhmitelty taitoalueittain: puheviestinnän havainnoiminen ja tulkinta, kohdentaminen ja kontakti, puheviestinnän suunnitteleminen, tavoitteellinen osallistuminen, sanoman rakentaminen, havainnollistaminen, ja perusteleminen. Tässä kirjotustehtävässä arvioin omia puheviestintätaitojani edellä luetellun luokittelun avulla.

Puheviestinnän havainnoiminen ja tulkinta

Kuunteleminen on sanoman aktiivista käsittelyä: kuullun tulkitsemista, erittelemistä, tiivistämistä, arviointia (Valo, Almonkari 1995). Puheviestinnän havainnoiminen ja tulkinta tarkoittaa tiivistettynä sitä, että osaanko esimerkiksi erottaa faktat ja mielipiteet toisistaan, tehdä yhteenvetoja kuulemastani tai tulkita toisen verbaalista ja nonverbaalista viestintää ja vielä mukauttaa omaa viestintääni siihen.

Olen toiminut puheenjohtajana yhdistyksessä sekä päivittäin osallistun työelämässä erilaisiin palavereihin ja kokouksiin. Osaan mielestäni tulkita ja havainnoida puheviestintää aika hyvin. Olen herkkä nonverbaaliselle viestinnälle.

Opetustehtävässä puheviestinnän havainnoiminen ja tulkinta tulevat esille esimerkiksi silloin, kun kuunnellaan oppilaiden mielipiteitä ja vastauksia annettuihin kysymyksiin tai seurataan oppilaan pitämää esitelmää ja reagoidaan siihen.

Kohdentaminen ja kontakti

Kohdentamisessa tarvitaan kuulija-analyysiä, eli taitoa suhteuttaa puhumisen sisällön ja näkökulman kuunteilijoiden tai keskustelukumppaineiden mukaan (Valo, Almonkari 1995). Tärkeää on siis muokata sanoma siten, että se saavuttaa juuri sillä hetkellä läsnä olevat kuuntelijat. Tarkka kohdentaminen edellyttää yleisön peruspiirteiden tuntemista. Kohdennettu puheviestintä on siis kontekstisidonnaista. Kuuntelijakeskeisyys näkyy sisällön valinnassa, sanoman rakentamisessa, havainnollistamisen keinoissa ja perusteluissa. Hyvälle kontaktille on aina tärkeää, että katsotaan kuulijoita silmiin ja osoitetaan, että ollaan kuunneltu toista. Tärkeää on myös joustaa, mikäli valmistautumisesta huolimatta yleisö ei näytä ymmärtävän jotain, voi asian kertoa uudelleen omin sanoin.

Puheviestinnässä luonnollisesti kontekstilla on suuri merkitys. Minulla on kokemusta esitelmien ja esityksien pitämisestä erilaisille ja eri-ikäisille yleisöille. Yritän aina lähtökohtaisesti olla oma itseni.

Opetustehtävässä kohdentaminen korostuu, sillä onhan esimerkiksi nuoret ammattikoulunsa aloittaneet aivan erilainen yleisö kuin esimerkiksi aikuisopiskelijat. Nuoria täytyy osata puhutella heidän kielellään. Aikuiset ehkä vaativat toisenlaista uskottavuutta.

Puheviestinnän suunnitteleminen

Suunnittelu pitää aloittaa miettimällä, mitkä ovat omat tavoitteeni. Haluanko esimerkiksi tuoda uutta tietoa, vakuuttaa vai viihdyttää. On tärkeää erottaa tilanteet, joihin kannattaa valmistautua huolellisesti, ja tilanteet, jotka eivät vaadi tarkkaa ennalta suunnittelua (Valo, Almonkari 1995). Yleensä viestintätilanteessa kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, joten liian tarkka valmistelu voi olla haitaksi. 

Puheviesinnän suunnittelussa myös kontekstilla on suuri merkitys. Olen pitänyt kaikenlaisia puheita harrastusteni puolesta. Olen esimerkiksi ollut avaupuheenvuoron pitäjä OAMK:n Työelämäpäivässä joitakin vuosia sitten. Olen myös pitänyt ex tempore puheita esimerkiksi Insinööriliiton edustajakokouksessa. Opetustilanteista minulla ei ole vielä kokemusta. Pohdituttaa, osaisinko erottaa opetuksessa ne tilanteet, missä pitää valmistautua huolellisesti. Todennäköisesti aluksi valmistautuisin kaikkiin tilanteisiin liiankin tarkasti, kunnes saavutan tarpeeksi kokemusta.

Tavoitteellinen osallistuminen

Valon ja Almonkarin (1995) mukaan yksi taitavan viestijän ominaisuus on se, että hänellä on viestintätilanteessa tietoisuus  myös vuorovaikutuksen tason tapahtumista. Tämä tarkoittaa sekä omaa toimintaa ja muiden reaktoita sekä koko vuorovaikutuksen etenemistä. Opetustehtävässä tämä taito tulee ilmi esimerkiksi silloin, kun opettaja onnistuu osallistamaan oppilaitaan. Osallistamistapoja ovat esimerkiksi mielipiteen kertominen, perustelu, kommentointi, mielipiteen tai idean pyytäminen, kannustaminen ja rohkaisu. Ammattipedagogisten opintojen aikana olen ollut todella innostunut osallistavan pedagogiikan menetelmistä, ja haluaisinkin päästä niitä käyttämään ihan käytännössä.

Sanoman rakentaminen

Sanoman rakenteellinen jäsentely on sanoman vastaanottajan kannalta olennaisen tärkeää (Valo, Almonkari 995). Sanomassa tulee olla kiinnostava aloitus, joka ei ole liian kaukaa haettu. Sanomassa on tärkeää, että se etenee johdonmukaisesti. Johdonmukaisia etenemistapoja ovat mm. tärkeysjärjestys, puolesta-vastaan, edut ja haitat, perusteluista ehdotukseen, yleisestä yksityiseen ja niin edelleen. Esityksestä on käytävä ilmi, milloin pääkohta tai alakohta vaihtuu, ja siinä tarvitaan jaksotusta. Sanoman rakentamiseen tarkoituksenmukainen lopettaminen. Opetustehtävissä on siis tärkeää rajata aihe siten, että siitä saa olennaisen sanoman muodostettua. Aihe voidaan rajata näkökulman tai kuulijakunnan mukaan. Rajaus on kontekstisidonnaista. Aiheen rajauksen lisäksi opetustehtävissä on tärkeää säilyttää punainen lanka ja osata sanoman lopettaminen. Puhujana olen jo melko kokenut, mutta vasta käytännön opetustehtävät näyttävät kuinka saan sanomani rakennettua opetustyössä.

Havainnollistaminen

Havainnollistamisen tarve määräytyy viestinnän tavoitteesta ja kuuntelijoista. Puhuminen on havainnollista silloin, kun se on helposti vastaanotettavaa, ymmärrettävää ja kuunneltavaa (Valo, Almonkari, 1995). Opetustehtävissä havannoillistaminen on tärkeää, ettei sanoma jää abstraktiksi. Havainnollistamisessa tärkeää on, että käytetään ymmärrettävää kieltä eikä liian monimutkaisia lauserakenteita. Sanaston pitää olla osuvaa, ytimekästä ja kuvaavaa ja sanaston pitää mielestäni puhutella kuulijakuntaa. Varttuneemmat eivät välttämättä edes pysy kärryillä, jos viljellään opettaja käyttää nuorisokieltä. Nuorison arvostusta voi saada, jos opettaja edes hieman ymmärtää heidän maailmaansa ja osoittaa sen myös yhteisellä kielellä. Tarvitaan kuulijoita puhuttelevia, selittäviä ja konkreettisia esimerkkejä, rinnastuksia ja vertauksia mitä kuulijat voivat ymmärtää. Myös nonverbaaliset viestit, äänet ja äänettömyys ovat osa havainnollistamista. Opettajana tietenkin käyttäisin hyväkseni myös havainnollistavia välineitä, kuten kuvia, videoita ja niin edelleen. Ammattipedagogisissa opinnoissa olen oppinut, että havainnollistaminen on tärkeää. Sen avulla kuulijat saadaan ymmärtämään sanoman paremmin.

Perusteleminen

Opetustehtävissä halutaan vaikuttaa oppilaisiin ja halutaan saada heissä aikaan oppimista. Vaikuttamisessa perusteleminen on tärkeää. Perusteleminen tarkoittaa Valon ja Almonkaaren (1995) mukaan sitä, että asioille, väitteille, mielipiteille ja ehdotuksille esitetään todisteita tai niitä tukevia seikkoja. Tehokas, riittävä ja monipuolinen perusteleminen vaikuttaa osaltaan siihen, että puhujasta syntyy luotettava vaikutelma. 

Opetustehtävissä käytettäviä perustelutapoja voisivat olla esimerkiksi rinnastus, päättely, esimerkki, arviot, auktoriteetti. Opettaja voi myös käyttää kuuntelijan velkaa, myönteisiä tunteita ja niin edelleen. Perustelutekniikoita osaan käyttää, mutta luulen että toistaiseksi käytän melko samanlaisia tekniikoita. Minulla on oppimisen paikka tutkailla eri menetelmiä ja käyttää niitä laajemmin puheviestintätilanteissa.

Lähteet:
Valo, Almonkari 1995: Puheviestinnän tietoa ja taitoa.

---

Vuoden viimeinen AC-sessio

Vuoden viimeisessä AC sessiossa keskusteltiin apaavalintaisista opintojaksoista ja kasvatustieteen opinnoista. Moni onkin jo suorittanut kasvatustieteen, minulla on se keväällä edessä. Vapaavalintaiset ovatkin jo hyvässä vauhdissa, osa suoritettu ja osa kesken.

Keskustelimme vertaispalautteesta. Mielestäni olen saanut riittävästi vertaispalautetta. Suuri osa opintoryhmästäni oli samaa mieltä kanssani, vertaispalaute on ollut riittävää. Olen antanut palautetta toisille esimerkiksi facebook-ryhmän seinällä ja osin tämän blogin kautta. Olen saanut palautetta lukiessani muiden blogitekstejä ja myös omassa opintoryhmässäni.  Palautteen antoa ja saantia saadaan vielä harjoitella, kun tutustutaan opintoryhmissä toistemme portfoliohin ja opetellaan palautteen antamista sitäkin kautta. 

Päivän parasta antia oli tutoreiden ohjeistus opetusharjoitteluun liittyen. Paljon tuli tietoa ja ajateltavaa. Itse olen ajatellut suorittaa opetusharjoittelun aivan viimeiseksi, ehkäpä syksyllä 2016. Tähän mennessä opetusharjoittelu on ollut kaukaista, hieman jännittävää. Nyt se on jo hieman lähempänä ja aihe on alkanut kiinnostaa enemmän. Opetusharjoittelusta löytyy kattavat ohjeet amokin sivuilla.

Toinen pofo-pysäkki

Vuorossa on toinen portfoliopysäkki. Tässä kirjoituksessa pohdi ammatillisen opettajan työkenttää ja tehtäviä omalla alallani, opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Pohdin myös vuorovaikutuksen, ohjauksen ja opetusmenetelmien käyttöä sekä merkitystä oman alani opetuksessa. Koitan kiteyttää, mitä olen oppinut syksyn aikana.

Tyypillisin insinöörityö on asiantuntija- ja suunnittelutyötä teollisuudessa (Insinööriopiskelijaliitto, 2015). Ammatillisen opettajan (tieto)tekniellä alalla pitää ymmärtää työelämän tarpeita ja tutustua eri teknologioihin. Opettajan pitää jatkuvasti kouluttaa itseään, jotta hän pysyisi kovaa vauhtia kiitävän teknologisen muutoksen kyydissä. Opettajan tulee ymmärtää työelämän muuttuvat vaatimukset ja ohjata opiskelijoita luoviksi ongelmanratkaisijoiksi. Opettajan tulee kannustaa opiskelijoita elinikäiseen oppimiseen. Ammatillisia aineita opettavalta opettajalta vaaditaan sekä opetusalan käytännön että teorian vahva osaaminen. Opettajan käytännön tehtäviin kuuluvat opetuksen sisällön suunnittelu, oppimateriaalin valmistelu, opetuksen antaminen ja itsenäisen opiskelun ohjaaminen, työssäoppimisen ohjaaminen, opinnäytetöien tarkastaminen ja arviointi, kokeiden ja tehtävien laatiminen ja korjaaminen (Ammattinetti, 2015.)

Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi teknisellä alalla vaatii ammattitaitoa. Opiskelijat pitää kouluttaa havaitsemaan teknisiä ja teknologisia ongelmia. Opettajan pitää itse ymmärtää, mihin hänen opettamaansa teoriaa tarvitaan käytännössä ja millaiset ovat työelämän odotukset. Opettajan pitää tietenkin pysyä opsin sisällössä sekä annetussa tuntimäärässä. On tärkeää osata rajata opetus niin, ettei asioita vain käydä nopeasti läpi vaan opiskelijoilla on mahdollisuus syväoppimiseen. Arvioinnissa tulee keskittyä siihen, mitä opiskelija osaa ja mitä taitoja tai tietoja hänen vielä tarvitsee kehittää. Arvioinnissa omalla alallani auttavat erilaiset harjoitustyöt, oppimispäiväkirja ja demotilaisuudet.

Opettajan vuorovaikutustaidoilla on suuri merkitys motivaation herättämisessä ja ylläpitämisessä. Opettaja voi motivoida opiskelijoita kirkastamalla oppimisen merkitystä. Opettajan pitää tunnistaa, millä opetusmenetelmillä opiskelijoita voi auttaa oppimaan ja millaiset opetus- ja toimintaympäristöt auttavat juuri oman alan oppimista. Omalla alallani esimerkiksi on hyvä käyttää PBL menetelmiä, seminaareja, projektitöitä, tekemällä oppimista ja Case-harjoituksia. Insinöörit ovat perinteisesti yksinäisiä ja luovia ongelmanratkojia. Työelämässä tarvitaan tiimitaitoja, joten opettajana käyttäisin opetusmenetelmänä myös esimerkiksi ryhmätyötä tai yhteistoiminnallista oppimista.

Kuluneen syksyn aikana olen oppinut valtavasti. Opinnot alkoivat lähiopetuspäivillä, jossa sain perehtyä ammattipedagogiikkaan ja ammatillisen opettajan osaamisvaatimuksiin. Ensimmäinen verkkoluento käsitteli mielenkiintoista asiaa,  opettajan toimintaa ohjaavaan lainsäädäntöä. Syksyn aikana olen saanut perehtyä oppijan ohjaamiseen ja tuntemukseen liittyviin asioihin, opetuksen monipuolistamiseen ja opiskelijaa aktivoivaan opetukseen, ryhmien toimintaan ja ohjaamisen, opetussuunnitelmiin ja opetuksen suunnitteluun ja osaamisen arviointiin (Amok-opinnot, 2015). Opetussessioissa olen saanut itse testata erilaisia opetusmenetelmiä, kuten kumuloituva lumipallo, Problem Based Learning, aktivoiva kirjoitustehtävä, posteri,  itsenäinen kirjoitustehtävä ja roolipeli. Muiden ryhmien tunneilla olen päässyt mukaan moniin muihin menetelmiin. Olen saanut kehittää ennakkotehtäviä ja opetuksen sisältöä. Olen saanut reflektoida omaa oppimistani. Kiitos mahtavan Maustetyttöjen ryhmän, olen saanut kannustavaa palautetta omille ideoilleni. Kiitos koko e-APE4 ryhmälle ja tutoreille, olen saanut opetella vuorovaikutustaitoja lähipäivien aikana sekä verkkosessioissa. Ydinsisältöjen lisäksi olen kuin huomaamatta oppinut käyttämään sujuvasti Adobe Connect Pro alustaa verkko-opetuksessa ja erityisesti sen, miten verkkoluennoilla voi aktivoida opiskelijoita ja miten tärkeässä roolissa aktivoiminen on.

Tammikuun lähiopetuspäiviä varten teen vielä Pecha Kucha -menetelmällä esityksen, jossa arvioin osaamiseni kehittymistä suhteessa ammattipedagogisten opintojen osaamistavoitteisiin (Pecha Kucha sivusto).

Insinööriopiskelijaliitto IOL ry www-sivut, http://www.uil.fi/portal/page?_pageid=157,26290&_dad=portal&_schema=PORTAL. Luettu 13.12.2015
Ammattinetti, www-sivu http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/92_ammatti?link=true, luettu 30.11.2015

Amok-opinnot, Ammattipedagogiset opinnot 20ov, APE 1-9 teemat. Optima. Luettu 30.11.2015
Pecha Kucha sivusto, http://www.pechakucha.org/. Luettu 13.12.2015

Yhtä draamaa, osa kaksi: Mitä draaman opettajalta vaaditaan?

Draaman ohjaajalta vaaditaan samoja ydinosaamisia kuin opettajilta yleensä: yksilön ja ryhmän kohtaamista sekä kasvun ja oppimisen ohjaamista. Tämän lisäksi draaman ohjaajalta vaaditaan ammattitaitoa ja asiantuntemusta, luovuutta ja asiaan heittäytymistä sekä sosiaalista älyä.

Kirjassa Vakava leikillisyys - Draamakasvatusta opettajille (Heikkinen, H. 2004) kerrotaan, mitä erilaisia rooleja draamaopettajalla on. Asiantuntijana hänen on tunnettava teoriaa kasvatuksen, draamakasvatuksen ja teatteritaiteen puolelta sekä osattava soveltaa tätä teoriaa käytäntöön. Oma osaamiseni rajoittuu kasvatuksen teoriaan. Opettelen soveltamaan teoriaa käytäntöön. Draamakasvatuksesta ja draamakasvatuksen työtavoista toivon oppivani tällä kurssilla. Teatteritaiteen teoriaa en ole opiskellut, mutta minulla on siitä jonkun verran kokemusta harrastajateatterin puolelta.

Draamaopettajalta vaaditaan keskeneräisyyden tilan syväymmärtämistä ja varsinkin keskeneräisyyden hyväksikäyttöä. Keskeneräisyydellä on merkitystä oppimisen kannalta. Tämä vaatii opettajalta valmiutta sanoa kyllä kaikille ehdotuksille - oudoimmillekin. Opettajan tulee olla itse innostunut ja innostaa muita. Opettajan pitää löytää toisistaan poikkeavien mielipiteiden väliltä yhteinen konsensus. Draamaopettaja tarvitsee kyvyn kuvitella mahdollisuuksia. Opettajan tärkeimmät tehtävät ovat oppilaiden aktivoiminen ja luottamuksellisen ilmapiirin mahdollistaminen. Nämä keskeneräisyyden tilaan liittyvät asiat tai ominaisuudet eivät ole minulle vieraita. Olen yleensä innostunut kaikesta ja taitava innostamaan muitakin. Olen luonnostani heittäytyjä, ehdotuksille avoin, mielipiteiden kuuntelija, mahdollisuuksien kuvittelija ja olen jo oppinut monia aktivoivia menetelmiä.

Kuvittelisin, että kun saan työkaluja, pystyisin hyödyntämään draaman keinoja omassa opetustyössäni. Draaman keinoja voisin käyttää esimerkiksi johonkin aiheeseen virittäytymiseen. Draaman keinoja voisi varmaan käyttää myös kurssin lopuksi oppimisen reflektointiin, mitä on opittu tällä kurssilla ja miten siitä on hyötyä työelämässä.

Lähteet:
Heikkinen, H. 2004. Vakava leikillisyys - Draamakasvatusta opettajille, 2004

---

AC-sessio: Oppimisen ja osaamisen arviointi-pohdintoja

Arviointi on yksi opettajan tärkeimmistä tehtävistä ja erilaisia arviointimenetelmiä on todella paljon.  Arviontinäkökulma pitää ottaa mukaan heti siinä vaiheessa kun aletaan suunnittelemaan opetusta opetussuunnitelman mukaan. Arvioinnin on oltava jatkuvaa ja arviointikriteerit tiedossa opiskelijoilla, ennenkuin he aloittavat esimerkiksi jonkun työn. Palautteella ja arvioinnilla on eroa. Myös eri termeillä on eroa. Rakentavasta tai korjaavasta palautteesta ei pitäisi käyttää termiä "negatiivinen palaute". Itse uskon siihen, että sopiva tsemppaaminen luo opiskelijalle positiivisen oppimisen kierteen. Löysin ihanan nettisivun positiivisesta pedagogiikasta, joka mielestäni tukee ajatusmalliani. Positiivisessa pedagogiikassa petuksen keskiössä on luonteenvahvuuksien ja myönteisten tunteiden tunnistaminen ja hyödyntäminen. Opetusta voidaan soveltaa kaikkeen oppilaitoksessa tapahtuvaan kasvatustyöhön. Harjoitteita voidaan tehdä myös kotona, jolloin positiivinen pedagogiikka tukee perheen myönteistä tunneilmapiiriä. (Positiivinen pedagogiikka -nettisivut)

Mitä on arviointi ja miksi arvioidaan oli ensimmäinen aihe. Tunnilla kerättiin yhdessä aktivoivan kirjotustehtävän avulla padeltille vastauksia, mitä on arviointi ja miksi arvioidaan? Tätä tarkasteltiin kolmesta näkökulmasta - opettajan, oppilaan ja työnantajan. Ryhmätyöskentelyssä syntyikin hyviä näkökulmia ja uutta minulle oli se, että arviointia on määrätty myös laissa näin: Opiskelijan arvioinnilla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään opiskelijan edellytyksiä itsearviointiin. Opiskelijoiden oppimista ja työskentelyä tulee arvioida monipuolisesti. (Finlex 630/1998, 25 §)

 

Toinen virikekysymys käsitteli vertaisarviointia ja sitä, miten se edistää oppimista? Ennakkotehtävänä oli kattava materiaali vertaisarvioinnin käyttämisestä. Ennakkotehtävän kuulustelun jälkeen kävimme asiaan ja annoimme ryhmässä toinen toisellemme palautetta perustuen Kirsin ja Anun MO-tehtävään. Vertaispalautteen antamista oli mukava harjoitella sekä palautteen antajana että saajana.

Kolmannessa osiossa käsiteltiin erilaisia arviointimenetelmiä. Ennakkotehtävänä oli PowToon, joka osoittautui mielenkiintoiseksi alustaksi ja piristäväksi vaihtoehdoksi PowerPointin sijasta. Opetukssen aluksi mietittiin ryhmässä muutaman arviointimenetelmän vahvuuksia ja heikkouksia. Tämän jälkeen oppilaat saivat esitellä ennakkoon valmistelevansa esitykset yhdestä arviointimenetelmästä. Lopuksi pidettiin roolipeli, jossa näitä esityksiä arvioitiin opettajan ja oppilaan rooleissa.

Tänään saatiin myös ohjeistusta portfoliopysäkin suorittamiseen. Mielenkiintoisen lisän alkuperäiseen ohjeeseen tuo se, että yksi kysymys pitää esittää käyttäen Pecha kucha menetelmää. Siinä on vain 400 sekuntia aikaa esittää asiansa kuvien avulla. Joululomalla on onneksi aikaa viilailla omaa esitystä!

MO-T: Mikä merkitys opetussuunnitelmalla on opiskelijan ammatilliselle kasvulle?

Tomin MO-tehtävässä sain tutustua Tampereen ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun tekemän kehittämishankkeeseen Nuorten ammatillisen kasvun tarkastelua pohjustusena aiheelle: Mikä merkitys opetussuunnitelmalla on opiskelijan ammatilliselle kasvulle?

Ammatillinen kasvu on valmiutta elinikäiseen oppimiseen, tietojen ja taitojen kehittämiseen, prosessi joka kestää opiskelijan koko opiskeluajan. Prosessin tavoitteena on vahvistaa oman alan tietämystä ja käytännön taitoja, kykyä soveltaa sekä tehdä luovia ratkaisuja ja toteutuksia ongelmien ratkaisemiseksi.Taitoa työskennellä itsenäisesti, ottaa vastuuta ja kykyä kriittiseen arviointiin. Antaa valmiuksia toimia erilaisten ihmisten parissa, itsensä kehittämiseen ja työelämän jatkuviin kehittymisen tarpeisiin.(Opetushallitus, 2010.)

Kehittämishankkeessa oli tarkasteltu neljää koulutusalaa, joista itse tutustuin mielenkiinnosta eniten maatalousalaan. Tutkimushankkeen mielenkiintoisin päätelmä oli se, että niillä aloilla, joilla ammatillinen kasvu näkyi selvemmin opetussuunnitelmassa, vastasivat tutkimuskysymyksiin isommalla prosentilla ja vastaukset olivat sisällöltään laajempia ja syvempiä (Haavisto et al. 2013). Tämän päätelmän perusteella ajattelen, että hyvin laadittu opetussuunnitelma tukee opiskelijan ammatillista kasvua.

Pohdin myös, kuinka ammatillinen kasvu on otettu huomioon ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmassa. Ammatillinen kasvu tulee tässä koulutuksessa esille portfolion avulla. Prosessiportfoliota kirjoitetaan jatkuvasti reflektoiden, mitä opin, mikä oli jo tuttua, osaanko yhdistellä jo oppimiani asioita uuteen ja niin edelleen. Portfolion avulla voin tunnistaa opettajan työn ydinosaamisalueet ja asettaa kehittymistavoitteita, aivan kuten Amokin opinto-oppaassa kerrotaan.

Uskon, että ammatillinen kasvu on helpompi tunnistaa, jos sitä joutuu jatkuvasti käsittelemään erilaisten portfoliopysäkkien kautta. Opinnot ovat jo hyvässä vauhdissa, ja mitä enemmän opin, sitä enemmän ymmärrän, että koko ajan pitää oppia lisää uutta.

Tällaisia pohdintoja aiheutti tämä MO-tehtävä. En tiedä vastasiko tämä tehtävänantoa :)

8. sessio: Miten käytän ja kehitän opetussuunnitelmaa ammatillisena opettajana

Tänään oli mielenkiintoinen aihe, opetussuunnitelmat ja opetuksen suunnittelu.

Ensimmäisenä meillä oli vieraileva tähti; lehtori Pirkko Partasen haastattelu: "Mikä muuttui 1.8. 2015 ammatillisissa oppilaitoksissa?" Pirkko Partanen kertoi, että työelämälähtöisyys on ollut jo pitkään käytössä. Se mitä opetetaan, on pysynyt samana. Suurimmat muutokset tulivat kirjaamiseen eli opintoviikot muuttuivat osaamispisteiksi. Osaamispisteet ovat kooste siitä osaamisesta mitä oppilas osaa. Osaamispisteet eivät ole aikaan sidottuja kuten opintoviikot olivat. Osaamispisteeseen mennä oppilaasta riippuen mennä kaksi viikkoa tai kahdeksan kuukautta. Uuden opetussuunnitelman myötä henkilökohtaistaminen ja osaamisen tunnistaminen edistää oppilaan valmistumista. Jäin miettimään, miten se muuttaa opettajan työnkuvaa. Opettajien  pitää osata tukea varsinkin niitä oppilaita, jotka tarvitsevat eniten tukea. Muutos on varmasti suuri juuri opettajien työssä. Pirkko Partasen sanoin opetusalalla kaikki muuttuu, koko ajan on jatkuvaa koulutusta ja kehittymista. Oli todella mukava saada vierailijahaastattelu ajan hermolta.

Päivän muu anti oli vähintäänkin yhtä mielenkiintoista ja opin paljon. Mambon tunnilla kävimme aihetta "Mikä on osaamisperusteinen opetussuunnitelma?"

Ensin tehtiin miellekarttaa ennakkotehtävän pohjalta

Miellekartan avulla aihe jäi hyvin mieleen. Lisäksi katsoimme videon.

Video kertoo mikä ohjaa opiskelua osaamisperusteisen opsin mukaan ja mitä tarkoittaa metakognitiivinen tieto? Käytännön osaaminen on yhtä tärkeää kuin  koulussa opittu osaaminen.

Metakognitiivinen osaaminen on ymmärrys siitä, mitä osaa ja miten hyvin. Myös sitä, että tunnistaa missä osaamista pitää vielä kehittää.

Mixi-ryhmän opetuksen aihe oli "Mikä merkitys ydinainesanalyysilla on opetuksen suunnittelussa?" Ryhmässä tehtiin ydinainesanalyysi aiheesta joulusiivous.

Ydinainesanalyysin pohtiminen huumorin keinoin ainakin jättää mielyttävän muistijäljen, ja ehkä tämän muistaa sitten paremmin, kun itse lähtee opetusta suunnittelemaan. Tätä tietoa olisi tarvittu varmaan jo heti opintojen alkuvaiheessa!

Lopuksi jälleen oli meidän maustetyttöjen vuoro aiheesta "Miten opetusta suunnitellaan ja henkilökohtaistetaan?" Aihehan on todella laaja, koska siinä on sekä suunnittelu JA henkilökohtaistaminen, ja aikaa on kuitenkin vain 45 minuuttia. Meillä oli ennakkotehtävänä etsiä netistä HOPS malleja ja viedä niitä padletille. Harmittaa erityisesti se, että kaikki eivät olleet tehneet ennakkotehtävää. Mietin keinoja, miten voisi motivoida muita tekemään ennakkotehtävät, sillä niiden avulla opetustuokio menee paljon paremmin eteenpäin. Auttaako aktiivinen muistuttelu, henkilökohtainen kontaktointi vai yksinkertaisemmat ennakkotehtävät? Tätä meidän pitää varmaan miettiä myös maustetyttöjen kesken. Opetuksessamme käytimme opetusmenetelmänä itsenäistä työskentelyä ja väittelyä.

Kaikenkaikkiaan päivän anti oli todella monipuolinen ja laaja. Erilaisia menetelmiä ja tekniikoita oli käytössä hyvin paljon ja kenenkään tunnilla ei päässyt nukkumaan :) Iso kiitos opettajille!