Erilaisia menetelmiä

Pääsin opetusharjoittelussa seuraamaan koko päivän ohjaavan opettajani mukana. Päivä koostui kahdesta osiosta.

Ensimmäinen osio oli projektidemo ja se kesti kolme tuntia.

Projektidemo on ohjaavan opettajani Kari-Pekka Heikkisen itse kehittämä menetelmä, joka opettaa kommunikointia, tehtävien jakoa, tiimityöskentelyä, luovuutta ja johtamista. Koska tämä on julkinen blogi, niin en halua paljastaa tarkemmin projektidemon sisältöä, jos tänne vaikka eksyy joku opiskelija (tuskinpa!). Lähtökohtana oli kuitenkin roolileikki, jossa oppilaat olivat firman työntekijöitä, ohjaaja oli firman toimitusjohtaja sekä minä toimin asiakkaan roolissa. Oppilaat saivat ratkaistavaksi ongelman, ja siinä sitten tuli matkan varrella erilaisia muutoksia. Oli hauskaa olla roolissa, oli mielenkiintoista seurata tiimien toimintaa työskentelyn aikana. Kari-Pekka hoksautti minulle pitkin demoa omia havaintojaan. Hän piti niistä myös kirjaa ja kertoi sitten lopuksi yhteisessä osiossa huomioitaan opiskelijoille.

Harjoitus oli todella erilainen, ja innosti minua itseäni miettimään, millaisella ongelmalla voisin demota ihan oman alani aiheita, tai millaisella harjoituksella voisi oppia esimerkiksi laatuajattelua. Tähän harjoitukseen osallistuminen jäi varmasti mieleen opiskelijoille, mutta se jäi mieleen myös minulle, opetusharjoittelijalle.

Toinen osio päivästä kesti kaksi tuntia ja se oli labin tiiminvetäjien valmennusta. Valmennus lähti liikkeelle yleisellä keskustelulla, Kari-Pekka kyseli tiiminvetäjien kuulumisia ja fiiliksiä. Sitten hän piirrätytti opiskelijoilla motivaatiokäyrän piirtämisen. Tämä harjoitus varmasti auttoi opiskelijoita miettimään omaa motivaatiotaan tällä hetkellä ja koko prosessin aikana, sekä myös kannusti kenties miettimään, voiko motivaatioon vaikutta tulevaisuudessa ja miten. Fiiliskeskustelun jälkeen oli vuorossa niin sanottu asiantuntijaluento, jossa yksi entinen OGL:n oppilas, Kaamos pelifirman omistaja Ville kertoi oman tarinansa. Käytännönläheinen ja konkreettinen esimerkki firman perustamisesta pelipolun jälkeen on varmasti tässä vaiheessa tiiminvetäjille erittäin tärkeä.

Päivän mittainen opettajan seuraaminen oli todella antoisaa, ja antoi jo jotain kuvaa, millaisia ne työpäivät voivat olla. Suurin osa opettajan työstä on tietenkin kuitenkin muualla kuin opettamistilanteissa - opettaja käyttää aikaa valmisteluun, erilaisiin kokouksiin ja neuvotteluihin, itsensä kehittämiseen sekä arviointiin ja palautteenantoon. Sellaistahan se on myös tavallisessa työelämässä.

Yhtä draamaa, osa seitsemän: Ydinkysymysten äärellä

Viimeisenä tehtävänä on vastata ydinkysymyksiin omien kokemusten perusteella.

1. Mihin oppiminen draamassa perustuu?

Draamassa oppiminen perustuu aktiivisuuteen ja osallistumiseen. Oppiminen jättää pysyviä muistijälkiä, koska oppimisen aikana on koettu erilaisia tunteita ja kokemuksia. Muistan aivan helposti yli 1,5 vuotta sitten tapahtumat Insinöörin draamakurssilta.

2. Mitä tarkoitetaan vakavalla leikillisyydellä ja esteettisellä kahdentumisella?

Vakava leikillisyys on sitä, että vakavasti voi myös leikkiä. Leikkimisen ei tarvitse aina olla vain lasten työtä. Vakava leikillisyys ei tarkoita sitä, että leikin avulla käsitellään vain vakavia aiheita. Vakava leikillisyys tarkoittaa enemmänkin sitä, että yhdessä päätetään leikkiä tosissaan (ei vain huvin vuoksi) ja tavoitteena on saavuttaa jotain.

Esteettinen kahdentuminen voi auttaa asettumaa toisen asemaan esimerkiksi konfliktitilanteissa. Tämä voi auttaa ymmärtämään toista ja toisen motiiveja ja se voi auttaa myös rikkomaan rutiineja, mitkä johtavat konflikteihin.

3. Mitä ovat draaman genret ja tyypillisimmät työtavat?
Draamakasvatuksen genret Heikkisen (2004) mukaan ovat katsojien draama, osallistujien draama ja soveltava draama.
Näistä helpoin sovellettava opetustyöhön on katsojien draama. Opetuksessa voisi käyttää hyväksi teatteriesitystä, mutta silloin teatteriesitys pitää miettiä etukäteen ja pohjustaa ryhmälle jo ennen esitykseen menemistä. Näin ryhmä tietää keskittyä esitykseen ja miettii pohdittavia teemoja esityksen ajan. Jälkeenpäin voidaan pohtia, mitä ajatuksia esitys herätti.

Osallistujien draamaan kuuluu prosessiteatteri (josta minulla ei ole kokemusta) ja forumteatteri (josta minulla on vähän kokemusta osallistujana). Osallistujien draaman käyttäminen tarvitsee ryhmältä avointa mieltä, heittäytymistä ja vaatii ohjaajalta taitoa. Ainakaan ihan heti uuden ryhmän kanssa en lähtisi tätä käyttämään.

Soveltavia draaman lajeja ovat improvisaatio ja tarinankerronta. Ainakin tarinankerrontaa olen käyttänyt jo työpaikalla erilaisten workshoppien alkuun keskittymisharjoituksena.

4. Miten draaman menetelmien avulla voi tarkastella eri oppiaineiden sisältöjä?
Draaman menetelmillä on melko helppoa tarkastella perinteisten taideoppiaineiden sisältöjä, kuten kirjallisuutta, kuvataidetta, musiikkia, tanssia ja käsitöitä. Myös työelämätaitoja voi hyvin tarkastella draaman avulla, kuten esimiestaitoja, vuorovaikutustaitoja, tiimityötaitoja jne. Oman alani opetuksessa voi aivan varmasti käyttää draamaa, kuten kolmannessa tehtävässä pohdinkin. Draaman avulla voisi opettaa ohjelmistotekniikkaa, esimerkiksi miettimällä millaiset komponentit esimerkiksi pyörittävät pesukonetta, ja milloin on minkäkin komponentin vuoro toimia. Milloin vettä päästetään, milloin vesi lämmitetään, milloin rumpu pyörii ja niin edelleen. Opiskelijat voisivat itse luoda oman näytelmän, jossa he esittäisivät eri komponentteja.

Pelkkä luennoiminen ei riitä oppimiseen. Aiheeseen voi tutustua vaikka piirtämällä mieleen tulevia asioita ja keskustelemalla niistä, ja ehkä niiden pohjalta tehdä patsaskuvia tai pieniä esityksiä. Olen aivan vakuuttunut, että erilainen toiminta jättää syvemmän muistijäljen ja edesauttaa oppimista.

5. Miten draamakasvatus voi parantaa erilaisten ryhmien oppimismahdollisuuksia?
Draamakasvatus antaa lisää menetelmiä opetukseen. Erilaiset oppijat tarvitsevat erilaisia menetelmiä. Vuorovaikutus edesauttaa oppimista. Opetettavan asian käsittely eri menetelmillä auttaa siinä, että ryhmän erilaiset oppijat saavat kaikki mahdollisuuden oppia.

Lähteet:
Heikkinen, H. 2004. Vakava leikillisyys - Draamakasvatusta opettajille, 2004

Yhtä draamaa, osa kuusi: Oppituntisuunnitelma

Tässä tehtävässä pitää suunnitella oppitunti, jolla hyödynnät draaman työtapoja.

Olen nyt suorittamassa opetusharjoitteluani Oulu Game Labissa. Opetusharjoitteluuni kuuluu ryhmien valmennusta laatuajattelu edellä, toisten opettajien valmennuksen seuraamista sekä mahdollisesti myös Labin henkilökunnan kouluttamista. Opetus GameLabissa on hyvin erilaista kuin perinteinen opetus. Siellä ei ole niin sanotusti perinteisiä oppitunteja, vaan ryhmiä valmennetaan ja heille annetaan käytännönläheisiä vinkkejä.

Laatuajattelun opetuksessa voisi kyllä käyttää hyväksi myös draaman keinoja. Oppitunti voisi edetä näin :

1. Esittely. Jokainen kertoo nimensä sekä suosikkipelinsä
Tarkoituksena on tutustua ja saada jokaisen miettimään mikä on suosikkipeli. Tähän peliin on tarkoitus palata myöhemmässä vaiheessa.

2. Lämmittely. Formula.
Mennään rinkiin ja ajetaan formulaa. Tarkoituksena on lämmitellä ryhmä ja saada heidät keskittymään.

3. Laadun ajattelu.
Herätellään ajatusta, mikä on hyvä laatu.
Ensimmäinen vaihe: Kehotetaan jokaista miettimään sitä suosikkipeliään. Mikä siitä tekee suosikin? Onko siinä hyvä laatu, ja jos on niin miten se hyvä laatu siinä määritellään? Mitkä ovat hyvä laadun ominaisuudet.
Toinen vaihe: Keskustele parin kanssa ja vaihda kokemuksia laadun määrittelystä.
Tarkoituksena on saada laadun määrittelyä, laadun mielikuvien sanoittamista.

4. Patsasharjoitus
Muodostetaan patsaskuvia hyvästä laadusta.
Ohjeistus: Kaksi paria menee yhteen ja saa aikaa (1-2 minuuttia) muodostaa patsaskuva, mikä ilmentää hyvää laatua.
Patsaat esitellään muulle ryhmälle vuorotellen ja niitä saa myös sanoittaa, että mitä siinä esitetään. Tarkoituksena on luovuus ja leikkiminen sekä konkreettinen tekeminen mikä jättää muistijäljen.


5. Keskustelu patsaista
Keskustellaan patsaista ja niiden tekemisestä. Oliko vaikeaa määritellä laatua, ja millaista oli tuottaa laadusta patsas. Oliko patsaissa jotain yhteistä tekijää, jos oli niin mitä? Mitä ajatuksia toisten patsaat herättivät. Tämän jälkeen voitaisiin miettiä keinoja, millä laatua voidaan mitata.

6. Tarinankerronta
Opetuksen voisi päättää tarinankerrontaharjoituksella, jossa muodostetaan sadun kaavalla tarina esimerkiksi bugisesta pelistä.

En ole aivan varma, pääsenkö toteuttamaan tätä oppituntia opetusharjoitteluni aikana. Olen jo ehtinyt pitää oppitunnit laatuajattelusta sekä demopolkulaisille että pelipolkulaisille. Mutta uskon, että tällä oppituntisuunnitelmalla voisin pitää oppitunteja myös muiden aiheiden ympärillä.

Yhtä draamaa, osa viisi: Työpajat

---

Viidentenä draamapedagogiikan tehtävänä on osallistua draaman työpajoihin. Ilmoittuduin työpajoihin kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla työpajat peruttiin vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Niinpä sovin opettajan Janne Länsitien kanssa, että voin kirjoittaa kokemukseni eräästä toisesta draaman työpajasta, mihin osallisuin.

Osallistuin koko päivän kestävälle Insinöörin draamakurssille 19.9.2015.
Tilaisuuteen osallistui 6 henkeä ja opettaja.
Kurssilla käytiin läpi erilaisia draaman menetelmiä esimerkiksi työelämän ongelmanratkaisuun. Silloin, kun olin kurssilla, en ollut vielä tutustunut draamapedagogiikan käsitteisiin. Nyt tätä kurssia suorittaessa ja aihetta pohtiessa onkin ollut mukava huomata, että ihan tuttuja menetelmiä Janne silloin meidän kanssa käytti. Koko päivän mittaisella kurssilla ehdimme käyttää eri menetelmiä mielestäni todella kattavasti! Tässä lyhyt yhteenveto jaoteltuna eri draaman lajeihin.


Tutustuminen ja luottamus
Aluksi sovittiin luottamuksesta sekä esiteltiin itsemme toisillemme kertomalla oma nimemme ja siihen liittyvä tarina. Esimerkiksi jos tiesimme, miksi minulle oli annettu nimi, tai mikä nimi minulle olisi annettu jos olisin ollut toisen sukupuolinen. Lisäksi Janne kysyi meiltä kultakin tavoitteita päivälle ja kirjoitti ne ylös.

Lämmittely
Lämmittelyosioon lukeutuu mielestäni laskuharjoitus, swish-poing-bang tai formula harjoitukset. Nämä kaikki auttavat keskittymään ja virittävät ryhmää tunnelmaan. Harjoitukset myös rentouttavat, sillä virheet eivät haittaa.

Laskuharjoitus 1-2-3: Tässä luetellaan parin kanssa vuorotellen 1-2-3. Kun 1-2-3 sujuu, vaihdetaan vaikka luvun 2 paikalle käsien taputus yhteen. Kun tämä sujuu, voivielä vaikeuttaa vaihtamalla luvun 3 paikalle jonkun muun liikkeen

Swish – poing – pang tai Formula: Ryhmä on ringissä ja vetäjä laittaa liikkeelle näkymättömän "pallon" vieruskaverille, samalla sanotaan ääneen swish, poing tai bang. Riippuen äänestä, viesti menee joko eteenpäin, seisahtuu ja palautuu edelliselle tai menee ympyrän poikki sille, jota osoitetaan. Formulassa kuvitellaan auton etenemistä, jolloin äänimerkit ovat wrummmm (moottori) - iiiiiii (jarrut) - kräshhh (kolari),

Improvisaatio/tarinankerronta 
Improvisaaatio ja tarinankerrontaharjoituksia draamakurssilla olivat patsasharjoitukset, robotti, ja-mutta-ei harjoitus sekä tarinankerronta.

Patsasharjoituksessa vetäjä Janne antoi satunnaisia sanoja, mitä meidän piti muodostaa ryhmänä tai parin kanssa. Sanat saattoivat olla konkreettisia kuten "talo" tai hyvin abstarkteja kuten "ilkeä esimies". Patsasharjoituksia tehtiin myös tuoleilla - tuoleista piti kasata nopeasti joku toimintaa tarkoittava sana. Kun tuolipatsaat olivat valmiit, piti tuolit korvata ihmisillä ja niin edelleen. Muutaman kerran koitettiin myös elävää patsasta, eli patsaasta jatkettiin improvisoimaan tilannetta, että mitä siinä sitten tapahtuisi.

Robottiharjoituksessa oltiin pareittain. Janne neuvoi, että toinen on robotti, joka voi tehdä mitä tahansa. Toinen on robotin ohjaaja. Ohjaajan piti ohjata robottia antamalla robotin selkään merkin, joka aiheutti toiminnon. Robotti sai itse keksiä milaisen. Harjoituksen tavoitteena oli harjoitella tarjousta ja tarjouksen hyväksymistä. Tämä harjoitus oli insinööriporukalle aika haastava. Insinöörit lähtivät tekemään roboteistaan tosi robottimaisia, eikä harjoitus lähtenyt oikein lentoon tässä porukassa. Janne kysyikin lopuksi, että kauanko meidän mielestämme tähän harjoitukseen meni aikaa. Arvioimme 10-15 minuuttia. Oli yllätys, kun harjoitusta oltiin tehty vain vasta 3 minuuttia.

Ja-Mutta-Ei harjoitus lähti liikkeelle jälleen pareittain. Vuorotellen tehtiin parille ehdotus jostain toiminnasta, ja toisen piti aina vastata "Kyllä, ja" - vastauksella. Esimerkiksi: "Mennäänkö katsomaan tuota taulua? Kyllä, ja lauletaan samalla Ave Mariaa". Kun hetken aikaa oli toimittu näin, niin vastaus piti muuttaa "Kyllä, mutta" -muotoon. Esimerkiksi: "Noustaanko tuoleille seisomaan? Kyllä, mutta laskeudutaan heti alas." Viimeisessä osiossa piti antaa "Ei, vaan" vastaus. Esimerkiksi: "Kävelläänkö tuonne toiselle puolelle? Ei, vaan juostaan."
Harjoituksen tavoitteena oli näyttää, miten jo mutta-sanalla ikävä vaikutus toimintaan. Ja-sanalla vastaaminen oli kaikista hauskinta, siinä tehtiin yhdessä. Mutta-sana antoi jo ehtoja toisen hyväksymiselle ja Ei-sana jarrutti koko toiminnan ja tunnelma muuttui harjoituksessa aika vakavaksi.

Tarinankerrontaharjoituksessa Janne kävi ensin läpi yhteisesti, mikä on sadun kaava. Satukaavaan kuuluu alustus (Olipa kerran..), rutiini (Joka päivä...), Rutiinin rikkominen (Kunnes eräänä päivänä...), Reagointi (Siitä seurasi, että..), ja lopetus (Siitä päivästä lähtien...). Harjoituksessa istuttiin ringissä ja tuotettiin satuja sana tai lause kerrallaan vuorotellen. Tässä vaiheessa päivää olimme hyvin rentoja ja tuttuja toisillemme, joten tarinankerronta meni ihan nauramiseksi. Vieläkin hymyilyttää, kun muistelen sitä hetkeä, kun yritin omalla vuorollani saada sanottua seuraavan sanan mutta en voinut muuta kuin nauraa kyyneleet silmissä. Tarinankerronta opettaa ryhmätyöskentelyä ja myös toimii piristävänä hetkenä.

Foorumiteatteri
Kurssin aikana en tiennyt vielä, että tällä menetelmällä oli nimensä. Mutta Janne todellakin laittoi meidät kokeilemaan foorumiteatteria. Tämä menetelmä toimii konfliktin ratkaisussa. Menetelmä on hyvin osallistava ja antaa mahdollisuuden voimaantua ja päästä irti vaikeista asioista. Tämän menetelmän avulla voi käsitellä vaikeita konflikteja työelämässä ratkaisukeskeisesti.
Forum-teatterin tarkoituksena on käsitellä, keskustella ja kokeilla miten erilaiset toimintatavat vaikuttavat tilanteisiin, joissa ilmenee sortoa. Keskustelun ja osallistumisen myötä pyritään yhteisön, ja yksilöiden voimaantumiseen. Forum-teatterin tärkeimpänä kehittäjänä pidetään brasilialaista Augusto Boalia. (Lähde: Wikipedia).

Harjoitus eteni vaiheittain:
1. Parityöskentelyvaihe
Ryhmä jakaantuu pareiksi. Parityöskentelyvaiheessa A kertoi B:lle jonkun konfliktin omasta elämästään, esimerkiksi jonkun ikävän tilanteen työelämästä. B vain kuunteli eikä kommentoinut. B kysyi A:lta tarkentavia kysymyksiä ja A vastasi. Sitten roolit vaihtuivat siten, että B kertoi A:lle tämän kertoman tarinan takaisin ikään kuin se olisi tapahtunut hänelle itselleen ja kysyi lopuksi A:lta: ”Olisinko voinut tehdä jotain toisin?” A ehdotti vaihtoehtoista toimintaa tai kyseli, esim. ”Olisitko voinut vaikka…” sama toistui toisinpäin niin, että B kertoi A:lle omassa elämässä tapahtuneen konfliktitilanteen jne. Tämä vaihe oli jo mielenkiintoinen, koska tässä pääsi niin sanotusti itse neuvomaan itseään.
2. Pienryhmävaihe
Edellisessä vaiheessa muodostetut parit hajoitettiin ja parit menivät eri ryhmiin. Näissä uusissa ryhmissä jokainen kertoi vuorollaan parinsa tarinan ikään kuin se olisi tapahtunut itselle. Ryhmä kehitti näistä tarinoista yhteisen uuden konfliktitilanteen, jossa käytetään elementtejä kerrotuista tarinoista. Yhteisestä konfliktitilanteesta tehtiin pieni näytelmä, jossa jokaisella oli oma roolinsa (sorrettu/sorretut ja sortaja).
3. Yhteisen työskentelyn vaihe
Tässä vaiheessa pienryhmät esittivät omat näytelmänsä yleisölle. Tässä konflikteille pyrittiin löytämään toiminnallisia ratkaisuja. Vetäjä Janne pysäytti kohtauksen ja kysyi yleisöltä ehdotuksen vaihtoehdoista, jonka avulla kohtaus jatkuu.
4. Kuuma tuoli
Lopuksi koitimme vielä kuumaa tuolia. Tässä vaiheessa yksi ryhmäläinen meni keskelle roolihahmossaan ja koko ryhmä pääsi kysymään kysytään roolihahmolta miksi hän toimi kuten toimi. Kuuman tuolin hahmolta siis voi kysyä neuvoa tai sanoa suorat sanat.


Lopetus
Päivän päätteeksi vielä puretttiin koko päivän toimintaa ja muisteltiin mitä kaikkea oltiin päivän aikana harjoiteltu. Janne kyseli tunnelmia ja palattiin vielä alussa käytyyn keskusteluun, mitä toivoi päivältä ja oltiinko niitä saavutettu.




Draamakurssi oli ehkä yksi parhaista kursseista, mille olen osallistunut. Oli jännä muistella kurssia nyt yli 1,5 vuotta myöhemmin. Ryhmällä oli tosi hyvä henki ja meillä oli hauskaa vaikka käsiteltiin myös vakavia aiheita. Tästä kurssista varmasti sain vinkkejä, miten voisin omassa opetuksessani käyttää draamapedagogiikkaa. Draaman keinoja voin käyttää ja olen käyttänytkin myös työelämässä, esimerkiksi palaverien tai työpajojen alussa lämmittelyissä.






Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Forum-teatteri
Insinöörin draamakurssi 19.9.

---

Tarkkailijan roolissa

Opetusharjoitteluuni kuuluu myös ohjaavan opettajani valmennuksen seuraamista. Ensimmäinen valmennustunti oli 28.2. jossa pääsin seuraamaan labin tiiminvetäjien valmennusta. Työparinina ohjaavalla opettajallani Koopeellä olikin tuttu naama amokista: ryhmämme toinen tutoropettaja Janne Länsitie.

Tiiminvetäjien valmennus lähti liikkeelle sillä, että Koopee esitteli minut ja kertoi, että olen paikalla vain tarkkailemassa, en osallistumassa. Sen jälkeen tiiminvetäjät saivat vuorollaan kertoa ajankohtaisia aiheita ja purkaa huoliaan. Koopee kirjoitti vain muistiinpanoja ja kuunteli. Kun kaikki olivat saaneet sanoa sanottavansa, pidettiinkin jo lyhyt kahvitauko.

Tämän jälkeen kaikki kerääntyivät luokkaan ja Koopee piti oman luentonsa Authentic Leadership -aiheesta. Aihe oli tosi mielenkiintoinen ja oli tosi vaikeaa vain tarkkailla, piti oikein haastaa itseään että ei osallistuisi keskusteluun.

Valmennuksen seuraamisesta sain hyviä vinkkejä, miten valmennusta voisi itse rakentaa. Kun kaikki saavat aluksi oman puheenvuoron, jaksaa kukin keskittyä opetettavaan aiheeseen paremmin.

Opetusharjoittelussa, osa 2

Toinen opetusharjoittelupäiväni oli maanantaina 20.2.

Olin sopinut, että olen tänään aamulla klo 9 labilla. Yllätykseni oli, että siellä ei siihen aikaan ollut vielä ketään muita. Tämä johtui varmaan siitä, että toinen labramestari oli reissussa Japanissa.

Kymmenen aikaan porukkaa alkoi valua sisään. Jäin saliin kuuntelemaan, kun demopolkulaisille oli lyhyt esitys scrum metodista. Sen jälkeen kävin tapaamassa pelipolkulaisia tiimejä, joita olin valmentanut edellisellä kerralla.  Yhden tiimin kanssa keskustelimme hedelmällisesti, toisessa ei näyttänyt olevan mitään tarvetta minulle, kolmas oli toden totta ottanut laatuajatuksen käyttöön ja tehnyt jopa laatuohjeistuksen tiimille. Tsemppasin ja kehuin tiimejä, kuinka ammattimaista toimintaa pelipolkulaisilla kehitystyö näyttää olevan. Ammattimaisuus ei välttämättä tarkoita, että on tylsää, voi olla ammattimaista ja hauskaa.

Lounaan jälkeen odottelin omaa vuoroani.

Ohjaava opettajani saapui tässä vaiheessa myös paikalle.Olin valmistellut demopolkulaisille keskustelevan luennon aiheesta Laatu pelikehityksessä. Aloitin esittelemällä itseni ja taustani. Sen jälkeen pyysin yleisöä esittäytymään minulle, koska emme tunne ennestään. Pyysin heitä kertomaan oman nimensä ja lisäksi jonkun pelin joka on heidän suosikkinsa ja jota suosittelisivat ystävälle. Tämä esittelykierros toimi mielestäni hyvin ja rentoutti porukkaa.

Lämmittelyn jälkeen herättelin keskustelua, mitä on hyvä laatu pelissä? Onko laadukas peli sama asia kuin hyvä peli? Laatu on asia, jonka pystyy sanomaan, että sitä on tai ei. Mutta sen määrittelemenine onkin sitten vaikeampaa. Kirjoitin fläppitaululle, mikä tekee laadukkaan pelin, pelin stoorin, pelin grafiikan, markkinoinnin, projektin resurssoinnin jne. tämän jälkeen jokainen sai käydä äänestämässä kolme tärkeintä laadun määritelmää. Äänestyksessä kolme eniten saanutta olivat:

- se, että peli on rahan ja ajan arvoista

- se, että se motivoi pelaamaan lisää

- pelattavuus.

Äänestyksen jälkeen keskusteltiin tarkemmin näistä  kolmesta, että miten näitä voidaan mitata ja millä keinoilla voidaan päästä näihin laatutavoitteisiin?

Pyysin tiimejä miettimään ryhmissä, mitä ovat laadun kustannukset ja esittämään niitä sitten muulle porukalle. Tämän jälkeen näytin sitten kuvan laaduttomuuskustannuksista ja keskustelimme siitä.

Kokonaisuudessa olin tyytyväinen omaan osuuteeni, käytin aktivoivia menetelmiä (äänestys, ryhmäkeskustelu) ja sain aikaan keskustelua. Opiskelijat osallistuivat hyvin, heillä oli hyviä ajatuksia mielestäni sain heräteltyä demopolkulaisia laatuajatteluun ja laaduttomuuskustannuksiin.

Opetusharjoittelussa

Ensimmäinen opetusharjoitteluni tapahtui 25.1. Minulle oli varattu Key notes luento ja sen jälkeen tiimien valmennusta. Key notesin tarkoituksena oli herättää opiskelijoiden motivaatio laatuajatteluun ja tiimien valmennuksessa annoin yksinkertaisia tehtäviä, milla voi parantaa laatua projektissa.

Tällä ensimmäisellä opetuskerralla oli tutorini Raija myös paikalla. Olin ajatellut, että key notes alustukseni kestää ehkä maksimissaan 15 minuuttia. Kävin sen sisällön lyhyesti ohjaavan opettajani Kari-Pekan kanssa ennen luentoa, ja hän kommentoi suoraan, että tuohon menee vähintään 30 minuuttia. Hän oli oikeassa.

Aloitin täsmällisesti kello 10, vaikka opiskelijoita vielä valui sisään. Aloitin esittelemällä itseni ja taustani ja pyysin paikalla olevia lyhyesti esittäytymään ketä ovat ja mistä tiimeistä. Sen jälkeen pidin luentoni ja muistin välillä jopa kysyä yleisöltä kommentteja. Ilokseni opiskelijat osallistuivat hyvin keskusteluun. Oli mukava puhua aiheesta, joka oli minun substanssialuettani. Käytin myös tapausesimerkkiä oikeasta elämästä, joka aina kiinnostaa kuulijoita.

Luennon jälkeen kävin noin 20 minuuttia tapaamassa ensimmäistä tiimiä. Olin tässä vaiheessa vieläkin ihan pyörällä päästäni oman ensimmäisen luennon jälkeen, ja menin tilanteeseen itse vään takki auki. Tiimin vetäjä ei ollut osallistunut luennolleni, joten hän ei tainnut ymmärtää miksi minä olin paikalla. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt pysähtyä ja esitellä itseni uudestaan sekä pyytää tiimiä esittäytymään. Pienen haparoinnin jälkeen sain kuitenkin koko tiimin osallistumaan keskusteluun ja annoin heille tehtävän. Lounaan jälkeen tapasin kahta muuta tiimiä. Heidän kanssaan osasin jo ottaa rauhallisemmin, esitellä itseni, tutustuttiin yhdessä aiheeseen ja heillä oli hyviä kysymyksiä joihin yhdessä mietittiin vastauksia.

Pidimme ohjaavan opettajan ja tutorini kanssa palautetuokion heti ensimmäisen tiimivalmennuksen jälkeen. Sain hyvää palautetta key notes puheenvuorostani, se oli sopivasti herätellyt opiskelijoiden motiivia ja oli tullut tarpeeseen. Key notes kalvoissa olisi voinut olla vielä yksi kalvo, jossa olisi tiivistetty miten tästä eteenpäin. Rakentavaa palautetta sain ensimmäisestä tiimivalmennuksestani, josta onneksi pystyin ottamaan oppia seuraavaan kertaan.

Annoin tiimeille tehtäväksi ottaa 1-3 laatua parantavaa yksinkertaista menetelmää käyttöön ja palauttaa siitä minulle yksi A4 sivuinen esitys, mitä menetelmiä, mitkä toimivat ja miten niitä koordinoitiin. Palautusaikaa tiimeillä on 10.2. asti. Näihin aion antaa sitten palautetta ja tapaan näitä tiimejä vielä seuraavan kerran 20.2. Tiimien valmennuksen jälkeen seurasin vielä toista key notes puhujaa, joka puhui Game Design aiheesta. Sitä oli mielenkiintoista seurata, puhuja oli todella hyvä ja osasi esitellä aihetta mielenkiintoisesti.

Kokonaisuudessaan ihan onnistunut päivä, vaikka olinkin omalla epämukavuusalueellani. Ylitin kuitenkin itseni siinä, että menin omalle epämukavuusalueelle. En pyörtynyt, vaikka sitä pelkäsinkin. Sain kokemusta ja uskon, että ensi kerralla menee jo paljon paremmin.